Hol­lo­la­lai­nen Ai­mo Kos­ke­lo aloit­taa vii­den­nen kau­ten­sa kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa.

– Ta­lous­va­li­o­kun­nas­sa on kes­ken iso­ja pro­jek­te­ja, joi­ta olen ol­lut aloit­ta­mas­sa ja ha­lu­an vie­dä lop­puun, hän pe­rus­te­lee in­to­aan al­ka­val­le ne­li­vuo­tis­kau­del­le.

Ta­lou­sa­si­at ovat yri­ty­se­lä­mäs­sä uran­sa teh­neen Kos­ke­lon alaa. Kir­kol­lis­ko­kouk­sen ta­lous­va­li­o­kun­taan hän on kuu­lu­nut 12 vuot­ta.

– Tär­kein­tä on, et­tä kirk­ko huo­leh­tii pe­rus­teh­tä­väs­tään. Min­kä­lais­ten sei­nien si­säl­lä sitä teh­dään, on tois­si­jais­ta. Pe­rus­toi­min­toi­hin pi­tää tur­va­ta riit­tä­vät ta­lou­del­li­set re­surs­sit.

Vaik­ka kir­kon ta­lous on Kos­ke­lon mu­kaan pa­rem­mas­sa mal­lis­sa kuin kun­tien ja val­ti­on, so­peu­tus­toi­mia tar­vi­taan. Edus­ta­ja­kon­ka­ri kar­si­si ku­lu­ja muun mu­as­sa luo­pu­mal­la tar­peet­to­mis­ta kiin­teis­töis­tä, kan­nus­ta­mal­la seu­ra­kun­tia ti­lo­jen mo­ni­käyt­töön ja seu­ra­kun­tien vä­li­seen yh­teis­työ­hön sekä te­hos­ta­mal­la kir­kon hal­lin­toa.

– Ir­ti­sa­no­mi­set ei ole en­sim­mäi­nen kei­no. Jo­kai­nen pro­jek­ti ja in­ves­toin­ti pi­tää vie­dä luu­pin al­le, jot­ta näh­dään, pal­ve­lee­ko pyr­ki­mys kir­kon pe­rus­teh­tä­vää.

Pe­rus­teh­tä­vät on kir­jat­tu kirk­ko­la­kiin. Kir­kol­lis­ko­kous jät­ti vii­me is­tun­to­kau­del­la edus­kun­nal­le vuo­des­ta 2005 vi­reil­lä ol­leen eh­do­tuk­sen uu­des­ta kirk­ko­lais­ta, mut­ta edus­kun­nan hal­lin­to­va­li­o­kun­ta pa­laut­ti sen ta­kai­sin val­mis­te­luun.

– Oli yl­lä­tys, et­tä eh­do­tus tuli ta­kai­sin. En ole lai­nop­pi­nut, mut­ta kui­ten­kin sii­nä ym­mär­ryk­ses­sä, et­tä edus­kun­nal­le kel­paa­va esi­tys saa­daan val­miik­si al­ka­val­la kau­del­la, Kos­ke­lo sa­noo.

En­sim­mäi­sen kau­ten­sa kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa aloit­taa lah­te­lai­nen Vuok­ko Väns­kä. Väns­kä sa­noo ole­van­sa hy­vin pe­ril­lä tu­le­vas­ta, kos­ka on ol­lut val­mis­te­le­mas­sa ko­kouk­seen me­ne­viä asi­oi­ta nel­jän vuo­den ajan kirk­ko­hal­li­tuk­ses­sa.

– Kirk­ko­lain ko­ko­nai­suu­dis­tus on kir­kol­lis­ko­kouk­sen yk­kö­sa­sia. Val­mis­te­luun pa­lau­te­tus­sa lais­sa on pe­rus­tus­lail­li­sia koh­tia, joi­ta pi­tää hioa, mut­ta ei mi­tään isom­paa, hän sa­noo.

