JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Kirk­ko­her­rojen pääsi­äis­ter­vehdys: Matka kohti pääsiäistä on nyt erilainen

4.4.2020
Janne Hatakka

”Kun he sit­ten nou­si­vat Je­ru­sa­le­miin vie­vää tie­tä, Jee­sus ot­ti kak­si­tois­ta ope­tus­las­taan eril­leen ja pu­hui kul­kies­saan heil­le: 'Me me­nem­me nyt Je­ru­sa­le­miin, ja Ih­mi­sen Poi­ka an­ne­taan yli­pap­pien ja lai­no­pet­ta­jien kä­siin. He tuo­mit­se­vat hä­net kuo­le­maan ja luo­vut­ta­vat hä­net pa­ka­noil­le pil­kat­ta­vak­si, ruos­kit­ta­vak­si ja ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si. Mut­ta kol­man­te­na päi­vä­nä hän nou­see kuol­leis­ta.' " (Mat­teus 21:17)

Mat­ka koh­ti pää­si­äis­tä on nyt eri­lai­nen. Muis­ti­ku­vat omas­ta ko­ti­kir­kos­ta: pal­mu­sun­nun­tain kir­kon täyt­tä­väs­tä ilos­ta, kii­ras­tors­tain eh­tool­lis­pöy­däs­tä, pit­kä­per­jan­tain hil­jai­suu­des­ta ja pää­si­äi­saa­mun va­los­ta tuo­vat mu­ka­naan kai­pauk­sen ja kyy­ne­leen. Mi­ten kaik­ki on­kaan nyt niin toi­sin.

Jee­sus kut­suu ys­tä­vän­sä mu­kaan mat­kal­le. Mat­ka kul­kee pel­ko­jen ja huol­ten­kin kes­kel­lä. Mi­ten mi­nun ja lä­heis­te­ni lo­pul­ta käy? Mikä mei­tä odot­taa, kun kaik­ki tämä on ohi? Kii­ras­tors­tai­na Get­se­ma­nen puu­tar­has­sa, Jee­sus jää yk­sin ja ru­koi­lee: "Isä, jos se on mah­dol­lis­ta, niin men­köön tämä mal­ja mi­nun ohit­se­ni. Mut­ta ei niin kuin minä tah­don, vaan niin kuin sinä." Kär­si­myk­sen mal­ja ei mene ohit­se. Se ja­e­taan jo­kai­sel­le.

Va­pah­ta­ja ja­kaa kans­sam­me kär­si­myk­sen mal­jan: epä­var­muu­den tu­le­vas­ta, pe­lon ja ah­dis­tuk­sen, yk­si­näi­syy­tem­me­kin. Kai­kes­sa täs­sä hän on luo­nam­me ja lä­hel­läm­me. Mitä tiem­me eteen tuo­kin, em­me ole yk­sin. Pa­ras ys­tä­vä on kans­sam­me.

Se mitä ker­ran ta­pah­tui kol­man­te­na päi­vä­nä, ta­pah­tuu jäl­leen. Pää­si­äi­saa­mu­na hau­dal­la saa­pu­vat nai­set nä­ke­vät tyh­jän hau­dan ja kuu­le­vat sa­nat: "Mik­si et­sit­te elä­vää kuol­lei­den jou­kos­ta? Ei hän ole tääl­lä, hän on nous­sut kuol­leis­ta." (Luuk 24:1-5).

Pää­si­äi­saa­mu­na pi­meys, pel­ko ja epä­toi­vo saa­vat väis­tyä. Kris­tus on kul­ke­nut edel­tä ja voit­ta­nut kuo­le­man val­lan. Vaik­ka pää­si­äi­nen on­kin eri­lai­nen, sen tuo­ma toi­vo ja ilo ovat tot­ta tä­nään­kin. Pää­si­äi­sen ilon voit löy­tää Raa­ma­tun si­vuil­ta, ru­kouk­ses­ta, tu­tuis­ta vir­sis­tä ja oman ko­ti­seu­ra­kun­nan strii­ma­tus­ta ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­ta.

Kris­tus nou­si kuol­leis­ta! Pää­si­äi­sen iloa si­nul­le ja lä­hei­sil­le­si!

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan kirk­ko­her­ra.

Pe­rin­tei­nen pää­si­äis­ter­veh­dys on kir­joi­tet­tu yh­teis­työs­sä Kir­kon­seu­dun le­vik­ki­a­lu­een kirk­ko­her­ro­jen kans­sa.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Digilehti