Tal­vi­ta­kin hu­pun si­säl­tä pal­jas­tu­vat ne te­le­vi­si­os­ta tu­tut pin­kit hiuk­set.

Niis­tä on tul­lut lau­la­ja Jepa Lam­ber­tin ta­va­ra­merk­ki, osit­tain ihan tie­toi­ses­ti.

– Taus­ta­lau­la­jat pu­keu­tu­vat tyy­pil­li­ses­ti mus­taan ja ovat nä­ky­mät­tö­miä. Minä ra­kas­tan vä­re­jä, jo­ten vär­jä­sin hiuk­set­kin, eh­kä vä­hän uhal­la­kin, hän nau­raa.

Toi­nen ta­va­ra­merk­ki on hä­nen ää­nen­sä, jota moni meis­tä kuun­te­lee tie­tä­mät­tään te­le­vi­si­on mu­siik­ki­oh­jel­mia seu­ra­tes­saan. Tai­ta­van taus­ta­lau­la­jan työ jää usein huo­maa­mat­ta, mut­ta Lam­bert tun­tuu ole­van yh­tä tut­tu ko­tien vii­kon­lop­pu­vie­ras kuin Na­pa­kym­pin Kari Sal­me­lai­nen ai­ka­naan.

Sil­tä se ai­na­kin vai­kut­taa Mu­siik­ki­ta­lon kah­vi­las­sa tam­mi­kui­se­na per­jan­tai-il­ta­päi­vä­nä. Pin­kit hiuk­set ei­vät jää huo­maa­mat­ta muil­ta kah­vi­lan asi­ak­kail­ta.

Lam­ber­tia huo­mio ei häi­rit­se, jos­kin ei hän sitä tie­toi­ses­ti ja­no­a­kaan. Pa­lau­tet­ta hän kui­ten­kin saa pal­jon, eri­tyi­ses­ti nai­sil­ta, jot­ka ylis­tä­vät Lam­ber­tin ole­mus­ta ja näyt­tä­viä esiin­ty­mi­sa­su­ja.

– He iloit­se­vat ni­me­no­maan sii­tä, et­tä en pei­tä it­se­ä­ni kaa­pui­hin, vaan us­kal­lan isom­pi­ko­koi­se­na nai­se­na pu­keu­tua näyt­tä­väs­ti ja vä­rik­kääs­ti ja ol­la nai­sel­li­nen oma it­se­ni. Eh­kä olen mo­nel­le jon­kin­lai­nen ke­ho­po­si­tii­vi­suu­den esi­ku­va.

Heti pe­rään hän to­te­aa, et­tä toki myös toi­sen­lais­ta pa­lau­tet­ta tu­lee, mut­ta hän on päät­tä­nyt, et­tei an­na sen men­nä ihon al­le. ”Os­ta kor­set­ti, läs­ki!” -pa­lau­te, jon­ka Lam­bert so­men vä­li­tyk­sel­lä jou­lu­kon­ser­tin jäl­keen sai, on niin ruma, et­tä hän jou­tuu het­ken miet­ti­mään, ha­lu­aa­ko sa­noa sitä edes ää­neen.

Haas­tat­te­luun Lam­bert on saa­pu­nut tak­sil­la suo­raan stu­di­ol­ta, jos­sa on vii­meis­tel­ty Gos­pel­kuo­ro Sounds of Mer­cyn EP-le­vyä. Osa pian jul­kais­ta­van le­vyn kap­pa­leis­ta on kuo­ron oman bii­si­tii­min kä­si­a­laa, osa taas maa­il­mal­ta tut­tu­ja ja tun­nis­tet­ta­via gos­pel-kap­pa­lei­ta. Lam­ber­tin joh­ta­ma Sounds of Mer­cy on ol­lut koos­sa hie­man yli nel­jä vuot­ta, ja jul­kais­sut ai­em­min yh­den oman sing­len vuon­na 2021, ni­mel­tään Rich in Mer­cy.

Lam­bert ku­vai­lee tu­le­vaa le­vyä in­tii­mik­si kuun­te­lu­ko­ke­muk­sek­si.

