Hakkapeliittapatsaan Macarena-riitti
Lahden seurakunnat
Suomilandiassa on uskonnonvapaus, ja se on muuten ihan eri asia kuin uskomisen vapaus. Jopa Kim Jong-unin kesähuvilan vessanpöntönkiillottaja voi uskoa, mihinkä itse lystää. Henkilökohtaista uskoa ei edes Pee-Korean styranki voi rajoittaa, mutta uskonnonvapaus on jotain paljon enemmän.
Suomessa uskontoa saa vapaasti harjoittaa ja julistaa. Jos siis uskontoni vaatisi Macarenan tanssimista Hakkapeliittapatsaalla pyöräilytrikoissa, minulla olisi oikeus se tehdä. Sen sijaan, jos se Kimin vessanpöntönkiillottaja vatkaisi samat ysärikuviot Kim Il-sungin aukealla, hän löytäisi itsensä suota kuokkimasta, vaikka Suuren Johtajan pönttö kiiltäisi kuin Enonselkä kuutamoyönä.
Joidenkin aivokuorella kramppaa luulo, että on uskonnonvapautta, jos voi itse valita, mihin uskoo. Alas on uskontoymmärrys vajonnut. Jopa kristinuskon kaltainen superlonilla vuorattu armouskonto edellyttää ihmisiltä jotain. Toisinaan jopa audiovisuaalisesti havaittavia tekoja, joita paatuneimmankin ateistin verkko- ja tärykalvojen on siedettävä.
Kristityiltä edellytetään erityisesti evankeliumin julistamista ja oikean ja väärän opettamista lajitovereilleen. Se on lähetyskäskyn vaatimus ja keskeinen osa kristityn uskonnon harjoittamista. Raamatun opetus ei aina edusta kansan enemmistön näkemystä, mutta mielipiteenvapaus ei määritä kannattajien minimimäärää, jonka täytyttyä näkemyksen saa esittää.
Olisi helppoa kehottaa kaikkea kansaa bailaamaan Macarenaa disco-pöksyissä, mutta sen sijaan kristityt voivat joutua pitämään esillä myös asioita, jotka saavat joidenkin korvat savuamaan niin, että Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet vaarantuvat. Kristityillä ei kuitenkaan ole oikeutta vaieta totuudesta, vaikka sen seurauksena pilkattaisiin ähäkutiksi ja kökköpääksi tai saisi alkukristittyjen tapaan graniittiomenasta päähänsä.
Ymmärrän, että Biblialla saunaa sytyttävää sapettaa, kun joku mussuttaa ehdottomana totuutena raamatullista jargonia, joka on ristiriidassa oman näkemyksen kanssa. Varmaa on kuitenkin, että niin paljon eivät kristityt voi epistolaansa messuta, etteivätkö itse joutuisi kuulemaan enemmän sellaista, joka on omaa vakaumusta vastaan.
Joskus tuntuu, että jemmailemme uskomme sinapinsiementä samalla, kun ateistit roiskivat isolla tuubilla Turun väkevää kansalaisten silmiin. Miten se evankeliumi voisi mahtua kenenkään korvasta sisään, jos se ei mahdu suustamme ulos?
Kirjoittaja on kirkkovaltuutettu Nastolasta.