JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Pyhän Hengen lahjoja

6.6.2020
Kristian Saarnio

Tou­ko­kuun lop­pu­puo­lel­la Raa­ma­tun teks­tit pu­hui­vat Py­hän Hen­gen lah­jas­ta, jon­ka Kris­tus lu­pa­si omil­leen: ”Jos te ra­kas­tat­te mi­nua, te nou­da­tat­te mi­nun käs­ky­jä­ni. Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan -- Tämä puo­lus­ta­ja on To­tuu­den Hen­ki.” (Joh. 14:15–17) Jo­han­nek­sen mu­kaan Hen­gen saa­mi­sen edel­ly­tys on Jee­suk­sen ra­kas­ta­mi­nen ja käs­ky­jen pi­tä­mi­nen.

Ju­ma­la tah­to on il­mais­tu py­häs­sä lais­sa, se tii­vis­tyy kym­me­neen käs­kyyn. Käs­kyt ovat eh­dot­to­mia. Ne ot­ta­vat kiin­ni jo aja­tuk­sen ta­sol­la, sik­si ovat niin mah­dot­to­mia nou­dat­taa. Paa­va­li to­te­aa: ”Ei ole yh­tä­kään van­hurs­kas­ta, ei yh­tä­kään ym­mär­tä­väis­tä, ei ke­tään joka et­sii Ju­ma­laa. Kaik­ki ovat luo­pu­neet ja käy­neet kel­vot­to­mik­si.” (Room. 3:10–12)

Roo­ma­lais­kir­jeen 8. luku opet­taa Hen­gen luo­mas­ta uu­des­ta elä­mäs­tä, jota kris­tit­ty saa al­kaa elää, kun hän saa kuul­la va­paut­ta­van ilo­sa­no­man: syn­tien so­vit­ta­mi­sek­si Ju­ma­la lä­het­ti oman poi­kan­sa, jot­ta sai­sim­me syn­tim­me an­teek­si ja eläi­sim­me Hen­gen mu­kais­ta elä­mää.

Jee­sus pu­hal­si Py­hän Hen­gen ope­tus­las­ten pääl­le ja käs­ki ju­lis­taa syn­tien an­teek­si an­ta­mis­ta (Joh. 20:23). Pyhä Hen­ki on Ju­ma­lan Hen­ki, joka asuu us­koon au­te­tus­sa (Room. 8:9). Tä­män Hen­gen voi­mal­la us­ko­va saa to­teut­taa Jee­suk­sen an­ta­maa teh­tä­vää maan pääl­lä. Pyhä Hen­ki liit­tää kaik­ki us­ko­vat yh­teen us­koon, yh­teen Her­raan ja Kris­tuk­sen kirk­koon.

Lut­he­rin Ison ka­te­kis­muk­sen mu­kaan Pyhä Hen­ki to­teut­taa teh­tä­vään­sä py­hien yh­tei­sön, eli py­hän seu­ra­kun­nan kaut­ta, joka on kuin äi­ti, joka syn­nyt­tää ja kan­taa jo­kai­sen kris­ti­tyn Ju­ma­lan sa­nal­la. "Sil­lä mis­sä Pyhä Hen­ki ei saar­nau­ta sa­naa ei­kä an­na sen he­rä­tä sy­dä­mis­sä niin, et­tä se kä­si­te­tään, siel­lä sana me­nee huk­kaan."

Minä us­kon, et­tä maan pääl­lä on pelk­kien py­hien pyhä, pie­ni jouk­ko ja seu­ra­kun­ta yh­den ai­no­an pään, Kris­tuk­sen alai­se­na, Py­hän Hen­gen ko­koon kut­su­ma­na. Se on sa­mas­sa us­kos­sa, mie­les­sä ja kä­si­tyk­ses­sä; sil­lä on mo­nen­lai­sia lah­jo­ja, mut­ta se on yk­si­mie­li­nen rak­kau­des­sa, vail­la ryh­mit­täy­ty­mi­siä ja ja­kau­tu­mi­sia. Mi­nä­kin olen sen osa ja jä­sen, sen omis­ta­mis­ta rik­kauk­sis­ta osal­li­nen. Sii­hen Pyhä Hen­ki on mi­nut saat­ta­nut ja sii­hen liit­tä­nyt si­ten, et­tä olen kuul­lut ja yhä edel­leen kuu­len Ju­ma­lan sa­naa (Kris­ti­nop­pi 1948, 366–367).

Kir­joit­ta­ja on Kuh­mois­ten-Pa­das­jo­en seu­ra­kun­ta­pas­to­ri.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Digilehti