– Ha­lu­am­me, et­tä le­vyn kuu­li­ja tun­tee ole­van­sa sa­mas­sa ti­las­sa kuo­ron kans­sa, kuin pie­nes­sä huo­nees­sa, jos­sa lau­lu tu­lee ihol­le, hän maa­lai­lee.

Ku­vai­lun tu­ek­si kä­det läh­te­vät viuh­to­maan il­maa, ku­ten kuo­ron­joh­ta­jal­le so­pii­kin.

Vaik­ka Lam­bert ra­kas­taa­kin taus­ta­lau­la­jan työ­tään, al­ka­vat sil­mät lois­taa, kun puhe kään­tyy kuo­ro­mu­siik­kiin. Rak­kaus kuo­ro­lau­luun on sy­vää ja voi­ma­kas­ta, ja siel­tä on it­se asi­as­sa koko Lam­ber­tin lau­lu-ura läh­töi­sin. Hel­lun­tai­seu­ra­kun­nan kas­vat­ti­na is­tui hän lap­se­na sään­nöl­li­ses­ti Mint­tu­kir­kok­si kut­su­tun Tik­ku­ri­lan hel­lun­tai­seu­ra­kun­nan kir­kon pen­kis­sä, ja kos­ka pik­kui­nen Jen­ni oli suh­teel­li­sen vil­kas yk­si­lö, tun­tui­vat kirk­ko­het­ket vä­lil­lä puu­dut­ta­van tyl­sil­tä – pait­si kuo­ron esiin­ty­es­sä.

– Kun oli kuo­ron vuo­ro, kuun­te­lin lu­mou­tu­nee­na. Jo ai­van pie­nes­tä ihas­te­lin ni­me­no­maan sitä, mi­ten eri ää­net soi­vat niin hy­vin yh­teen. Se oli suun­nat­to­man ih­meel­lis­tä!

En­sim­mäi­sen soo­lo-osuu­ten­sa Lam­bert pää­si lau­la­maan kuo­ron kans­sa jo 6-vuo­ti­aa­na ja 9-vuo­ti­aas­ta läh­tien hän toi­mi taus­ta­lau­la­ja­na. Kuo­roin­nos­tus huo­mat­tiin myös seu­ra­kun­nas­sa ja 14-vuo­ti­aa­na hä­nes­tä tuli seu­ra­kun­tan­sa nuor­ten gos­pel­kuo­ron joh­ta­ja. Esi­tys­lis­tal­la oli pää­o­sin af­ro­a­me­rik­ka­lais­ta gos­pe­lia, Lam­ber­tin lem­pi­mu­siik­kia.

Kah­dek­sas­luok­ka­lai­nen kuo­ron­joh­ta­ja saat­taa no­pe­as­ti aja­tel­tu­na kuu­los­taa ou­dol­ta, mut­ta Lam­bert sa­noo, et­tä seu­ra­kun­ta­lai­sil­le sii­nä ei ol­lut mi­tään sen ih­meel­li­sem­pää.

– Hel­lun­tai­seu­ra­kun­nas­sa toi­min­taa pyö­ri­te­tään pit­käl­ti va­paa­eh­tois­voi­min ja heil­le, jot­ka ha­lu­a­vat teh­dä, sii­hen an­ne­taan mah­dol­li­suus. Minä ha­lu­sin lau­laa, oh­ja­ta kuo­roa ja sä­es­tää ja kaik­kea niis­tä myös sain teh­dä, hän kiit­te­lee.

Mu­siik­ki kul­ki mu­ka­na elä­mäs­sä lap­suu­des­ta nuo­ruu­teen, ja unel­ma-am­ma­tik­si al­koi muo­dos­tua työ mu­sii­kin opet­ta­ja­na. Esi­ku­vi­na toi­mi­vat omat kou­lu­ai­ko­jen kan­nus­ta­vat mu­sii­kin opet­ta­jat. Lam­bert teki si­jai­suuk­sia kou­luis­sa, mut­ta huo­ma­si pian ajau­tu­neen­sa krii­siin.

