Kirk­ko­vuo­des­sa siir­ry­tään paas­to­nai­kaan. Täl­löin seu­ra­kun­nas­sa tör­mää kes­kus­te­lui­hin, jois­sa mie­ti­tään oi­ke­aa paas­toa. Usein esiin nou­se­vat koh­dat Je­sa­jan kir­jas­ta sekä Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­ta. Je­sa­jas­sa paas­to liit­tyy oi­keu­den­mu­kai­suu­den to­teut­ta­mi­seen: syyt­tö­mien ja sor­ret­tu­jen va­paut­ta­mi­seen sekä puu­tet­ta kär­si­vien ruok­ki­mi­seen ja pu­ke­mi­seen.

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus va­roit­taa paas­ton käyt­tä­mis­tä kei­no­na osoit­taa oman us­kon­nol­li­suu­ten­sa eri­no­mai­suut­ta. Mo­lem­mat koh­dat opet­ta­vat­kin mei­tä oi­ke­as­ta paas­tos­ta.

On kui­ten­kin huo­mi­o­nar­vois­ta, et­tä Raa­ma­tus­sa paas­tos­ta ope­te­taan laa­jem­min. Jee­suk­sen esi­merk­ki näyt­tää, et­tä paas­to on myös fyy­sis­tä. Hän pi­dät­täy­tyi ruu­as­ta 40 päi­vän ajan ol­les­saan erä­maas­sa. Sa­ma­nai­kai­ses­ti Jee­sus kävi hen­gel­lis­tä tais­te­lua Pa­ho­lais­ta vas­taan.

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa on run­saas­ti esi­merk­ke­jä, jois­sa ruu­as­ta pi­dät­täy­ty­mi­nen, ru­kous, ka­tu­mus ja Ju­ma­lan edes­sä nöyr­ty­mi­nen oli­vat myös oi­ke­an­lais­ta paas­to­a­mis­ta. Paas­toa ei siis voi ty­pis­tää yk­sit­täi­siin tee­moi­hin, vaan se on osa ko­ko­nais­val­tais­ta Ju­ma­lan kris­ti­tyil­le an­ta­maa kut­sua.

Raa­mat­tu opet­taa myös paas­ton ja ru­kouk­sen yh­tey­des­tä. Mat­teuk­sen 6. lu­vus­sa Jee­sus­kin opet­taa en­sin ru­kouk­ses­ta ja sen jäl­keen paas­to­a­mi­ses­ta. Ru­kou­so­pe­tus päät­tyy muis­tu­tuk­seen syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sen tär­key­des­tä, jota seu­raa muis­tu­tus oi­ke­as­ta paas­tos­ta.

Olen poh­ti­nut näi­den yh­teyt­tä ja al­ka­nut aja­tel­la, et­tä yk­si oi­kea paas­ton muo­to on an­teek­si­an­ta­mi­nen niil­le, jot­ka ovat rik­ko­neet mi­nua vas­taan. Voin an­taa an­teek­si, vaik­ka vää­rin­te­ki­jä ei edes ka­tui­si pa­haa te­ko­aan. Tämä ei tar­koi­ta sitä, et­tä toi­sen te­ke­mä vää­ryys oli­si hy­väk­syt­tä­vää. Jos ih­mi­nen tois­tu­vas­ti rik­koo mi­nua vas­taan, mi­nul­la on myös lupa suo­jel­la it­se­ä­ni.

Jois­sain ta­pauk­sis­sa on syy­tä­kin pi­tää etäi­syyt­tä täl­lai­seen hen­ki­löön. Ri­kok­sen­te­ki­jää ei myös­kään tar­vit­se suo­jel­la nä­en­näi­sen ar­mol­li­suu­den vuok­si. Mut­ta täl­löin­kin voin Ju­ma­lan edes­sä an­taa ih­mi­sil­le an­teek­si. To­den­nä­köi­sem­min ky­seis­tä ih­mis­tä koh­taan ko­ke­ma­ni kat­ke­ruus al­kaa ajan ku­lu­es­sa hel­pot­ta­maan, jos an­nan hä­nel­le an­teek­si. Näin va­pau­tan sekä hä­net et­tä it­se­ni mah­dol­li­ses­ta kat­ke­ruu­den ikees­tä.

Kir­joit­ta­ja on Jout­jär­ven seu­ra­kun­ta­pas­to­ri.