JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Helena Salakka: Millaisen jäljen sinä jätät?

16.5.2020
Helena Salakka

Etu­ni­mi, toi­nen nimi, su­ku­ni­mi, syn­ty­mä- ja kuo­li­nai­ka. Tyt­tö­ni­mi ja puo­li­son tie­dot. Kat­soin mum­mo­ni hau­ta­ki­veä ja mie­tin, et­tä sii­nä­kö kaik­ki, mitä hä­nes­tä jää seu­raa­vil­le su­ku­pol­vil­le tie­dok­si.

Hau­ta­ki­vi ei ker­ro, mi­ten mum­mo­ni hy­räi­li ai­na aa­mui­sin, kun hän lait­toi kar­ja­lan­pii­ra­koi­ta isoon lei­vi­nuu­niin. Hau­ta­ki­vi ei ker­ro sitä, mi­ten hän läk­si per­heen­sä kans­sa kak­si ker­taa evak­koon. Hau­ta­ki­vi ei ker­ro sitä, mi­ten pap­pa­ni koh­te­li juo­vus­päis­sään mum­mo­a­ni ja per­het­tään juh­la­päi­vi­nä. Hau­ta­ki­vi ei ker­ro si­tä­kään, mi­ten pot­ku­kelk­ka vaih­tui pyö­rä­tuo­liin, kun mum­mo­ni hal­vaan­tui. Hau­ta­ki­vi ei ker­ro sitä, mil­lai­nen hä­nen nau­run­sa oli tai mil­lai­set nau­ru­ry­pyt hä­nel­le tu­li­vat, kun me lap­sen­lap­set has­sut­te­lim­me hä­nen pyö­rä­tuo­lil­laan.

Tämä käyn­ti mum­mo­ni hau­dal­la tuli mie­lee­ni, kun kä­ve­lin asui­na­lu­eem­me ison kal­li­on ohi, ku­ten usein teen. Joku oli töh­ri­nyt kal­li­oon vi­o­le­tin graf­fi­tin. Kun näin sen, en­sin mi­nua vi­has­tut­ti. Mi­nua vi­has­tut­taa edel­leen, mut­ta jäin miet­ti­mään sitä, et­tä eh­kä tämä san­ka­ri ha­lu­si jät­tää it­ses­tään jon­kin jäl­jen meil­le muil­le ja tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le.

Eläm­me kum­mal­lis­ta ai­kaa. Se tun­tuu ole­van täyn­nä ih­mi­siä, jot­ka te­ke­vät mitä vain, et­tä joku huo­mai­si hei­dät. Oli se sit­ten graf­fi­ti pe­rus­kal­li­oon tai kai­ken mah­dol­li­sen ja­ka­mi­nen so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa.

Olen esi­mer­kik­si tör­män­nyt ih­mi­siin, jot­ka ovat erit­täin lah­jak­kai­ta kie­lel­li­ses­ti. He pys­ty­vät pi­tä­mään ex tem­po­re mil­lai­sen pu­heen ta­han­sa, he osaa­vat viih­dyt­tää sa­noil­laan juh­la­pöy­dän ää­res­sä ja he osaa­vat ha­lu­tes­saan kan­nus­taa ja roh­kais­ta mui­ta. Mut­ta sit­ten käy­kin niin, et­tä huo­mi­o­ha­kui­suu­des­saan he ryh­ty­vät sa­nal­li­seen mit­te­löön mui­den kans­sa, asei­naan re­per­tu­aa­ri mitä kek­se­li­äim­piä hauk­ku­ma­sa­no­ja. Ja kyl­lä, hei­dät to­del­la muis­te­taan tä­män jäl­keen. Mut­ta mil­lä ta­val­la hei­dät oli­si jäl­keen­päin muis­tet­tu, jos he oli­si­vat malt­ta­neet käyt­tää lah­jaan­sa toi­sin?

Sa­nal­li­ses­ta tai­tu­ruu­des­ta esi­merk­ki­nä ovat myös He­sa­rin muis­to­kir­joi­tus­ten ot­si­kot. Mi­nus­ta on mie­len­kiin­tois­ta tut­kia sitä, mi­ten ih­mi­sen koko elä­mä, koko sen mo­ni­nai­suus, on koi­tet­tu tii­vis­tää ju­tun ot­si­kos­sa muu­ta­maan sa­naan, ku­ten ”in­to­hi­moi­nen in­si­nöö­ri ja puu­tar­hu­ri”.

Olet­ko sinä miet­ti­nyt, mis­tä sinä ha­lu­at, et­tä si­nut muis­te­taan? Tois­ten roh­kai­si­ja­na? Koh­taa­ja­na? Sel­lai­se­na ih­mi­se­nä, jol­le ei niin­kään ol­lut tär­ke­ää teh­dä vai­ku­tus­ta vaan vai­kut­taa asi­oi­hin? Ih­mi­se­nä, joka malt­toi an­taa toi­sil­le huo­mi­o­ta ei­kä ha­ke­nut sitä it­sel­leen kai­kel­la te­ke­mi­sel­lään?

Mum­mo­ni an­toi ra­pei­den kar­ja­lan­pii­ra­koi­den li­säk­si meil­le huo­mi­o­taan. Saim­me tan­ka­ta sitä, kun hän yrit­ti opet­taa meil­le pii­ra­koi­den ry­pyt­tä­mis­tä, to­maat­tien kas­vat­ta­mis­ta tai kun vain is­tuim­me ke­sä­kei­nus­sa vie­rek­käin. Ny­kyi­sin­kin lap­set ovat ihan sa­man­lai­sia. He pyy­tä­vät, et­tä ai­kui­nen is­tui­si vie­reen, kat­soi­si, huo­mai­si, kan­nus­tai­si ja ha­lai­si. Eh­dim­me­kö me ai­kui­set tä­hän vai on­ko meil­le kii­re, kun yri­täm­me jät­tää it­ses­täm­me jäl­keä ta­val­la tai toi­sel­la?

Kir­joit­ta­ja on lah­te­lai­nen opin­to-oh­jaa­ja ja ai­nee­no­pet­ta­ja sekä kau­pun­gin­val­tuus­ton jä­sen.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Digilehti