– Ta­ju­sin, et­tä kou­lu­ym­pä­ris­tö ei sovi mi­nul­le. Olin aja­tel­lut, et­tä kuo­ron joh­ta­mi­nen ja mu­sii­kin opet­ta­mi­nen oli­si sa­man­lais­ta, mut­ta kou­lus­sa työs­ken­te­le­mi­nen oli­kin mi­nus­ta lä­hin­nä ah­dis­ta­vaa.

Niin hän teki pää­tök­sen: mu­siik­ki py­sy­köön har­ras­tuk­se­na ja lei­pä pöy­tään tul­koon jos­tain muu­al­ta, ku­ten vaik­ka IT-alan hom­mis­ta, ku­ten per­hees­sä mo­nil­la muil­la­kin.

– Isä­ni teki työ­u­ran­sa koo­da­ri­na ja IT-alan kans­sa ovat ol­leet te­ke­mi­sis­sä iso­vel­jet ja pik­ku­sis­ko­kin. Nört­te­jä ol­laan siis kaik­ki.  

Näin jäl­ki­kä­teen Lam­bert ym­mär­tää hy­vin va­lin­taan­sa. Tie­tyn­lai­nen loo­gi­suus ja ana­lyyt­ti­syys ovat hä­nel­le luon­tai­sia piir­tei­tä, ja kiin­nos­tus pe­li­maa­il­maan syt­tyi jo lap­suu­des­sa.

– Pin­kin ul­ko­kuo­ren al­ta löy­tyy pe­li­nört­ti. Tie­to­ko­neet ovat kiin­nos­ta­neet ai­na ja kon­so­li­pe­lit ovat var­sin tut­tu­ja, in­si­nöö­rik­si kou­lut­tau­tu­nut Lam­bert ker­too.

Val­mis­tut­tu­aan teki hän het­ken ai­kaa töi­tä muun mu­as­sa net­ti­si­vu­jen oh­jel­moi­ja­na ja Tek­nii­kan Maa­il­ma -leh­den apu­lais­toi­mit­ta­ja­na, kun­nes koh­ta­lo puut­tui pe­liin.

– En tie­dä, mis­tä se aja­tus tuli, mut­ta niin vain pää­tin läh­teä vie­lä opis­ke­le­maan mu­siik­kia ja ni­me­no­maan lau­lua. Mo­nes­ti olen aja­tel­lut, oli­ko se Ju­ma­la, joka mi­nua oh­ja­si, Lam­bert miet­tii.

Pää­tök­sen jäl­keen isot pyö­rät läh­ti­vät liik­keel­le: Lam­bert al­koi saa­da taus­ta­lau­la­jan keik­kaa muu­al­ta­kin kuin seu­ra­kun­nas­ta. Tuli esiin­ty­mi­siä ja le­vy­tyk­siä, kier­tu­ei­ta, ja kun yk­si keik­ka meni hy­vin, le­vi­si sana, ja töi­tä tuli taas toi­saal­ta. Vuon­na 2012 Lam­bert haki Voi­ce of Fin­land -lau­lu­kil­pai­luun, jos­ta muu­sik­ko Len­ni-Kal­le Tai­pa­le nap­pa­si hä­net työs­ken­te­le­mään stu­di­o­muu­sik­ko­na. Täs­tä läh­tien Lam­ber­tin lau­lua on saa­nut kuul­la yhä vain suu­rem­pi ylei­sö niin taus­tal­la kuin vä­lil­lä ihan pää­so­lis­ti­na­kin. Lam­bert on ää­rim­mäi­sen kii­tol­li­nen kai­kis­ta niis­tä mah­dol­li­suuk­sis­ta, joi­ta vii­me vuo­det ovat tar­jon­neet eri ar­tis­tien taus­ta­lau­la­ja­na ja lu­kui­sis­sa ko­koon­pa­nois­sa sekä oh­jel­mis­sa.

– On­han se jopa vä­hän häm­men­tä­vää, mi­ten mo­nes­sa olen saa­nut ol­la mu­ka­na, mut­ta ta­o­taan nyt, kun rau­ta on kuu­maa, muun mu­as­sa Täh­det Täh­det, Voi­ce of Fin­land ja Elä­mä­ni Bii­si -oh­jel­mis­sa lau­la­va Lam­bert nau­rah­taa, il­mei­sen nöy­rä­nä. 

