JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Ajattelen ääneen: Kuka ymmärtää, millaista on seurata läheisen kärsimystä?

Lahden seurakunnat

1.2.2022
Elina Itäleino

Il­ma sai­raa­lan po­ti­las­huo­nees­sa on ras­kas­ta yön jäl­jil­tä. Pie­nes­sä huo­nees­sa on lä­hek­käin kak­si sän­kyä. Toi­ses­sa sän­gys­sä ma­kaa nai­nen, jon­ka hen­gi­tys on ras­kas­ta ja ko­ri­se­vaa. Vä­lil­lä hen­gi­tys kat­ke­aa.

Hä­nen äi­tin­sä on siir­ty­nyt sän­gyn vie­rel­lä ole­vaan no­ja­tuo­liin is­tu­maan. Hän ei jak­sa pu­hua, mut­ta pi­tää kä­des­tä kiin­ni. Hän ei ole var­ma, on­ko nuk­ku­nut yöl­lä sil­mäys­tä­kään. Läpi yön hän kuu­los­te­li vie­rei­ses­tä sän­gys­tä kuu­lu­vaa hen­gi­tys­tä. Jo­kai­sen hen­gi­tys­kat­kok­sen koh­dal­la hän jän­nit­tyi, kun­nes kuu­li taas uu­den hen­käyk­sen.

Aa­mu­toi­met osas­tol­la ovat al­ka­neet, ja käy­tä­vil­tä al­kaa kuu­lua ää­niä. Pian huo­nee­seen as­tuu hoi­ta­ja, joka ky­syy, mi­ten on men­nyt. Ty­tär on lii­keh­ti­nyt hie­man le­vot­to­mas­ti, ja hoi­ta­ja sa­noo li­sää­vän­sä ki­pu­lää­ki­tys­tä. Sa­mal­la hän tie­dus­te­lee, mitä aa­mu­pa­laa sai­si ol­la. Äi­ti ei osaa sa­noa.

Hoi­ta­ja nä­kee, et­tä yö­pöy­däl­le on jää­nyt kos­ke­mat­to­ma­na il­ta­pa­la­lei­pä. Hän muis­tut­taa taas ker­ran, et­tä oli­si hyvä kui­ten­kin syö­dä jo­tain, vaik­ka ei tee mie­li. Äi­ti nyök­kää vä­sy­nees­ti. Pian hoi­ta­ja jo saa­puu huo­nee­seen aa­mi­ais­tar­jot­ti­men kans­sa. Hän an­taa tee­ku­pin nai­sen kä­teen. ”Joi­sit edes vä­hän, se te­kee hy­vää”, hoi­ta­ja sa­noo.

Hoi­ta­ja kat­soo äi­din su­rul­li­sia ja vä­sy­nei­tä sil­miä. Tämä on jo toi­nen pe­räk­käi­nen yö, jon­ka äi­ti on val­vo­nut tyt­tä­ren­sä vie­rel­lä. Hän ei ole käy­nyt vä­lil­lä ko­to­na edes vaih­ta­mas­sa vaat­tei­ta. Hoi­ta­ja tie­dus­te­lee, ha­lu­ai­si­ko nai­nen tä­nään käy­dä ko­to­naan. Hän eh­dot­taa, et­tä nai­nen voi­si men­nä ko­tiin nuk­ku­maan het­kek­si päi­vä­u­net, syö­mään tai käy­mään suih­kus­sa. Hoi­ta­ja lu­paa soit­taa heti, jos ti­lan­ne muut­tuu.

Nai­nen sa­noo miet­ti­vän­sä asi­aa, mut­ta ker­too kui­ten­kin ha­lu­a­van­sa ol­la vie­lä het­ken täs­sä. Hoi­ta­ja nyök­kää ja läh­tee seu­raa­vaan huo­nee­seen. Pa­rin tun­nin pääs­tä ty­tär ve­tää vii­mei­sen hen­käyk­sen­sä. Äi­ti on hä­nen vie­res­sään, kuis­kaa kor­vaan, kuin­ka ra­kas ty­tär hä­nel­le on, ja pi­tää edel­leen kä­des­tä kiin­ni.

Myös 2000 vuot­ta ai­kai­sem­min eräs äi­ti py­syi poi­kan­sa vie­rel­lä tä­män teh­des­sä kuo­le­maa. Äi­ti kär­si ei­kä pys­ty­nyt te­ke­mään mi­tään aut­taak­seen poi­kaan­sa, mut­ta hän oli läs­nä.

Sai­raa­la­pap­pi­na olen näh­nyt mo­nia ti­lan­tei­ta, jois­sa lä­hei­set ovat ha­lun­neet saat­taa rak­kai­taan lop­puun as­ti. Sil­loin muis­tan tuon äi­din.

Kuka tie­tää, kuin­ka ras­kas­ta on seu­ra­ta oman lap­sen­sa kär­si­mys­tä? Kuka tie­tää, mil­lais­ta on ol­la rak­kaan ih­mi­sen vie­rel­lä tä­män vii­mei­si­nä het­ki­nä pys­ty­mät­tä te­ke­mään mi­tään? Kuka tie­tää, mil­lais­ta on me­net­tää lap­sen­sa? It­se Ju­ma­lan Po­jan äi­ti tie­tää ja ym­mär­tää.

Kir­joit­ta­ja on sai­raa­la­pap­pi.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover