Tu­le­vai­suus as­kar­rut­taa mo­nia. Se voi pe­lot­taa, ar­ve­lut­taa ja toi­saal­ta voi he­rät­tää myös toi­voa ja syn­nyt­tää uu­sia mah­dol­li­suuk­sia. Hol­lo­lan seu­ra­kun­nan Siu­nauk­sen sig­naa­lit -pro­jek­ti läh­ti sel­vit­tä­mään, mil­lai­sia aja­tuk­sia ih­mis­ten mie­lis­sä pyö­rii ja mi­ten seu­ra­kun­ta voi­si ot­taa näi­tä työs­sään huo­mi­oon.

Pro­jek­ti to­teu­tet­tiin vii­me vuo­den lo­pul­la kut­su­mal­la vä­keä jut­te­le­maan niin sa­not­tui­hin sig­naa­li­huo­nei­siin, joi­ta oli eri puo­lil­la Hol­lo­lan seu­ra­kun­taa, muun mu­as­sa Hä­meen­kos­ken Kos­ki­kar­ta­nol­la, Hol­lo­lan kir­jas­tol­la, Ve­si­kan­san seu­ra­kun­ta­ko­dil­la ja Jär­ve­län seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa.

–Työs­ken­te­ly al­koi ky­sy­myk­sil­lä, joi­den vas­tauk­set kaik­ki kuu­li­vat ja niis­tä voi­tiin sit­ten vaih­taa aja­tuk­sia, pro­jek­tia ve­tä­nyt pas­to­ri Han­na-Lee­na Pent­ti­lä ker­too.

Ai­hee­seen vi­rit­täy­dyt­tiin esi­mer­kik­si seu­raa­vil­la ky­sy­myk­sil­lä: Mikä on ol­lut to­del­la ou­toa vii­me ai­koi­na? Ku­vai­le het­ki jo­na­kin ta­val­li­se­na ar­ki­päi­vä­nä, jol­loin koet ole­va­si tyy­ty­väi­nen. Mitä eni­ten pel­käät tu­le­vai­suu­des­sa? Mikä on mie­les­tä­si py­hää? Mikä asia mie­les­tä­si tu­lee muut­tu­maan eni­ten tu­le­vai­suu­des­sa?

Kah­vi­tau­on jäl­keen poh­dit­tiin elä­mää 30 vuo­den pää­hän ja vas­tail­tiin la­puil­la ole­viin ky­sy­myk­siin. Mil­lai­sia per­hei­tä ja lä­hi­suh­tei­ta ih­mi­sil­lä on? Mi­hin kirk­koa tar­vi­taan? Mikä mer­ki­tys ri­tu­aa­leil­la on? Mikä an­taa toi­voa? Mitä Jee­sus te­ki­si?

Työ­pa­jat kes­ti­vät tun­nis­ta kah­teen. Pent­ti­lä ker­too, et­tä sig­naa­li­huo­nei­den ve­tä­jis­tä toi­nen oli ai­na seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jä eli pap­pi tai di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä, joka sai miet­tiä it­sel­leen va­paa­eh­toi­sen työ­pa­rin.

–Yri­tin par­haa­ni mu­kaan kou­lut­taa työn­te­ki­jät sig­naa­li­huo­nei­den pi­tä­mis­tä var­ten yh­tei­ses­sä Te­ams-het­kes­sä, Pent­ti­lä ku­vai­lee.

– Asi­aa oli ai­em­min kä­si­tel­ty työ­yh­tei­sö­päi­väs­sä. Kirk­ko­hal­li­tuk­sel­la on lois­ta­va ma­te­ri­aa­li sig­naa­li­huo­nei­den jär­jes­tä­mi­seen.

