JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Mia muovasi äidille uurnan ja löysi anteek­si­annon ja rauhan – "Se oli viimeinen hetki jättää hyvästit omalle äidille"

Mia Bergström kutsuu tekemiään uurnia nimellä ”Enemmän”. ”Nimi pohjautuu rakkauteen. Uskallukseen rakastaa ja hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on, rakastaa enemmän”, Bergström sanoo. Kuva: Mia Bergström

Mia Bergström kutsuu tekemiään uurnia nimellä ”Enemmän”. ”Nimi pohjautuu rakkauteen. Uskallukseen rakastaa ja hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on, rakastaa enemmän”, Bergström sanoo. Kuva: Mia Bergström

Mia Bergstöm

15.3.2022
Kaisa Hako

Kun Mia Bergst­rö­min äi­ti kuo­li vuon­na 2014, isä pyy­si Miaa val­mis­ta­maan äi­dil­le uur­nan.

– Tie­sin heti, et­tä ha­lu­an teh­dä sen. Se oli vii­mei­nen het­ki jät­tää hy­väs­tit omal­le äi­dil­le, sa­noo Bergst­röm, joka on kou­lu­tuk­sel­taan sa­ven­va­la­ja. Hän työs­ken­te­lee hel­sin­ki­läi­ses­sä Ke­ra­miik­ka­kes­kus Sep­ta­ri­as­sa, mut­ta äi­din uur­nan hän ha­lu­si val­mis­taa ko­to­na.

– Mi­nul­la oli hy­vät poh­ja­tie­dot uur­nien val­mis­tuk­ses­ta, sil­lä olin pääs­syt seu­raa­maan, kun op­pi-isä­ni val­mis­ti nii­tä, hän ker­too.

Äi­din uur­nan ma­te­ri­aa­li oli ko­ti­mais­ta ki­vi­ta­va­ra­sa­vea, joka pol­tet­tiin ma­ta­las­sa läm­pö­ti­las­sa, jot­ta se maa­tui­si.

Bergst­röm muo­va­si uur­nan drei­ja­ten ja kä­sin ra­ken­ta­en.

– Ha­lu­sin, et­tä se oli­si tosi yk­sin­ker­tai­nen. Oi­ke­as­taan en teh­des­sä­ni edes miet­ti­nyt muo­toa. Se syn­tyi kuin it­ses­tään kä­sie­ni ja mie­len­ti­la­ni myö­tä, hän ku­vai­lee.

Sa­vea työs­tä­es­sään Bergst­röm kuun­te­li mu­siik­kia, jos­ta äi­ti oli pi­tä­nyt. Äi­ti ra­kas­ti muun mu­as­sa Cliff Ric­har­dia ja El­vis­tä.

Uur­nan val­mis­ta­mi­seen meni puo­li­tois­ta viik­koa. Bergst­röm sa­noo, et­tä hi­das pro­ses­si oli tar­peen. Hän jopa huo­ma­si vii­vyt­tä­vän­sä val­mis­tu­mis­ta.

– Kuo­le­maan liit­ty­vä fyy­si­nen ir­ti­pääs­tä­mi­nen on niin lo­pul­li­nen. Mi­nul­la meni pit­kään, kos­ka mi­nun piti pi­tää vie­lä äi­dis­tä kiin­ni.

Puo­len­tois­ta vii­kon ai­ka­na Bergs­töm koki pal­jon äi­tiin liit­ty­viä tun­tei­ta – niin su­rua, kai­paus­ta, rak­kaut­ta kuin suut­tu­mus­ta­kin.

– Mi­nul­la oli myös vi­han tun­tei­ta, sil­lä äi­ti oli al­ko­ho­lis­ti. Oli kä­si­tel­tä­vä sii­hen liit­ty­viä hyl­kää­mi­sen ko­ke­muk­sia, Bergst­röm sa­noo.

– Olen ol­lut jäl­keen­päin tosi iloi­nen ja kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä isä pyy­si mi­nua te­ke­mään uur­nan. Se an­toi mah­dol­li­suu­den kä­si­tel­lä tätä kaik­kea.

 

Mia Bergst­röm ker­too, et­tä nuo­rem­pa­na aja­tus kuo­le­mas­ta tun­tui pe­lot­ta­val­ta, mut­ta vä­hi­tel­len ti­lal­le on tul­lut rau­ha. Äi­din uur­nan val­mis­ta­mi­nen ede­saut­toi osal­taan si­säi­sen rau­han syn­ty­mis­tä.

– Sain käy­dä läpi koko tun­ne­kir­jon. Sit­ten oli jäl­jel­lä enää an­teek­si­an­to. Olen op­pi­nut ym­mär­tä­mään, et­tä kai­kel­la on syyn­sä. Nyt kun äi­din kuo­le­mas­ta on ku­lu­nut ai­kaa, ovat jäl­jel­lä vain iha­nat muis­tot, hän sa­noo.

Bergst­rö­mil­lä on myös vah­va tun­ne sii­tä, et­tä kuol­leil­la lä­hei­sil­lä on kaik­ki hy­vin. Vain fyy­si­nen ir­ti­pääs­tä­mi­sen het­ki te­kee ki­pe­ää.

– Hy­väs­tit kyl­lä jä­te­tään, mut­ta sil­ti lä­hei­se­ni jää osak­si mi­nua.

 

Äi­din uur­nan val­mis­ta­mi­sen jäl­keen Mia Bergst­röm al­koi hil­jal­leen saa­da ti­lauk­sia ys­tä­vil­tä ja tut­ta­vil­ta, jot­ka toi­voi­vat kä­sin­teh­tyä uur­naa omil­le lä­hei­sil­leen.

– Jo­kai­nen työ on ol­lut hen­ki­lö­koh­tai­nen kun­ni­a­teh­tä­vä tun­te­maa­ni ih­mis­tä koh­taan. Olen kii­tol­li­nen näis­tä mah­dol­li­suuk­sis­ta, hän sa­noo.

Bergst­rö­mil­lä ei ole uur­nil­le muot­tia, sil­lä ku­kin niis­tä on uniik­ki. Uur­nat ovat usein sä­vyl­tään vaa­lei­ta, ja Bergst­röm te­kee nii­hin ku­vi­oin­te­ja sa­vi­liet­teel­lä. Hän saat­taa myös luo­da uur­naan kul­tauk­sel­la ko­ris­tel­lun re­pe­ä­mä­ku­vi­on sym­bo­loi­maan sie­lun va­loa, joka lois­taa sa­ven läpi. Jos­kus omai­nen saat­taa toi­voa uur­naan tiet­tyä ku­vi­oai­het­ta, jon­ka Bergst­röm to­teut­taa.

Hän kut­suu te­ke­mi­ään uur­nia ni­mel­lä ”Enem­män”.

– Nimi poh­jau­tuu rak­kau­teen, hän ku­vai­lee.

– Us­kal­luk­seen ra­kas­taa ja hy­väk­syä toi­nen sel­lai­se­na kuin hän on, ra­kas­taa enem­män.

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover