Apua lähimmäisen tukemiseen - Petri Välimäki ohjaa sielunhoidollisten koulutusseminaarien sarjan Joutjärven kirkossa
Jani Mahkonen
Petri Välimäki, olet kirjailija ja pastori, mutta myös sielunhoidollisten ja varustavien aineiden kouluttaja. Mitä se tarkoittaa?
Nämä aihealueet ovat alkujaan tulleet minulle läheisiksi paitsi omaan elämääni liittyen, myös noin 10 vuotta jatkuneen Kriisipalvelutyön kautta. Samaan aikaan siis kohtasin paljon erinäisissä elämän kriiseissä eläviä ihmisiä ja opiskelin aihetta yliopistossa. Siitä seurasi sitten pikkuhiljaa lisääntyvä kouluttaminen monissa eri yhteyksissä. Olen muun muassa yli 15 vuotta ollut Lähellä ihmistä -kriisiterapian ja sielunhoidon koulutuksen pääopettaja Perheniemen opistossa, ja se jatkuu yhä. Lisäksi olen kouluttanut aihetta tai siihen liittyviä aineita monissa muissa oppilaitoksissa, radiossa, televisiossa ja seurakunnissa, yhteensä jo yli 20 vuoden ajan. Olen myös kirjoittanut 11 aiheeseen liittyvää kirjaa.
Myös palvellessani seurakuntapastorina Lahdessa aihealue oli vahvasti läsnä monin tavoin.
Ohjaat Lähellä ihmistä -seminaarisarjaa Joutjärven kirkossa. Millainen koulutus on kyseessä?
Tällä koulutussarjalla on oikeastaan kaksi erityistä kohderyhmää. Toisaalta se palvelee niitä, jotka kaipaavat henkilökohtaisesti tukea antavia näkökulmia, rohkaisua ja yhteyttä. Toisaalta niitä, jotka tahtovat oppia lähimmäisen tukemista, kuuntelua ja rohkaisemista. Erityisiä käsiteltäviä aiheita ovat mm. Haavoittuneen/kriisissä olevan ihmisen kohtaaminen, yksinäisyys, ihmissuhteisiin liittyvät kivut ja mahdollisuudet, kunnioittava vuorovaikutus sekä omakohtaisten mahdollisuuksien tunnistaminen.
Seminaarien yhteydessä on myös mahdollista ilmoittautua mukaan käytännön yhteyden antavaan ja henkilökohtaisesti tukevaan ryhmään.
Missä seminaarin sisältöön voi tutustua?
Lahden seurakuntien sivuilta ja ihan perustietoa näkee kun kirjoittaa hakukenttään ”Lähellä ihmistä”. Samoin seurakuntien Facebookista voi tutustua sisältöön tarkemmin.
Voiko osallistuja valita itse, mihin luentoon osallistuu, vai miten toimitaan käytännössä?
Ilman muuta voi valita. Mikäli osallistuu kaikkiin neljään seminaariin, voi saada todistuksen suoritetusta koulutuksesta. Suurin osa osallistujista tullee kuitenkin eri seminaareihin enemmän henkilökohtaisista syistä. Sitä ajatellen jokainen seminaari on oma kokoisuutensa, johon voi ilman muuta osallistua sellaisenaan ja ihan sen mukaan, mitkä aiheet itselle tuntuvat nyt tärkeiltä. Olisi myös hyvin tärkeää, että seurakunnat kertoisivat tästä mahdollisuudesta. Varsinkin niiden ihmisten, joita erityisesti koskee yksinäisyysaihe, ei ehkä ole kovin helppoa lähteä liikkeelle. Siksi pienikin rohkaisu ja lämmin kutsu voi auttaa.
Miksi haluat järjestää tällaisen koulutuksen?
Minulla on oikeastaan useampi tärkeältä tuntuva motiivi. Ensimmäinen on se, että tahdon sydämestäni olla välittämässä armollista sanomaa Jumalan rakkaudesta. Toinen on se, että näen paljon hätää ja yksinäisyyttä. Koen, että jokainen hädässä oleva ihminen on tärkeä ja olen kymmenillä paikkakunnilla nähnyt, miten seurakunnilla voi olla hyvin tärkeä tehtävä heidän tukemisessaan ja rohkaisemisessaan. Kolmas on se, että olen pitkään kouluttanut ja varustanut tavallisia ihmisiä, jotka tahtovat vertaistuen pohjalta olla tukemassa ja auttamassa lähimmäisiään. Aina, kun joku rohkaistuu tai saa avun, se on hyvin palkitsevaa.
Millaista palautetta olet aiemmin pidetyistä seminaareista saanut?
