En­nen sa­not­tiin, et­tei jät­tei­den kier­rä­tyk­sel­lä pe­las­te­ta maa­il­maa. Mut­ta se ei pidä paik­kaan­sa, sil­lä kier­to­ta­lou­teen siir­ty­mäl­lä ni­me­no­maan pe­las­te­taan ai­na­kin osa sii­tä elä­män­ta­vas­tam­me, jo­hon olem­me tot­tu­neet. Il­mas­ton­muu­tos on vah­vas­ti käyn­nis­sä, ja jo­kai­nen as­teen kym­me­nys mer­kit­see, mil­lai­sen tu­le­vai­suu­den ih­mis­kun­ta saa. 

Kier­to­ta­lous tar­koit­taa yk­sin­ker­tai­ses­ti fik­sum­min elä­mis­tä, asi­oi­den ja toi­min­nan suun­nit­te­le­mis­ta niin, et­tä jä­tet­tä ei syn­ny, tai jos syn­tyy, se kier­tää. Ai­neen hä­vi­ä­mät­tö­myys on yk­si fy­sii­kan pe­rus­la­eis­ta, ja ny­kyih­mi­nen ja län­si­mai­nen elä­män­ta­pa ei ole sen ul­ko­puo­lel­la. Mah­ta­vaa on se, kuin­ka ai­net­ta ei syn­ny ei­kä hä­viä, mut­ta se voi muut­taa muo­to­aan. On vain fik­sua hyö­dyn­tää tätä luon­non­la­kia, ei luon­nos­sa syn­ny "jä­tet­tä", vaan kaik­ki kier­tää. Jos­sain vai­hees­sa ih­mi­set me­net­ti­vät jär­ken­sä, nyt mei­dän pi­tää pa­la­ta fik­sum­paan toi­min­taan.

Jät­tei­den kier­rä­tys he­rät­tää tun­tei­ta, me­ne­mät­tä edes kul­je­tus­jär­jes­tel­män kil­pai­lu­tuk­seen tai tuot­ta­ja­vas­tuun la­ki­py­kä­liin. Ta­lo­yh­ti­öi­den jä­te­ka­tok­sis­sa ja ih­mis­ten keit­ti­öis­sä ah­dis­tus, tur­hau­tu­mi­nen ja rai­vo nou­se­vat.

Muo­vin­kier­rä­tys on tul­lut ja uu­det as­ti­at. Kuin­ka jär­jes­tää keit­ti­ön jo nyt lii­an pie­net kier­rä­ty­sas­ti­at niin, et­tä ko­to­na la­jit­te­lu on riit­tä­vän help­poa? Kier­to­ta­lous ei to­del­la­kaan ole eden­nyt sii­hen as­ti, et­tä jä­tet­tä ei syn­tyi­si ko­ti­ta­lous­ta­sol­la. Yk­si mah­ta­va kei­no vä­hen­tää jä­tet­tä ko­to­na on pe­rus­taa ja käyt­tää kom­pos­to­ria – ja pam! Bi­o­jä­te pois­tuu ja muut­tuu pik­ku­e­li­öi­den työ­nä mul­lak­si.

Muo­vin­la­jit­te­lu on lä­hes sa­man­lais­ta kuin ener­gi­a­jät­teen, vie­reen kan­nat­taa vain lait­taa pa­pe­ri- ja kar­ton­ki­sil­pun as­ti­at, sil­lä nii­tä tu­lee yl­lät­tä­vän pal­jon. Mä­rät ta­lous­pa­pe­rit me­ne­vät bi­o­jät­tee­seen. Bi­o­jä­te muun jät­teen se­as­sa on iso on­gel­ma, sil­lä se sot­kee muut ma­te­ri­aa­lit ka­ma­lak­si hai­se­vak­si mös­sök­si, jota la­jit­te­lu­ro­bo­tit ei­vät pys­ty erot­te­le­maan. Ro­bo­tit ovat meil­lä apu­na, mut­ta ei­vät voi teh­dä ih­mei­tä. 

Sal­pa­kier­to sel­vit­ti pari vuot­ta sit­ten seka- ja ener­gi­a­jät­teen koos­tu­mus­ta. Ja­keis­sa oli huo­mat­ta­va osuus bi­o­jä­tet­tä, myös ener­gi­a­jät­tees­sä. Osal­la ih­mi­sis­tä jät­tei­den kier­rä­tys ei ni­mit­täin he­rä­tä tun­tei­ta, vaan on yh­den­te­ke­vää tai he­rät­tää lä­hin­nä vä­lin­pi­tä­mät­tö­myyt­tä.

Mi­kä­li jät­tei­den kier­rä­tys on si­nul­le yh­den­te­ke­vää, suo­sit­te­len käyn­tiä jos­sain kier­rä­tys- tai jät­teen­kä­sit­te­ly­lai­tok­ses­sa vaik­ka avoin­ten ovien päi­vä­nä. Vai voi­si­ko seu­ra­kun­ta­si ym­pä­ris­tö­työ­ryh­mä jär­jes­tää ret­ken? Tu­tus­tut ai­neen ka­to­a­mat­to­muu­den la­kiin ja jät­tei­den kier­rä­tys ru­pe­aa he­rät­tä­mään tun­tei­ta.

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan kirk­ko­val­tuu­tet­tu, nel­jän lap­sen äi­ti ja alu­e­tie­tei­li­jä.