Kirk­ko­hal­li­tuk­ses­sa Väns­kä on ol­lut poh­ti­mas­sa kir­kon ta­lou­den va­kaut­ta­mis­ta. Hän ker­too, et­tä pu­het­ta on ol­lut esi­mer­kik­si vä­häl­lä käy­töl­lä ole­vis­ta ja huo­no­kun­tois­ta kiin­teis­töis­tä luo­pu­mi­ses­ta sekä seu­ra­kun­tien yh­dis­tä­mi­ses­tä. Hän ha­lu­aa kiin­nit­tää huo­mi­o­ta myös kir­kon jä­sen­mää­rään.

– Ve­ro­ker­ty­män vä­he­ne­mi­nen ei vie­lä tun­nu, mut­ta tu­le­vai­suu­des­sa asia on toi­nen, jos lap­sia ei enää kas­te­ta.

Väns­kä ei ha­lua vain py­säyt­tää jä­sen­mää­rän las­kua, vaan kään­tää sen nou­suun.

– Kris­tit­ty­nä toi­von ja us­kon, et­tä se on mah­dol­lis­ta.

Hän nä­kee, et­tä kir­kon on pi­det­tä­vä kiin­ni pe­rin­teis­tään ja otet­ta­va Raa­ma­tun sana niin kuin se on kir­joi­tet­tu.

– Olen kuul­lut sa­not­ta­van, et­tä jos kirk­ko oli­si aja­tuk­sil­taan mo­der­ni, ih­mi­set tu­li­si­vat kirk­koon, mut­ta käy­tän­tö ei tue aja­tus­ta.

Vas­tak­kai­ses­ta stra­te­gi­as­ta hän ot­taa esi­mer­kik­si eti­o­pi­a­lai­sen, kon­ser­va­tii­vi­sen Me­ka­ne Ye­sus -kir­kon, joka on maa­il­man suu­rin lu­te­ri­lai­nen kirk­ko ja kas­vaa edel­leen.

Väns­kän mu­kaan kirk­ko kai­paa pe­rus­te­ke­mi­sen­sä ja sa­no­man­sa te­rä­vöit­tä­mis­tä.

– Us­kos­ta Ju­ma­laan saa elä­mään­sä toi­von, mut­ta kirk­ko kiin­nos­taa vä­hi­ten nuo­ria mie­hiä. Mo­nil­le nuo­ril­le kir­kon sa­no­mal­la ei ole mer­ki­tys­tä tai nämä ei­vät sitä tun­ne.

Kir­kon uu­dis­tu­mis­ta aja­vaan Tul­kaa kaik­ki -liik­kee­seen kuu­lu­vaa lah­te­lais­ta Pent­ti Rau­ha­laa ei kir­kol­lis­ko­kouk­seen va­lit­tu, mut­ta hän toi­voo kir­kon uu­dis­tu­mis­ke­hi­tyk­sen jat­ku­van.

– Kir­kon stra­te­gia on kir­kol­lis­ko­kouk­sen iso ky­sy­mys. On­ko kirk­ko ins­ti­tuu­tio, joka kat­soo taak­se ja si­sään vai eteen ja ulos? Ol­laan­ko laa­ja kan­san­lii­ke vai sup­pe­am­paan ryh­mään kes­kit­ty­vä lii­ke, joka lo­pul­ta mar­gi­na­li­soi­tuu, Rau­ha­la ky­syy.

Am­mat­ti­kas­va­tus­neu­vos Rau­ha­lal­la on myös kan­san­ta­lous­tie­tei­li­jän kou­lu­tus. Hä­nel­le­kin tär­kein­tä on tur­va­ta kir­kon hen­gel­li­sen työn re­surs­sit. Jä­sen­ka­toa Rau­ha­la läh­ti­si py­säyt­tä­mään tuo­mal­la kir­kon lä­hem­mäk­si ai­kuis­ten ar­kea.

– Rip­pi­kou­lu on nuor­ten suo­sik­ki, mut­ta kir­kon täy­tyy säi­lyt­tää yh­teys ih­mi­seen sen­kin jäl­keen. Lau­rea-am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa, jos­sa olin reh­to­ri­na, op­pi­lai­tos­pas­to­ri on osa hy­vin­voin­ti­työ­ryh­mää. Vas­taa­vaa kir­kol­lis­ta läs­nä­o­loa voi­si li­sä­tä myös työ­pai­koil­la.

