JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Ankkurin piirtänyt nuori ripustautui toivoon, ja se onkin parasta mitä nyt voimme tehdä

4.6.2020
Sirpa Kaukinen

Ker­ran eräs nuo­ri is­tui pöy­tän­sä ää­res­sä – oman elä­män­sä pi­me­än kes­kel­lä – poh­tien elä­mää. Pöy­däl­lä sat­tui ole­maan eri­vä­ri­siä kar­ton­ke­ja. Hän ot­ti kä­teen­sä mus­tan kar­ton­gin ja pa­lan val­kois­ta pa­pe­ria.

Mus­ta kar­ton­ki oli kuin sie­lun yö: pi­meä ja juu­ri sil­lä het­kel­lä niin ko­vin synk­kä. Val­koi­nen oli vas­ta­koh­ta sil­le. Hän ot­ti ky­nän kä­teen­sä ja al­koi piir­tää. Val­koi­sel­le pa­pe­ril­le al­koi muo­dos­tua hah­mo­tel­ma ank­ku­ris­ta ja ank­ku­riin ta­ker­tu­nees­ta ih­mi­ses­tä – hä­nes­tä it­ses­tään.

Ih­mis­hah­mon toi­nen käsi kur­kot­ti ank­ku­rin poi­kit­tai­sen tu­kin yli. Toi­nen käsi ta­voit­ti toi­sen kä­den tu­kin al­ta pi­tä­en tiu­kas­ti kiin­ni py­sy­äk­seen pai­koil­laan liu­ku­mat­ta alas. Ja­lat oli­vat kie­tou­tu­nei­na lu­jas­ti pys­ty­o­san ym­pä­ril­le. Kun työ oli val­mis, hän py­säh­tyi tar­kas­te­le­maan sitä.

Hän ha­vait­si, et­tä hah­mot­te­le­mien­sa ank­ku­rin vii­vo­jen ja kaa­rien kes­kel­le oli muo­dos­tu­nut myös ris­ti. Aja­tuk­siin­sa vai­pu­nee­na nuo­ri leik­ka­si ku­van, lii­ma­si sen mus­tal­le kar­ton­gil­le ja lait­toi sei­näl­le muis­tu­tuk­sek­si it­sel­leen.

Vii­me ai­koi­na tuo kuva ank­ku­riin tiu­kas­ti ta­ker­tu­nees­ta ih­mis­hah­mos­ta on pu­hu­tel­lut eri­tyi­sen pal­jon. Vai­ke­at ajat ovat ko­e­tel­leet ja ko­et­te­le­vat mei­tä. Elä­män maas­tot ovat käy­neet pe­rin ou­doik­si ja tun­te­mat­to­mik­si. Mo­ni­nais­ten oh­jei­den vii­da­kos­sa tun­tuu vai­ke­al­ta va­el­taa. Tur­val­li­suu­den tun­ne ja roh­keus­kin ovat ajoit­tain ka­dok­sis­sa.

Ih­mi­sen ikä­vä myös tun­tuu kas­va­van päi­vä päi­väl­tä. Pie­ni lap­si nuk­ku­maan men­nes­sään huu­te­lee äi­tiä, tar­vi­ten mil­loin vet­tä, mil­loin mi­tä­kin. Kun äi­ti sa­noo ”ota nyt nal­le kai­na­loon ja käy nuk­ku­maan”, pie­ni ää­ni vas­taa ”mut­ta kun minä tar­vit­sen jon­kun, jol­la on iho”.

Ihon ikä­vä on suu­ri ei vain lap­sil­la vaan myös meil­lä ai­kui­sil­la. Hy­väs­sä kos­ke­tuk­ses­sa on on­nel­li­suu­den sie­men.

Kai­ken tä­män kes­kel­lä mie­leen on pa­lan­nut myös van­ha sa­non­ta ”toi­vos­sa on hyvä elää”. Ank­ku­rin piir­tä­nyt nuo­ri­kin ri­pus­tau­tui toi­voon. Jo­na­kin päi­vä­nä kaik­ki on toi­sin.

Niin, jo­na­kin päi­vä­nä kaik­ki on taas hy­vin. Jo­na­kin päi­vä­nä ko­ro­naan on ro­ko­te. Jo­na­kin päi­vä­nä sai­raa­lois­sa ko­van työn teh­neet saa­vat le­vä­tä. Jo­na­kin päi­vä­nä pi­meä ja pel­ko väis­tyy sy­dä­mis­tä ja valo voit­taa.

Sil­loin tu­lem­me ulos asun­nois­tam­me il­man ar­kai­lua ja pel­koa. Sil­loin ha­la­taan ja iloi­taan yh­des­sä il­man ra­joi­tuk­sia.

Hei­te­tään toi­von ank­ku­ri tu­le­vai­suu­teen. Kat­so­taan ylit­se vai­ke­an koh­ti uut­ta. Toi­vo pa­laut­taa voi­mat ja aut­taa jak­sa­maan vie­lä vä­hän ai­kaa vii­saas­sa va­ro­vai­suu­des­sa.

Kir­joit­ta­ja on sai­raa­la­pas­to­ri.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Digilehti