Mitä tah­dot, et­tä minä si­nul­le te­ki­sin?

Naa­pu­rin Au­ne saat­taa kuul­la tuon ky­sy­myk­sen ker­ran kuus­sa is­tu­es­saan ko­ti­kam­paa­mon­sa tuo­liin. Sa­man ky­sy­myk­sen saat­taa kuul­la su­ku­pol­vi Z:n nuo­ri ojen­ta­es­saan kä­ten­sä kyn­sis­tu­di­on työn­te­ki­jäl­le. Vas­tauk­set tu­le­vat no­pe­as­ti, Au­ne on lu­ke­nut ET-leh­den kau­neus­nik­sit, ja su­ku­pol­vi Z:n nuo­ri kat­so­nut Tik­To­kin kuu­mim­mat kyn­sit­ren­dit.

Sama ky­sy­mys on esi­tet­ty mi­nul­le ku­lu­neen ke­sän ai­ka­na kak­si ker­taa. En­sin sen ky­syi es­pan­ja­lai­sen ta­tuo­in­tis­tu­di­on omis­ta­ja, kuu­kaut­ta myö­hem­min bra­si­li­a­lai­nen pas­to­ri. En­sim­mäi­sen ky­sy­myk­sen jäl­keen ihoo­ni il­mes­tyi ris­ti, ja sen ym­pä­ril­le sa­nat πίστη, ελπίδα, ja αγάπη. Toi­sen ky­sy­myk­sen koh­dal­la sil­mii­ni il­mes­tyi­vät kyy­ne­leet. Tun­sin vah­vas­ti Py­hän Hen­gen läs­nä­o­lon. Tie­sin, et­tä vaik­ka ky­sy­myk­sen esit­ti edes­sä­ni sei­so­va mies, niin ky­sy­mys ei tul­lut poh­jim­mil­taan hä­nel­tä, se tuli Jee­suk­sel­ta. Minä vas­ta­sin ja sain mitä pyy­sin. Koh­ta­sin Jee­suk­sen ja hä­nen rak­kau­ten­sa. Sain ko­kea ih­meen, jota juu­ri sil­lä het­kel­lä tar­vit­sin. Kuu­lin sa­nat, joi­ta olin niin ki­pe­äs­ti tar­vin­nut vai­ke­an avi­oe­ro­ni kes­kel­lä, en­kä ol­lut sitä it­se edes tien­nyt. 

"Mitä tah­dot, et­tä minä si­nul­le te­ki­sin?"

Sa­nat ovat Jee­suk­sen kuu­lui­sat sa­nat. Sa­nat, joi­ta hän käyt­ti lä­hes­ty­es­sään ih­mi­siä. Jee­sus ha­lu­si vas­ta­ta ih­mi­sen kai­pauk­seen. Jee­suk­sen pal­ve­lu­työn ydin­tä oli ih­mis­ten koh­taa­mi­nen. Jee­sus ei kul­ke­nut ih­mis­ten ohit­se, vaan py­säh­tyi hei­dän vie­rel­leen. Ja kos­ka Jee­sus on sama ei­len, tä­nään ja ian­kaik­ki­ses­ti, niin tuo ky­sy­mys on voi­mas­sa edel­leen. Se on Jee­suk­sen ky­sy­mys myös si­nul­le juu­ri tä­nään. "Mitä tah­dot, et­tä minä si­nul­le te­ki­sin?" Mitä sinä vas­tai­sit? Mitä ha­lu­ai­sit Jee­suk­sen te­ke­vän si­nul­le tai si­nun elä­mäl­le­si juu­ri nyt?

Us­kal­la aja­tel­la, us­kal­la pyy­tää. Us­ko, et­tä saat ih­mee­si. Kun lu­em­me Raa­mat­tua, se on it­se asi­as­sa täyn­nä ih­mei­tä! Jee­sus aloit­ti jul­ki­sen pal­ve­lu­työn­sä te­ke­mäl­lä ih­meen Kaa­naan häis­sä. Jos ih­meet otet­tai­siin Raa­ma­tus­ta pois, jäl­jel­le ei jäi­si juu­ri mi­tään. Tämä al­le­vii­vaa vah­vas­ti sitä, et­tä ih­meet ja ih­mei­den ko­ke­mi­set oli­vat oleel­li­nen osa Jee­suk­sen pal­ve­lu­työ­tä, ja sik­si ne ovat oleel­li­nen osa kris­tit­ty­jen elä­mää myös tänä päi­vä­nä.

"Mitä tah­dot, et­tä minä si­nul­le te­ki­sin?"

Yk­sin­ker­tai­nen ky­sy­mys, jon­ka kuu­lem­me lii­an har­voin, ja jon­ka it­se esi­täm­me lii­an har­voin. Ja kui­ten­kin, mi­ten hy­väl­tä, mi­ten ra­kas­te­tul­ta, mi­ten huo­mi­oi­dul­ta se tun­tuu, kun joku lau­suu ää­neen nuo sa­nat, ja ha­lu­aa an­taa sen mitä pyy­dät. Kun joku kuun­te­lee, mitä sinä tar­vit­set. Kun saat us­koa sii­hen, et­tä si­nul­le tah­do­taan hy­vää.  

Ja vaik­ka koko maa­il­ma­si ei heti muut­tui­si, niin sil­ti sinä olet jo muut­tu­nut. Kun vas­taat Jee­suk­sel­le, kun avaat sy­dä­me­si hä­nel­le niin huo­maat, et­tä us­ko li­vah­taa si­sään, työn­tää ulos epä­toi­von. Si­nul­la on rau­ha.

Kir­joit­ta­ja on op­pi­lai­tos­pas­to­ri, post­doc-tut­ki­ja ja sek­su­aa­li­te­ra­peut­ti