Päätoimittajalta: Erilaisten virtauksien on kyettävä elämään sopusoinnussa – siksi arkkipiispan puhe osui ja upposi
Kirkolliskokousviikko oli ja meni, ja keskustelu velloi kuten ennenkin: värikkäänä ja moniäänisenä. Maallikoista ja papeista koostuva kirkolliskokous on kirkon ylin päätöselin, joka käsittelee esimerkiksi oppia ja taloutta koskevia kysymyksiä. Maallisella puolella sitä voisi verrata eduskuntaan.
Seurasin viikon aiheita toisella korvalla, mutta esiin nousi mielestäni arkkipiispan puhe kirkolliskokousedustajille. Se herätti vilkasta ja osin innostunuttakin keskustelua. Tapio Luoman pesti ei ole helpoimmasta päästä: osoittaa johtajuutta ja kaitsijuutta tilanteessa, jossa mielipiteet kirkon sisällä ovat jakautuneet.
Myös tiedotusvälineissä ja sosiaalisissa kanavissa esitetään hyvin yleisesti vaatimuksia, joissa piispojen pitäisi yksiselitteisesti näyttää tukeaan tai tunnustaa väriä ilmiöissä, joissa polarisaatio on voimakasta. Identiteettipolitiikka kukkii nyt vahvasti, ja niin edistysmieliset kuin konservatiiviset intressipiirit haluavat omalle katsomukselleen yleisen hyväksynnän.
Tapio Luoma puhui kristityn identiteetistä. Hän valitsi sanansa siten, että pohdinta laventui koskemaan kaikkia kirkollisia ryhmiä ja niissä vaikuttavia ihmisiä. Identiteetti on jatkuvassa liikkeessä, ja sitä tulisi rakentaa sopuisassa keskustelussa toisin ajattelevien kanssa. "Tutustuminen toisenlaiseen uskoon ja ajatteluun ei ole luopumista omasta uskosta ja tinkimistä omasta ajattelusta, vaan se antaa päinvastoin mahdollisuuden syventää ja vahvistaa niitä", Luoma tähdensi.
Tulkitsen siten, että Luoman puhe oli tarkoitettu jatkumoksi piispojen elokuussa 2020 julkaisemalle lausumalle kunnioittavasta keskustelusta. Piispat aloittivat silloin ryhtiliikkeen suitsiakseen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä tulehtunutta keskustelua ja nostaakseen julkisen keskustelun tasoa.
Seurakunnilla on valtavasti potentiaalia silloin, kun ne toimivat ruohonjuuritasolla jäsentensä ja muiden kaupunkilaisten parissa. Moniarvoisessa yhteiskunnassa paluu yksiääniseen kirkkoon ei enää ole mahdollista. Siksi erilaisten virtauksien on kyettävä elämään keskenään ainakin kohtalaisessa sopusoinnussa. Kirkon julistus kannattaisi pitää riittävän kirkkaana ja yksinkertaisena, ja antaa sen jäsenten toteuttaa identiteettiään ja kutsumustaan itselleen sopivalla tavalla.
Luoma myös herätteli kuulijoitaan. "- - Meidät on kutsuttu pitämään esillä evankeliumin ainutlaatuista viestiä pieniä, heikkoja ja syntisiä ihmisiä rakastavasta Jumalasta, joka haluaa pelastaa koko maailman." Kaikki hyvä, mitä kirkon piirissä tehdään, kiinnittyy lopulta tämän perimmäisen tehtävän ympärille.