Jos asi­at ovat tie­tyl­lä ta­val­la nyt, ei se tar­koi­ta, et­tä niin pi­täi­si ol­la tu­le­vai­suu­des­sa­kin. Se, et­tä tä­män­het­ki­nen elä­män­ta­pam­me on yli­ku­lut­ta­va, ei tar­koi­ta, et­tä sen pi­täi­si ol­la sa­man­lai­nen kym­me­nen vuo­den pääs­tä.

Ai­ka­mat­kus­tu­se­lo­ku­vis­sa pie­ni men­nei­syy­den muut­ta­mi­nen voi ai­heut­taa yl­lät­tä­vät ja suu­ret muu­tok­set ny­kyi­syy­des­sä. Voim­me siis ku­vi­tel­la pie­nen muu­tok­sen ny­ky­het­kes­sä ai­heut­ta­van iso­ja muu­tok­sia tu­le­vai­suu­des­sa. Kes­tä­vä elä­män­ta­pa vaa­tii täl­lä het­kel­lä tie­toi­sia va­lin­to­ja, vaik­ka näin ei pi­täi­si ol­la. Ei pi­täi­si ol­la kes­tä­vää ener­gi­aa, pi­täi­si ol­la vain ener­gi­aa. Ei pi­täi­si ol­la kes­tä­vää liik­ku­mis­ta, vain liik­ku­mis­ta.

Las­ten ja ai­kuis­ten luon­to­suh­de ja luon­non lu­ku­tai­to tar­vit­se­vat har­joi­tus­ta. Sitä saa luon­nos­sa liik­ku­mal­la ja luon­toa opis­ke­le­mal­la. Ym­pä­ris­tö- ja luon­to­kas­va­tus aut­ta­vat ym­mär­ryk­sen ja tun­tei­den kas­vus­sa. Kun kun­ni­oi­tam­me jo­tain, em­me ha­lua tu­ho­ta sitä. Ih­mi­nen ja ih­mis­ten yh­tei­söt ovat osa luon­toa ja täy­sin riip­pu­vai­sia luon­non pro­ses­seis­ta. Luon­nos­sa op­pi­mi­nen li­sää myös muun op­pi­mi­sen te­hoa ja vai­kut­taa ter­vey­teen.

Kaik­ki ih­mi­set ei­vät voi ei­vät­kä ha­lua ol­la ns. ym­pä­ris­töih­mi­siä. Ei pidä ol­la­kaan. Se ei kui­ten­kaan saa es­tää mei­tä ta­voit­te­le­mas­ta luon­to­si­vis­tys­tä ja -kun­ni­oi­tus­ta, iäs­tä riip­pu­mat­ta. Sa­mal­la saam­me eh­kä ai­kaa sys­tee­min muut­ta­mi­sel­le koh­ti kes­tä­vää ke­hi­tys­tä. Il­mas­ton­muu­tok­sen hil­lin­näs­sä olem­me va­li­tet­ta­vas­ti myö­häs­sä, mut­ta se ei saa es­tää mei­tä te­ke­mäs­tä nii­tä pie­niä te­ko­ja ny­ky­het­kes­sä, jot­ka ai­heut­ta­vat yl­lät­tä­vän suu­ria muu­tok­sia tu­le­vai­suu­des­sa.

Sys­tee­mim­me pi­tää muut­taa sel­lai­sek­si, et­tä ihan ta­val­lis­ta elä­mää elä­mäl­lä em­me tu­hoa ym­pä­ris­tö­äm­me, jos­ta olem­me riip­pu­vai­sia. Et­tä voim­me tyy­dyt­tää omat tar­peem­me, mut­ta em­me vie mah­dol­li­suut­ta seu­raa­vil­ta su­ku­pol­vil­ta. Kir­kon ym­pä­ris­tö­sa­no­maan kuu­luu vah­vas­ti koh­tuul­li­suus. Ra­ho­ja­ko kuo­lin­vuo­teel­la mit­tail­laan, vai oli­si­vat­ko aja­tuk­set kui­ten­kin eh­kä lä­hei­sis­sä, lap­sis­sa tai eh­kä edel­tä men­neis­sä eläi­nys­tä­vis­sä? Oli­sin­pa ol­lut enem­män töis­sä, vai oli­sin­pa käy­nyt luon­to­ret­kel­lä, vie­lä kun pys­tyin?

Luon­to­suh­de ja kun­ni­oit­ta­va suh­tau­tu­mi­nen eläi­miin ja luon­no­nil­mi­öi­hin ra­ken­ne­taan lap­suu­des­sa, mut­ta sitä voi ke­hit­tää myö­hem­min­kin. Tee­ma­vii­kot, per­he­ker­ho­jen luon­to­ret­ket, vih­re­ät ri­pa­rit ja muut ym­pä­ris­tö­ta­pah­tu­mat, joi­ta seu­ra­kun­tien toi­min­nas­sa teh­dään, ovat erit­täin tär­kei­tä. Toi­von näi­den ryh­mien ve­tä­jil­le sin­nik­kyyt­tä tois­taa asi­oi­ta vii­kos­ta ja vuo­des­ta toi­seen. Teet­te tär­ke­ää työ­tä. Nuo­ri­so-oh­jaa­ja voi ol­la ym­pä­ris­tö­kas­vat­ta­ja. Di­a­ko­ni voi ol­la ym­pä­ris­tö­kas­vat­ta­ja. Pap­pi voi ol­la ym­pä­ris­tö­kas­vat­ta­ja. Ym­pä­ris­tö­kas­vat­ta­jan ei tar­vit­se ol­la tut­kin­non suo­rit­ta­nut, mut­ta sit­keys, sin­nik­kyys ja po­si­tii­vi­suus aut­ta­vat.

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan kirk­ko­val­tuu­tet­tu, nel­jän lap­sen äi­ti ja alu­e­tie­tei­li­jä