Vä­lil­lä on len­net­tä­vä kau­em­mak­si näh­däk­seen met­sän puil­ta.

Täl­lai­nen mah­dol­li­suus oli mi­nul­la tou­ko­kuus­sa, kun pää­sin tu­tus­tu­maan Suo­men Lä­he­tys­seu­ran työ­hön Tan­sa­ni­as­sa var­ta vas­ten toi­mit­ta­jil­le rää­tä­löi­dyl­lä mat­kal­la.

Mat­kal­la piir­tyi mo­ni­puo­li­nen kuva af­rik­ka­lai­seen ar­keen. Vaik­ka Tan­sa­nia on saa­nut naut­tia mel­ko ta­sai­ses­ta ke­hi­tyk­ses­tä – toi­sin kuin eräät konf­lik­ti­her­kät naa­pu­rin­sa – erot ke­hi­tys­maan ja jäl­ki­te­ol­li­sen hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan vä­lil­lä ovat sil­miin­pis­tä­vät.

Pu­laa on vä­hän kai­kes­ta: elin­tar­vik­keis­ta, sa­ni­taa­ti­os­ta, työ­ko­neis­ta, ih­mi­soi­keuk­sis­ta ja niin edel­leen. Man­go-joen uo­ma, joka on Shag­hi­hi­lun ky­län elä­män­läh­de, näyt­ti lä­hes kui­val­ta, vaik­ka pit­kä sa­de­kau­si oli juu­ri päät­ty­nyt. Oma kai­vo­kin tun­tui köy­his­sä ky­lis­sä vie­lä uto­pi­al­ta.

Kui­ten­kin moni asia näyt­ti jär­jes­ty­vän, ei­kä pie­nis­tä asi­ois­ta jak­se­ta va­lit­taa. Ih­mis­ten yh­tei­söl­li­syys ja yh­tei­sö­jen voi­ma te­ki­vät suu­ren vai­ku­tuk­sen.

Ky­lis­sä toi­mi mo­nen­lai­sia ar­jen su­ju­vuu­teen täh­tää­viä yh­tei­siä hank­kei­ta. Nai­set om­pe­li­vat it­se vaat­teen­sa ja myi­vät kä­si­töi­tään. Per­heet pi­ti­vät yh­des­sä vil­je­ly­pals­to­ja. Lai­na­ryh­mäs­sä sääs­tet­tiin yh­tei­seen pot­tiin, jos­ta sen jä­se­net saat­toi­vat nos­taa lai­naa koh­tuul­li­sel­la ko­rol­la.

Eh­kä mie­leen­pai­nu­vin het­ki oli sun­nun­tai­na, kun suo­ma­lai­set toi­mit­ta­jat kul­je­tet­tiin apu­lais­piis­pa Step­ha­no Lingh’wa­nin mu­ka­na pie­nen Ima­lan­gen kap­pe­li­seu­ra­kun­nan kas­te­ti­lai­suu­teen.

Ajoim­me ky­lä­tei­tä pit­kin pel­ko­tilk­ku­jen ris­teyk­seen. Af­rik­ka­lai­nen mu­siik­ki ja ryt­mit odot­ti­vat mei­tä, kun akaa­si­a­puun juu­rel­le ko­koon­tu­neet ih­mi­set ter­veh­ti­vät kuo­ro­lau­lul­la.

Seu­ra­kun­ta ko­koon­tui puun kat­vees­sa, kos­ka sen kirk­ko oli ro­mah­ta­nut myrs­kys­sä. Jäl­jel­lä oli vain pel­ti­kat­to kat­to­tuo­lei­neen. Af­ri­kan sa­van­neil­la viih­ty­vän akaa­si­an ok­sat le­vit­täy­tyi­vät laa­jal­le ja an­toi­vat juu­ri riit­tä­vän au­rin­ko­suo­jan pa­ril­le­sa­dal­le ih­mi­sel­le. Vie­raat is­tu­tet­tiin mu­ka­vas­ti muo­vi­siin ko­ri­tuo­lei­hin.

Sii­nä puun juu­rel­la apu­lais­piis­pa avus­ta­ji­neen kas­toi 87 uut­ta seu­ra­kun­ta­lais­ta, jois­ta 68 oli lap­sia. Kas­tet­ta­via oli ker­ty­nyt mel­koi­nen jouk­ko, sil­lä pap­pi ei ol­lut käy­nyt Ima­lan­ges­sa pit­kään ai­kaan. Päät­teek­si tun­nel­ma oli iloi­nen ja va­pau­tu­nut pai­kal­lis­ten tans­sies­sa yh­des­sä vie­rai­den kans­sa.

Mitä ha­lu­ai­sin tuo­da Tan­sa­ni­as­ta Suo­meen? En ole ol­len­kaan var­ma, tuot­taa­ko pit­käl­le vie­ty län­si­mai­nen in­di­vi­du­a­lis­mi hy­viä tu­lok­sia. Hen­ki­set vä­li­mat­kat ovat tääl­lä pit­kiä.

Siis­pä toi­sin ai­na­kin läm­pi­män yh­tei­söl­li­syy­den. Kat­so­taan sil­miin, ter­veh­di­tään, hy­myil­lään ja pi­de­tään toi­sis­tam­me huol­ta.

Toi­saal­ta on myön­net­tä­vä, et­tä muh­ku­rais­ten tei­den – jois­ta käy­te­tään tu­ris­teil­le ni­mi­tys­tä "Af­ri­can mas­sa­ge" – jäl­keen on taas mu­ka­vaa las­ke­tel­la suo­ma­lais­ta as­falt­ti­baa­naa.