Eni­ten kir­kol­lis­ko­kou­se­dus­ta­jia ja­kaa ky­sy­mys sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien pa­rien kir­kol­li­ses­ta vih­ki­mi­ses­tä. Ai­mo Kos­ke­lol­le ja Vuok­ko Väns­käl­le so­pi­si, et­tei asi­aa al­ka­val­la kau­del­la kä­si­tel­täi­si ol­len­kaan.

– Edel­li­sen kir­kol­lis­ko­kouk­sen 50-si­vui­ses­sa mie­tin­nös­sä to­de­taan, et­tä avi­o­liit­to on mie­hen ja nai­sen liit­to, ei­kä yh­teis­kun­nal­li­set tren­dit vai­ku­ta kir­kon op­piin. Toi­von, et­tä sii­tä ei tu­li­si ai­na­kaan kir­kol­lis­ko­kouk­sen pää­a­si­aa, kos­ka meil­lä on niin pal­jon muu­ta pää­tet­tä­vää, Väns­kä sa­noo.

Kos­ke­lo toi­voo, et­tei uu­sia aloit­tei­ta teh­täi­si hä­ti­köi­den.

– Jos uu­sia aloit­tei­ta on tar­vet­ta teh­dä, te­ki­jöi­den oli­si syy­tä käy­dä tar­koin läpi van­hat aloit­teet ja pu­heen­vuo­rot sekä sel­vit­tää, mitä asi­as­ta on kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa kes­kus­tel­tu ja lau­sut­tu vii­mei­sen kol­men kau­den ai­ka­na. Se oli­si koko kol­le­gi­on työn kun­ni­oit­ta­mis­ta ja fik­sua kaik­kia edus­ta­jia koh­taan, hän to­te­aa.

Pent­ti Rau­ha­lan ja Tul­kaa kaik­ki -liik­keen mie­les­tä kir­kon on pal­vel­ta­va jä­se­ni­ään vih­ki­mäl­lä kaik­ki pa­rit, jot­ka ovat yh­teis­kun­nan hy­väk­sy­mäs­sä avi­o­lii­tos­sa.

– Komp­ro­mis­si voi­si ol­la, et­tä kirk­ko hy­väk­syi­si sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien vih­ki­mi­sen, mut­ta an­tai­si pa­peil­le oman­tun­non­va­pau­den kiel­täy­tyä vih­ki­mäs­tä. Kui­ten­kin niin, et­tä vih­ki­pap­pi pi­täi­si ai­na löy­tää, Rau­ha­la sa­noo, ja jat­kaa.

– Oman­tun­non­va­paus si­säl­tää mie­les­tä­ni myös sen, et­tei nii­hin pap­pei­hin, jot­ka vih­ki­vät sa­maa su­ku­puol­ta ole­vat pa­rit, saa koh­dis­taa min­kään­lai­sia ku­rin­pi­to­toi­mia. Kirk­ko ei voi toi­mia täs­sä asi­as­sa vas­toin maal­lis­ta lain­sää­dän­töä, avi­o­liit­to­la­kia ja tasa-ar­vo­la­kia. Lut­her­kin ko­ros­ti sekä maal­li­sen et­tä hen­gel­li­sen re­gi­men­tin omaa toi­mi­val­taa, mut­ta myös rin­nak­kai­ne­loa.

Kir­kon tut­ki­mus­kes­kuk­sen tut­ki­ja Veli-Mat­ti Sal­mi­nen nau­rah­taa, et­tei var­si­nai­ses­ti mi­tään uut­ta au­rin­gon al­la. Sa­mo­ja tee­mo­ja on kä­si­tel­ty en­nen­kin.

Kirk­ko tus­kin hy­väk­syy sa­maa su­ku­puol­ta ovien vih­ki­mis­tä kir­kois­sa ai­na­kaan ihan lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa.

– Sil­tä se näyt­tää. Kir­kon tut­ki­mus­kes­kuk­sen luot­ta­mus­hen­ki­lö­ky­se­lys­sä vuon­na 2019 vih­ki­mi­soi­keut­ta kan­nat­ti 1/3 vas­tan­neis­ta. Uu­des­sa kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa kan­nat­ta­jien mää­rä on suun­nil­leen sama, kun va­lit­si­ja­ryh­miä tar­kas­te­lee. Asi­an muut­ta­mi­seen vaa­di­taan kol­men nel­jän­nek­sen mää­rä­e­nem­mis­tö, jo­ten ei se ai­na­kaan al­ka­val­la kau­del­la ta­pah­du, Sal­mi­nen sa­noo.

Tut­ki­ja ar­vi­oi, et­tä kirk­ko­lain voi saa­da vii­lat­tua no­pe­as­ti­kin kun­toon, mut­ta sa­noo, et­tä lain sää­tä­mis­jär­jes­tyk­sen ny­ky­ai­kais­ta­mis­ta ja ke­ven­tä­mis­tä voi­si miet­tiä.

– Schau­ma­nin kirk­ko­lain (1869) aset­ta­mi­ses­ta läh­tien sää­tä­mis­jär­jes­tys on py­sy­nyt sa­man­lai­se­na: kir­kol­lis­ko­kous te­kee eh­do­tuk­sen kirk­ko­lais­ta, jon­ka edus­kun­ta joko hy­väk­syy tai hyl­kää.

Osa pe­rus­tus­lain tun­ti­jois­ta on sitä miel­tä, et­tä kirk­ko­lain sää­tä­mis­jär­jes­tys ei enää nat­saa val­ti­o­sään­nön pe­ru­sa­ja­tus­ten kans­sa.

– Pau­li Rau­ti­ai­nen (jul­ki­soi­keu­den apu­laisp­ro­fes­so­ri) ky­syi Pe­rus­tus­la­kib­lo­gis­sa, pi­täi­si­kö kirk­ko­lain eri­tyi­sen sää­tä­mis­jär­jes­tyk­sen tar­peel­li­suut­ta ar­vi­oi­da uu­del­leen. Kir­kon oli­si tu­le­vai­suu­des­sa ra­jat­ta­va kirk­ko­lais­ta tar­kem­min kirk­ko­jär­jes­tyk­seen koh­dat, jot­ka ei­vät kuu­lu edus­kun­nan pää­tet­tä­vik­si, Sal­mi­nen to­te­aa.

Ta­lous­puo­lel­la yh­tei­sen sä­ve­len löy­tä­mis­tä hel­pot­taa al­ka­val­la kau­del­la se, et­tei kaik­kea ole­mas­sa ole­vaa tar­vit­se yl­lä­pi­tää.

– Lin­ja­taan mitä kar­si­taan ja mis­sä ai­ka­tau­lus­sa, Sal­mi­nen sa­noo.

Kir­kol­lis­ve­ro­tu­lo­jen su­pis­tu­mi­nen ei vie­lä suur­ta lai­vaa kei­nu­ta, mut­ta tut­ki­ja ke­hot­taa kir­kon ylin­tä päät­tä­vää elin­tä suun­taa­maan kat­seen­sa ho­ri­sont­tiin.

– Jot­kut ske­naa­ri­ot näyt­tä­vät, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa enem­mis­tö kan­sas­ta ei kuu­lu kirk­koon. Sel­lai­nen nä­ky­mä kan­nat­taa ot­taa va­ka­vas­ti.

Täs­sä kir­kon ta­lous ja stra­te­gia kie­tou­tu­vat yh­teen. Jä­sen­ka­to pi­täi­si py­säyt­tää, mut­ta mil­lä kei­noin.

Kir­kol­lis­ko­kouk­sen en­sim­mäi­nen is­tun­to­kau­si on 10.–14.8. Tu­run kris­til­li­sel­lä opis­tol­la.