JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Sana sinulle: Näkyvät ja näky­mät­tömät

Heinolan seurakunta

29.9.2023
Janne Hatakka

”Olet­ko sä kos­kaan näh­nyt en­ke­liä?”

Hän kat­soo mi­nua suo­raan sil­miin, ja vas­taan et­ten ole. Mut­ta ker­ron, et­tä olen kyl­lä ta­van­nut ih­mi­siä, jot­ka ovat. Sel­lai­nen het­ki on ol­lut heil­le tär­keä, jos­kus kään­teen­te­ke­vä.

Kir­kon la­si­maa­lauk­ses­sa näen en­ke­lin. Ark­kien­ke­li Mi­ka­el, joka joh­taa tai­vaal­lis­ta so­ta­jouk­koa tais­te­lus­sa pa­haa vas­taan. Lau­sun mes­sus­sa van­haa us­kon­tun­nus­tus­ta yh­des­sä mui­den kans­sa. ”Me us­kom­me Ju­ma­laan, tai­vaan ja maan, kai­ken nä­ky­vän ja nä­ky­mät­tö­män Luo­jaan.” Mi­ten kieh­to­vas­ti ja sa­mal­la ar­voi­tuk­sel­li­ses­ti sa­not­tu! On toi­nen­kin maa­il­ma, se nä­ky­mä­tön, jo­hon en­ke­lit kuu­lu­vat. Usein näen vain sen, min­kä en­nes­tään jo tie­dän. Raja nä­ky­vän ja nä­ky­mät­tö­män, kah­den maa­il­man vä­lil­lä on jos­kus niin ohut, et­tä nä­ky­vä ja nä­ky­mä­tön kos­ket­ta­vat toi­si­aan. Sil­loin voi näh­dä en­ke­lin.

Muis­tan, mi­ten joku lau­loi: ”Jo­kai­nen voi toi­sel­le ol­la niin kuin en­ke­li.” Lii­an usein ih­mi­set ovat toi­sil­leen kaik­kea muu­ta. Hei­tä, jot­ka ovat toi­sel­le, eh­kä it­se sitä tie­tä­mät­tään kuin en­ke­li, olen kyl­lä näh­nyt. Hei­tä, jot­ka tääl­lä te­ke­vät en­ke­lin­töi­tä: ar­ki­sia te­ko­ja toi­von, roh­keu­den ja hy­vyy­den puo­les­ta.

Olen näh­nyt hei­tä en­ke­lin­töis­sä kau­pan kas­sal­la, sai­raa­lan päi­vys­tyk­ses­sä, leik­ki­puis­tois­sa, omais­hoi­ta­ja­na, va­paa­eh­toi­se­na ruo­ka­ja­ke­lus­sa ja niin kau­ka­na ko­dis­ta­ni­kin sa­teen kul­ku­kel­vot­ta­mak­si myö­hen­tä­mien hiek­ka­tei­den pääs­sä. Hei­tä on kaik­ki­al­la täs­sä maa­il­mas­sa.

Ir­ja Kil­pe­läi­nen kul­ki työk­seen pit­kän mat­kan su­run ja kär­si­myk­sen mai­se­mas­sa. Hän ha­lu­si muis­to­kir­joi­tuk­sek­seen sa­nat: ”Ju­ma­la, si­nun maa­il­ma­si oli kau­nis.” Rik­ko­nai­se­na ja kär­si­vä­nä­kin Ju­ma­lan maa­il­ma on yhä kau­nis. Pi­mey­teen sa­taa va­loa sii­tä maa­il­mas­ta, joka on ker­ran tu­le­va. Sama käsi on luo­nut nä­ky­vän ja nä­ky­mät­tö­män. Sii­vel­li­set ja sii­vet­tö­mät en­ke­lit.

Mik­ke­lin­päi­vä­nä, joka on omis­tet­tu en­ke­leil­le, Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­jil­le, opas­ta­jil­le ja suo­je­li­joil­le ru­koi­len:

”Her­ra Ju­ma­la, tai­vaal­li­nen Isä. Sinä lä­he­tät en­ke­li­si kul­ke­maan edel­läm­me ja suo­je­le­maan mei­tä elä­mäm­me kai­kis­sa vai­heis­sa. Tie­däm­me, et­tet sinä jätä mei­tä.”

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover