JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Korona sen kirkasti: haluan elää elämää oikeasti, enkä vain juosta sitä läpi

29.5.2020
Teemu Harjukari

Olen 44-vuo­ti­as lau­la­ja, muu­sik­ko ja mu­sii­kin­te­ki­jä Asik­ka­las­ta. Olen myös aja­nut kol­mi­sen vuot­ta kou­lu­au­toa mu­siik­ki­keik­ko­je­ni lo­mas­sa, jo­ten työ­tah­ti on ol­lut ai­ka­moi­nen.

Tämä vuo­si muis­te­taan ko­ro­na­e­pi­de­mi­as­ta. Muis­tan kun kä­ve­lin maa­lis­kuun puo­les­sa­vä­lis­sä Kal­ma­rin­ran­taan kuun­te­le­maan hal­li­tuk­sen tie­do­tus­ti­lai­suut­ta, jol­loin Suo­mi käy­tän­nös­sä sul­jet­tiin. Olin en­sim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sä­ni ti­lan­tees­sa, jos­sa työ ei enää mää­ri­tel­lyt elä­mää­ni.

Al­kuih­me­tyk­sen jäl­keen it­sel­le­ni ei tul­lut ah­dis­tus, vaan har­ti­a­ni las­keu­tui­vat, ja ää­ret­tö­män ke­vyt olo val­ta­si mie­le­ni. Ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne mie­ti­tyt­ti het­ken, mut­ta olen ai­na luot­ta­nut sii­hen, et­tä asi­at jär­jes­ty­vät ja kai­kel­la on tar­koi­tuk­sen­sa.

Täs­tä het­kes­tä on nyt kym­me­nen viik­koa, ja it­se olen elä­nyt yh­tä elä­mä­ni par­hais­ta ajan­jak­sois­ta. Olen saa­nut elää päi­vän ker­ral­laan, het­kes­sä, teh­den vain nii­tä ar­ki­sia asi­oi­ta, jois­ta nau­tin. Tär­kein­tä on kui­ten­kin ol­lut se, et­tä olen saa­nut omaa pää­kop­paa­ni rau­hoi­tet­tua. Sel­key­tet­tyä aja­tuk­sia, hil­jen­tyä, lenk­keil­lä, kuun­nel­la luon­toa, pur­jeh­tia ve­neel­lä­ni ja ol­la omis­sa aja­tuk­sis­sa­ni.

Nyt olem­me myös kaik­ki sa­man maa­il­man­laa­jui­sen on­gel­man edes­sä, mut­ta mitä se on­kaan tuo­nut. Vä­lit­tä­mis­tä, aut­ta­mis­ta ja tois­tem­me tu­ke­mis­ta yli maan­ra­jo­jen.

Krii­si tar­koit­taa krei­kak­si mah­dol­li­suut­ta ja sil­tä se kyl­lä vai­kut­taa. Kun ih­mi­sel­tä ote­taan it­ses­tään sel­viä asi­oi­ta yh­täk­kiä pois, niin sil­loin yleen­sä vas­ta ym­mär­tää, kuin­ka tär­kei­tä ne elä­mäs­sä ovat­kaan. Lä­hei­syys, aut­ta­mi­nen, ra­kas­ta­mi­nen ja niin edel­leen.

Luu­len, et­tä hy­vin moni on saa­nut tätä kaut­ta yh­tey­den ta­kai­sin si­sim­pään­sä. Tänä ai­ka­na olen myös hok­san­nut, mi­ten voi­sin suun­ni­tel­la tu­le­vai­suut­ta niin, et­ten oli­si ää­ri­ra­joil­la jak­sa­mi­sen kans­sa ja ker­ki­äi­sin oi­ke­as­ti elää elä­mää, en­kä vain juos­ta sitä läpi. Meil­lä on nyt mah­dol­li­suus kään­tää asi­at taas ai­na vain pa­rem­paan suun­taan.

Kar­ja­lais­su­kui­sel­ta äi­dil­tä­ni sain poh­jat­to­man po­si­tii­vi­suu­den ja myön­tei­sen ajat­te­lu­ta­van ja tie­dän, et­tä se on kan­na­tel­lut mi­nua näi­hin päi­viin saak­ka. Se on iso voi­ma­va­ra.

Py­sy­kää ter­vei­nä, iloit­kaa sii­tä mitä teil­lä on, ja kuun­nel­kaa sy­dän­tän­ne.

Kir­joit­ta­ja on muu­sik­ko.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Digilehti