Huo­nei­siin osal­lis­tu­nei­den ikä­ja­kau­ma oli var­sin laa­ja, 14 vuo­den iäs­tä 80:aan. Yh­teen­sä Hol­lo­lan pro­jek­tiin osal­lis­tui 62 hen­ki­löä, jot­ka ta­voi­tet­tiin pää­a­si­as­sa hen­ki­lö­koh­tai­si­la kut­suil­la ei­kä su­ku­puo­lel­la tai seu­ra­kun­taan kuu­lu­mi­sel­la ol­lut mer­ki­tys­tä.

–Tär­kein­tä oli kut­sua hen­ki­lö kas­vo­tus­ten tai vies­tit­se, sil­lä ylei­nen kut­su so­mes­sa tai kau­pan il­moi­tus­tau­lul­la tus­kin oli­si saa­nut ke­tään saa­pu­maan pai­kal­le, Pent­ti­lä tuu­mii.

Hä­meen­kos­ke­lai­nen Art­tu Se­lo­nen on yk­si pro­jek­tiin osal­lis­tu­neis­ta. Hän ker­too pi­tä­neen­sä ti­lai­suut­ta mie­len­kiin­toi­se­na, sil­lä se an­toi mah­dol­li­suu­den miet­tiä omia ar­vo­ja ja aja­tuk­sia.

– Se oli sil­miä avaa­va ko­ke­mus. Ar­jes­sa ei vält­tä­mät­tä tule kos­kaan mie­tit­tyä sel­lai­sia asi­oi­ta. On ihan hyvä, et­tä jä­se­nis­töä kuun­nel­laan.

Sig­naa­li­huo­neis­ta ke­rät­ty tie­to kir­jat­tiin ja syö­tet­tiin te­ko­ä­lyn ana­ly­soi­ta­vak­si. Sen jäl­keen tu­lok­set tii­vis­tet­tiin yh­des­sä kirk­ko­her­ran ja hal­lin­to­pas­to­rin kans­sa vii­teen stra­te­gi­seen pai­no­pis­tee­seen.

Kii­reet­tö­myys osoit­tau­tui tär­ke­äk­si asi­ak­si, ku­ten myös ai­to koh­taa­mi­nen ja kuul­luk­si tu­le­mi­sen tar­ve.

– Et­tä yl­hääl­tä opet­ta­mi­sen si­jaan tar­jo­ai­sim­me jo­tain muu­ta, ih­mis­ten kes­kel­le me­ne­mis­tä, kuu­lui haas­ta­tel­tu­jen toi­ve.

Tu­los­ha­kui­suu­den si­jaan toi­vo­taan hy­vää ja jopa sie­lun­hoi­dol­lis­ta kuu­le­mis­ta. Esiin tuli myös, et­tä hen­gel­li­syy­del­tä kai­va­taan enem­män kuin seu­ra­kun­nan va­kiin­tu­neet toi­min­nat nyt tar­jo­a­vat. Juu­ret ovat pe­rin­teis­sä mut­ta hen­gel­li­syys tah­too kor­ke­am­mal­le. Nyt re­surs­sit käy­te­tään ri­tu­aa­lei­hin mut­ta se ei vas­taa­jien mu­kaan edis­tä kir­kon eteen­päin me­ne­mis­tä. Tur­vat­to­muus tuli vah­vas­ti esil­le vas­tauk­sis­sa, sen vuok­si toi­vo on kai­kil­le vält­tä­mä­tön­tä.

– Mi­ten me olem­me toi­von vah­vis­ta­jia seu­ra­kun­nas­sa, vas­taa­jat miet­ti­vät ja ko­ros­ti­vat pal­ve­le­mis­ta ja pal­vel­luk­si tu­le­mis­ta.

Yk­si kes­kus­te­lu­nai­he oli ää­ret­tö­män no­pea ke­hi­tyk­sen vauh­ti. Di­gi­ta­li­saa­tio, te­ko­ä­ly ja verk­ko­kirk­ko poh­di­tut­ti­vat, ei­kä ih­me. Uh­ka vai mah­dol­li­suus? Ai­ka näyt­tää.