Suo­ma­lais­ten on­nel­li­suus tun­tuu ou­dol­ta, sil­lä yhä vie­lä me tois­te­lem­me kiel­tei­siä ku­vauk­sia suo­ma­lai­suu­des­ta. Suo­ma­lai­set ovat to­ti­sia, me­lan­ko­li­sia, ka­teel­li­sia ja pu­hu­mat­to­mia. He kär­si­vät huo­nos­ta it­se­tun­nos­ta. Sel­vin päin suo­ma­lai­set ei­vät näy­tä tun­tei­taan. Myös van­hat sa­nan­las­kut tu­ke­vat tätä ku­vaus­ta: ”Pu­hu­mi­nen on ho­pe­aa ja vai­ke­ne­mi­nen kul­taa. Kus­sa voit­to on, sii­nä on myös va­hin­ko. Luo­tu köy­hä kär­si­mään, vai­vai­nen va­lit­ta­maan. Tyy­dy on­ne­he­si.” Yl­lät­tä­en löy­tyy täl­lai­nen­kin sa­nan­las­ku: ”Jota usi­am­pi mies, sitä pa­rem­pi on­ni.” Vai­keu­det pa­ni­vat tur­vau­tu­maan Ju­ma­laan: ”On­pa on­ni or­vol­la­kin, vai­vai­sel­la­kin Ju­ma­la. Kyl­lä Ju­ma­la oman­sa var­je­lee.” Ken­ties kan­nam­me vie­lä vuo­si­sa­to­jen ta­kais­ta elä­män ko­vuu­den taak­kaa. Em­me vie­lä ole tot­tu­neet sii­hen, et­tä Suo­mi on hy­vin­voin­ti­val­tio, vaik­ka vau­raut­ta nä­kyy kaik­ki­al­la.

Tär­kein on­nel­li­suut­ta se­lit­tä­vä te­ki­jä on hy­vin­voin­ti­val­tio. Ky­sees­sä on tyy­ty­väi­syy­son­ni, kan­sa­lais­ten taan­neh­ti­va ar­vio oman elä­män laa­dus­ta. Poh­jois­mai­den yh­teis­tä hy­vin­voin­tia se­lit­tä­vät vau­raus, tasa-ar­vo, va­paus, oi­keu­den­mu­kai­suus, tur­val­li­suus, hyvä hal­lin­to ja kou­lu­tus­ta­so. Myös yh­tei­nen kris­ti­nus­kon pe­rus­ta ku­vaa Poh­jois­mai­ta. Sen mer­ki­tys­tä ei tule vä­hek­syä. Olen ko­et­ta­nut kek­siä tä­hän jo­ta­kin li­sää, sil­lä on­han Suo­mi ol­lut kak­si ker­taa yk­kö­nen laa­jas­sa kan­sain­vä­li­ses­sä ver­tai­lus­sa. En ole kek­si­nyt mi­tään sel­lais­ta, mitä ei oli­si muis­sa­kin Poh­jois­mais­sa. Sen si­jaan muil­le Poh­jois­mail­le on help­po löy­tää vah­vuuk­sia. Tans­ka­lai­sil­la on hyg­ge (kyky naut­tia elä­mäs­tä), nor­ja­lai­sil­la hiih­to ja öl­jy, ruot­sa­lai­sil­la vau­raut­ta ei­vät­kä he ole so­ti­neet yli kah­teen­sa­taan vuo­teen, mikä on ih­meel­li­nen asia. Lie­kö mui­ta vas­taa­via mai­ta koko maa­il­mas­sa?

Jos­pa me vie­lä osaam­me tyy­tyä sii­hen, mitä meil­lä on, sil­lä vai­ke­at ajat ovat vie­lä kan­sa­kun­nan muis­tis­sa. Ka­to­vuo­det ovat ko­e­tel­leet Suo­mea enem­män kuin mi­tään muu­ta Eu­roo­pan maa­ta. Seu­rauk­se­na on ”puo­lus­tau­tu­vaa pes­si­mis­miä”, odo­tam­me pa­hin­ta ja ilah­dum­me, kun pa­hin ei ta­pah­tu­nut­kaan. Op­ti­mis­min il­mai­se­mi­nen ei ole suo­ma­lai­sil­le luon­te­vaa.

Suo­men eri­no­mai­nen si­joi­tus on­nel­li­suu­den ver­tai­lus­sa on ol­lut yl­lä­tys. Sitä ih­met­te­le­vät muut­kin kuin me it­se. Ol­laan kii­tol­li­sia sii­tä, et­tä mei­tä on täl­lä ta­voin siu­nat­tu. Vaik­ka mei­dän on lupa iloi­ta sii­tä, et­tä meil­lä on hyvä maa, sa­mal­la tu­lee muis­taa, et­tä kaik­ki ei­vät ole on­nel­li­sia. Mei­dän yh­tei­nen teh­tä­väm­me on tu­kea ja huo­leh­tia niis­tä, jot­ka eri syis­tä ovat jää­neet vä­hem­mäl­le kuin kan­sa­kun­nan enem­mis­tö. Jota usi­am­pi mies ja nai­nen tun­nis­taa oman vas­tuun­sa, sitä pa­rem­pi yh­tei­nen on­ni. Olem­me omal­ta osal­tam­me vas­tuus­sa sekä lä­hel­lä et­tä kau­ka­na ole­vis­ta lä­him­mäi­sis­tä. Äi­ti Te­re­sa sa­noi tä­män kau­niis­ti: ”Me em­me voi teh­dä suu­ria asi­oi­ta, mut­ta voim­me teh­dä pie­niä asi­oi­ta suu­rel­la sy­dä­mel­lä.”

Kir­joit­ta­ja on psy­ko­lo­gi­an eme­ri­tusp­ro­fes­so­ri, on­nel­li­suus­tut­ki­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja.