Mikä on ni­me­si?

"Lii­sa Jo­han­na Hur­tig."

Jär­jes­tät­te Lau­neel­la Lah­den seu­ra­kun­tien yh­tei­sen kas­te­ta­pah­tu­man. Kun kas­tet­ta­via lap­sia tu­lee pal­jon, on­ko vaa­ra­na, et­tä vau­vat ja ni­met me­ne­vät kas­ta­jal­la se­kai­sin?

"Ti­lai­suus on vau­vo­jen li­säk­si lap­sil­le ja nuo­ril­le ai­na 15 ikä­vuo­teen as­ti. Ti­lai­suu­teen kut­su­taan laa­jas­ti, mut­ta kas­tet­ta­vien mää­rä ei kui­ten­kaan ai­em­man ko­ke­muk­sen pe­rus­teel­la kas­va ko­vin suu­rek­si. Us­kon, et­tä kyl­lä kaik­ki ni­met osu­vat koh­dal­leen."

Olet­ko ai­na pi­tä­nyt omas­ta ni­mes­tä­si vai toi­voit­ko lap­se­na, et­tä si­nul­la oli­si joku toi­nen nimi? Jos toi­voit, niin min­kä ni­mi­nen oli­sit ha­lun­nut ol­la?

"Van­hem­pa­ni ovat an­ta­neet mi­nul­le tä­män ni­men täs­sä jär­jes­tyk­ses­sä ja sa­mal­la päät­tä­neet, et­tä mi­nua kut­su­taan toi­sel­la ni­mel­lä­ni. Olen ol­lut rat­kai­suun tyy­ty­väi­nen, pi­tä­nyt ni­mes­tä­ni."

Jos nyt va­lit­si­sit it­se it­sel­le­si ni­men, mikä se oli­si?

"On­pa han­ka­la, en ole asi­aa kos­kaan miet­ti­nyt. Mut­ta pi­dän van­hah­ta­vis­ta juh­lal­li­sil­ta kuu­los­ta­vis­ta, eh­kä vä­hän raa­ma­tul­li­sis­ta ni­mis­tä. Jos en voi­si ol­la Jo­han­na, ha­lu­ai­sin ol­la Ruuth tai Lyy­dia."

On­ko si­nun ni­mel­lä­si jo­kin mer­ki­tyk­sel­li­nen taus­ta, esim. olet­ko saa­nut en­sim­mäi­sen tai toi­sen ni­me­si jol­ta­kin su­ku­lai­sel­ta­si?

"Etu­ni­mii­ni ei lii­ty tie­tääk­se­ni ta­ri­naa, mut­ta su­ku­ni­me­ni ovat sil­lä ta­val­la haus­ko­ja, et­tä sekä tyt­tö­ni­me­ni et­tä avi­o­lii­ton myö­tä saa­ma­ni ovat mo­lem­mat ad­jek­tii­ve­ja. To­sin toi­nen suo­mek­si ja toi­nen ruot­sik­si. Hur­tig tar­koit­taa rei­pas­ta, tyt­tö­ni­mel­tä­ni olen Ul­jas. Yh­dys­ni­meä en sik­si voi­nut aja­tel­la, oli­si men­nyt koo­mi­sek­si."

Iso osa miel­tää kas­teen lap­sen ni­me­nan­to­ti­lai­suu­dek­si. Mitä ha­lu­ai­sit nos­taa esil­le kas­teen mer­ki­tyk­ses­tä muu­toin ih­mi­sen elä­mäs­sä?

"Kas­te ei to­si­aan­kaan ole vain ni­men an­ta­mi­sen ja jul­kis­ta­mi­sen juh­la. Kas­te on eh­tool­li­sen ohel­la kirk­kom­me pyhä sak­ra­ment­ti. Se tar­koit­taa, et­tä se on mer­kit­tä­vä ta­pah­tu­ma, lap­sen koko elä­mää kan­nat­te­le­va, iso ja sy­väl­li­nen asia. Kas­te on siu­nauk­sen, kii­tol­li­suu­den, ru­kouk­sen ja yh­tey­den juh­laa. Kas­tees­sa ol­laan elä­män ih­meen ää­rel­lä sekä lap­ses­ta ja kai­kis­ta lä­heis­suh­teis­ta kiit­tä­mi­sen ää­rel­lä."

Kuin­ka mon­ta las­ta sinä olet kas­ta­nut? Muis­tat­ko en­sim­mäi­sen kas­te­ker­ta­si – jän­nit­ti­kö?

"En osaa sa­noa tark­kaa mää­rää. Olen nyt toi­mi­nut pap­pi­na noin nel­jä vuot­ta, niin joi­ta­kin kym­me­niä kas­tei­ta olen saa­nut ko­kea. Toki en­sim­mäi­nen ker­ta jän­nit­ti, mut­ta jäi myös mie­leen, sa­moin ko­ro­na-ajan tai sen jäl­keen ol­leet kas­teet. Vau­vat oli­vat tuol­loin usein hiu­kan van­hem­pia. Vau­vat usein osal­lis­tui­vat jo­kel­ta­mal­la siu­nauk­seen ja kas­ta­mi­seen, vas­ta­si­vat. Se oli haus­kaa ja jo­ten­kin hie­noa! Myös tut­tu­jen per­hei­den kas­teet ovat ol­leet mie­leen­pai­nu­via. Ni­miä en ole ko­ko­naan unoh­ta­nut, mut­ta eräs­sä kas­tees­sa sa­noin jos­sain koh­taa ti­lai­suut­ta ni­men vää­rin ja se oi­kais­tiin. Sel­lais­ta sat­tuu.

Las­ten osal­lis­tu­mi­nen te­kee kas­tees­ta pu­hut­te­le­van, kun vaan an­taa sii­hen mah­dol­li­suu­den. Vau­van it­kua juh­lis­sa on usein, mut­ta en ole vie­lä jou­tu­nut sen vuok­si kes­keyt­tä­mään ti­lai­suut­ta, sii­tä mah­dol­li­suu­des­ta kyl­lä ai­na ker­ron. Kas­te on mie­lui­nen teh­tä­vä ja kas­ta­maan on pa­pin­kin mu­ka­va men­nä, kos­ka kes­kus­te­lem­me etu­kä­teen juh­laa suun­ni­tel­les­sam­me hei­dän elä­mäs­tään, lä­hei­sis­tään ja sii­tä, mikä on heil­le van­hem­pi­na tär­ke­ää. Van­hem­pien kans­sa syn­tyy sil­lä ta­voin usein hyvä yh­teys."

En­tä mitä olet kuul­lut omas­ta kas­te­päi­väs­tä­si?

"Olen näh­nyt vain ku­via. Mei­tä oli kuu­si las­ta per­hees­sä, van­hem­mil­la tai­si men­nä kas­te­juh­lat jo se­kai­sin. En muis­ta kuul­lee­ni omas­ta kas­te­juh­las­ta­ni, mut­ta kas­te­pa­pin tie­sin lap­se­na ja hä­nes­tä pi­din jos­tain syys­tä ko­vas­ti. Mi­nul­la oli jopa hä­nen ku­van­sa lom­pa­kos­sa­ni. Sel­lais­ta fa­ni­tus­ta en ole it­se osan­nut kas­te­lap­sil­ta­ni odot­taa!"

Lap­sen kas­te­päi­vä on tär­keä mo­nel­le, van­hem­pien li­säk­si myös kum­meil­le. Au­ta van­hem­pia ja ker­ro, ke­net kan­nat­taa pyy­tää kum­mik­si?

"Tär­kein­tä kum­min va­lin­nas­sa on eh­kä se, et­tä hän on van­hem­mil­le tär­keä, ja he voi­vat olet­taa hä­nen säi­ly­vän omas­sa ja lap­sen­sa elä­mäs­sä ai­na. Kum­min on hyvä ol­la sel­lai­nen, jol­la elä­mäs­sä ti­laa, ky­kyä, ha­lua ja kiin­nos­tus­ta ra­ken­taa yh­teyt­tä lap­seen, vä­lit­tää hä­nes­tä ja viet­tää ai­kaa hä­nen kans­saan, tu­tus­tua hä­neen."

On­ko si­nul­la omia kum­mi­lap­sia ja jos on, niin mon­ta­ko? Mil­lai­nen kum­mi olet?

"Mi­nul­la on 12 kum­mi­las­ta. En­sim­mäi­sen sain, kun oli juu­ri käy­nyt rip­pi­kou­lun. Nuo­rin on nyt 17. Kaik­kien kum­mi­las­ten kans­sa en ole ky­en­nyt muo­dos­ta­maan niin lä­heis­tä suh­det­ta kuin oli­si ol­lut hyvä. Yh­teys on ol­lut pa­rem­pi nii­den kans­sa, jot­ka ovat asu­neet lä­hel­lä ja olem­me voi­neet näh­dä."

Lah­den seu­ra­kun­tien yh­tei­nen kas­te­ta­pah­tu­ma 0–15-vuo­ti­ail­le Lau­neen kir­kos­sa sun­nun­tai­na 5.5.2024 klo 13. Il­moit­tau­tu­mi­nen 19.4. men­nes­sä seu­ra­kun­ta­toi­mis­toon p. 044 719 4629.