Koti on na­pak­ka sana. Yti­me­käs ja ly­hyt, vain nel­jä kir­jain­ta, kuin ko­din sei­nät. Tämä ke­vät on ol­lut to­del­la poik­keuk­sel­lis­ta ai­kaa, ko­to­na on ol­tu pal­jon enem­män ja tii­viim­min kuin eh­kä muu­ten oli­si ol­tu. Etä­kou­lut ja työt ja fyy­si­nen etäi­syys ovat teh­neet sen, et­tä ko­to­na on ol­lut vält­tä­mä­tön­tä ol­la. Ko­din hy­vät puo­let ovat tul­leet vah­vem­min sel­väk­si. Mitä si­nul­le tu­lee mie­leen sa­nas­ta koti? Läm­pö, hil­jai­suus, kaa­os, kau­neus, vel­ka, tur­va ja var­mas­ti pal­jon muu­ta! Mut­tei ko­to­na ai­na vält­tä­mät­tä ole­kaan niin tur­val­lis­ta ol­la tai mu­ka­vaa. Tänä ke­vää­nä olem­me kuul­leet myös sii­tä, et­tä ruo­ka ei ko­to­na ole riit­tä­nyt­kään tai muu­ta­kin tur­vat­to­muut­ta on ko­deis­sa ol­lut.

Mis­sä on si­nun ko­ti­si? Mikä te­kee ko­din? Oman­lai­nen tyy­li, läm­pö, ai­nut­laa­tui­suus. Ke­sä­ko­tiin kuu­lu­vat yleen­sä erot­ta­mat­to­mas­ti sau­na, piha, jär­vi ja ym­pä­röi­vä luon­to. Suo­ma­lai­nen tun­tuu­kin ko­ke­van py­hyy­den ja Ju­ma­lan­sa usein luon­nos­sa, jär­ven ran­nas­sa ja tuu­len hu­mi­nas­sa – il­man sa­no­ja. Talo il­man ih­mi­siä ei tun­nu ko­dil­ta. Upe­at ja kau­niit ta­lot muut­tu­vat ko­deik­si, vas­ta kun niis­sä asu­taan ja si­ten syn­tyy ko­din hen­ki. Voim­me vain ku­vi­tel­la, mi­ten suu­ri asia siis on, jos on me­net­tä­nyt ko­din jos­tain syys­tä, avi­oe­ros­sa, ta­lou­del­li­sis­ta syis­tä tai pa­ko­lai­se­na.

Luuk­kaan evan­ke­liu­min ker­to­mus tuh­laa­ja­po­jas­ta on eräs Raa­ma­tun tu­tuim­mis­ta. Tuo ker­to­mus on dra­maat­ti­nen ta­ri­na, mel­kein­pä kuin jän­ni­tys­ker­to­mus. Sii­nä on mon­ta ta­soa, ku­ten hy­väs­sä ker­to­muk­ses­sa yleen­sä on. Per­heen­jä­sen­ten vä­lis­ten hen­ki­lö­suh­tei­den li­säk­si se on en­nen kaik­kea ker­to­mus ko­dis­ta, ko­din tur­vas­ta ja an­teek­si­an­nos­ta.

Ker­to­mus tuh­laa­ja­po­jas­ta ker­too Ju­ma­lan ja ih­mi­sen koh­taa­mi­ses­ta. Se ker­too Ju­ma­lan eh­dot­to­mas­ta rak­kau­des­ta ja an­teek­si­an­nos­ta. Poi­ka pa­la­si ar­ka­na ko­tiin. Ko­to­na hä­net otet­tiin rak­kau­del­la vas­taan. Ju­ma­lan rak­kaus voi nä­kyä ih­mis­ten kes­ken rak­kau­des­sam­me. Sy­dän on rak­kau­den ja koh­taa­mi­sen paik­ka. Ra­kas­ta­va Ju­ma­la odot­taa. Ra­kas­ta­va Ju­ma­la ot­taa vas­taan, Ju­ma­la tu­lee ih­mis­tä vas­taan ja avaa sy­lin­sä. On paik­ka, jo­hon tul­la. Ra­kas­ta­va Ju­ma­la iloit­see. Ju­ma­lan saa koh­da­ta si­sim­mäs­sään, pai­kas­sa, joka on koti si­säl­lä­ni.

Kir­joit­ta­ja on yh­teis­kun­nal­li­sen työn pas­to­ri.