Kun olen pitkään tehnyt samankaltaisia seminaareja, niin ehkä eniten on tullut palautetta liittyen omakohtaiseen avun saamiseen. Jopa yllättävän monet ilmaiset kiitollisuutta liittyen armoon. Vaikka sen kristillisen kirkon näkökulmasta voisi ajatella olevan aika selväkin asia, vaikuttaa siltä, että monille juuri se, kun armo tulee oman ihmisyyden tasolle, on hyvin tärkeää. Näin siis palautteista päätellen.
Toinen rohkaiseva palaute liittyy siihen, kun on nähnyt vaikkapa yksinäisyyttä tai masennusta kokevien ihmisten päässeen luontevaan yhteyteen. Pääsävy on siis melko kiitollinen.
Mikä sinua henkilökohtaisesti kiehtoo seminaarisarjan aihealueissa?
Nostan erikseen esiin tuon yksinäisyysteeman. Näinä päivinä vaikuttaa niin nuorilla kuin vanhemmilla ihmisillä olevan paljon tiettyä ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemusta. Mielestäni siihen liittyy seurakunnilla erityinen auttamismahdollisuus. Me emme voi yrittää olla mitään sellaista mitä emme ole. Ei esim. pidä yrittää olla terapeutti, lääkäri tai muu asiantuntija, ellei oikeasti ole sitä. Mutta me voimme olla armollisia, inhimillisiä ja välittäviä ihmisiä toisen ihmisen rinnalla. Ja usein juuri se onkin aivan parasta apua. Tässä kohdin ei välttämättä ole kyse isoista joukoista, mutta ajattelen, että jokainen yksinäisyyttä kokeva ihminen, joka voi löytää aidon kokemuksen yhteydestä, on monin verroin vaivannäkömme arvoinen. Se innostaa minua!
Keskustelunaiheet seminaarissa vaikuttavat kiinnostavilta: suuntaviivoja terveisiin tasapainoisiin ihmissuhteisiin, kutsumus elämän voimavarana, paikkani elämässä – miten kutsumuksensa voi löytää. Nämä ovat esimerkkejä kokoontumisten aiheista. Ovatko nykypäivän ihmiset kiinnostuneita oman elämänsä ”hallinnasta” enemmän kuin aiemmat sukupolvet, vai miten koet tilanteen?
Sana `hallinta´ on ehkä hieman vahva. Näinä epävarmuuden aikoina monille ajatus siitä, että elämää voisi hallita saattaa nimittäin tuntua vaikeasti tavoitettavalta. Samalla tietty aikaan liittyvä epävarmuus ja hajanaisuus saa monet ihmiset kyllä etsimään vaikka pieniäkin elämään tukea antavia mahdollisuuksia. Ehkä saman sävyisiä tarpeita on ilmennyt aiemminkin, mutta tämän ajan heijastama tietty turvattomuus saattaa olla ainakin osalla ihmisistä lisännyt sitä. Tähän liittyy myös sen perimmäisen turvan etsintää, jonka Jumala voi ihmiselle antaa.
Kerro hieman itsestäsi, millainen kouluttaja olet: keskusteluun kutsuva, monologia rakastava, humoristinen heittelijä vai jotain muuta?
Tässäkin joudun turvautumaan palautteeseen. Sen perusteella ilmeisesti olen jossain määrin kaikkea mainittua. Itse lisäisin siihen, että pyrin aina paneutumaan mahdollisimman huolella kaikkiin käsittelemiini aiheisiin. Joskus se saattaa näkyä jopa tiettynä yliperusteellisuutena. Siitä yksi hauska palaute tuli vuosia sitten Jyväskylässä. Väliajan jälkeen oppilaat tulivat takaisin ja kaikilla oli käsissään rautalangan pätkät, joita he väänsivät. No, niiden vuosien jälkeen olen pyrkinyt sitten lisäämään keskustelua, yhteistä vuorovaikutusta ja hauskuuttakin mukaan. Kukin voi sitten arvella, miten onnistun.
Jos lukija nyt vielä epäröi, kannattaisiko lähteä tähän luentosarjaan mukaan, miten vastaisit hänelle?
Kun lähtee avoimella sydämellä mukaan, saattaa yllättyä ja oppia aika paljonkin. Ellei lähde, ei tiedä sitä. Jokainen on sydämellisesti tervetullut!
Lähellä ihmistä -sielunhoidollisten koulutusseminaarien sarja Joutjärven kirkossa, os. Ilmarisentie 1, 11.9-6.10. Kysy lisää: Elisabet Vähäsöyrinki p. 044 7191 440, Susanna Barkway p. 044 7191 305 ja Petri Välimäki, petrijvalimaki@gmail.com