Hän tie­dos­taa kyl­lä, et­tä seu­raa­va taus­ta­lau­la­jien su­ku­pol­vi on jo tu­loil­laan ja se on Lam­ber­tin mie­les­tä pel­käs­tään hyvä asia. Nuo­ria alal­le pyr­ki­jöi­tä hän ha­lu­aa ni­me­no­maan kan­nus­taa ja roh­kais­ta mi­kin var­teen.

– Olen eh­kä nyt ura­ni hui­pul­la ja nau­tin sii­tä, mitä työ­ni on. Kun nuo­rem­mat taus­ta­lau­la­jat ot­ta­vat paik­ka­ni, an­nan ti­laa. Us­kon, et­tä mu­sii­kin sa­ral­la ja oh­jel­ma­tuo­tan­nois­sa mi­nul­le voi­si riit­tää muu­ta­kin teh­tä­vää, vo­cal co­ac­hi­na eri oh­jel­ma­tuo­tan­nois­sa jo nyt työs­ken­te­le­vä Lam­bert miet­tii.

Vah­va­ää­ni­sel­tä lau­la­jal­ta on usein ky­syt­ty myös soo­lou­ral­le siir­ty­mis­tä. Sii­hen Lam­bert an­taa nyt sel­ke­än vas­tauk­sen: hän on sii­hen val­mis.

– Oman mu­sii­kin te­ke­mi­nen kiin­nos­taa, mut­ta eri­tyi­ses­ti koen ole­va­ni vah­voil­la tul­kit­se­mi­ses­sa. Elä­män­ko­ke­muk­set, myös vai­ke­at, an­ta­vat sii­hen poh­jaa. Ha­lu­an teh­dä mu­siik­kia, joka on nos­tat­ta­vaa ja voi­maan­nut­ta­vaa.

Hän ko­kee soo­lou­ran­sa myös hen­gel­li­se­nä teh­tä­vä­nä.

– Ajat­te­len, et­tä jo­kai­sel­la kris­ti­tyl­lä on oma hen­gel­li­nen teh­tä­vän­sä ja mi­nun teh­tä­vä­ni on teh­dä mu­siik­kia, joka tuo mie­len­rau­haa tä­hän le­vot­to­maan maa­il­maan.

 Soo­lou­raan hän sa­noo kas­va­neen­sa pik­ku­hil­jaa. It­se­var­muus ja oma tapa ol­la ja lau­laa on ke­hit­ty­nyt iän myö­tä ja eri­tyi­ses­ti äi­tiys on tuo­nut Lam­ber­til­le var­muut­ta ol­la la­val­la­kin juu­ri oma it­sen­sä.

– Äi­tiy­den jäl­keen olen tun­te­nut ole­va­ni vah­vem­pi ja roh­ke­am­pi, olen us­kal­ta­nut ol­la nai­nen, nyt 15-vuo­ti­aan po­jan äi­ti poh­tii.

En­tä­pä hen­gel­li­syys – mil­lai­nen roo­li sil­lä on Lam­ber­tin elä­mäs­sä ny­ky­päi­vä­nä?

Te­le­vi­sio- ja viih­de­maa­il­mas­sa työs­ken­te­le­vä­nä ei Lam­bert ole ko­ke­nut tar­vet­ta pii­lo­tel­la omaa hen­gel­li­syyt­tään. Hä­nen mie­les­tään ih­mi­set ovat ny­ky­päi­vä­nä avoi­mia, ei­vät­kä läh­de her­käs­ti lo­ke­roi­maan ke­tään tiet­tyyn muot­tiin va­kau­muk­sen pe­rus­teel­la. Hen­gel­li­syys on Lam­ber­til­le iso osa elä­mää ja var­sin­kin muu­si­koi­den kes­kuu­des­sa on help­po to­de­ta, et­tä omat juu­ret ovat gos­pe­lis­sa.  

Ny­kyi­sin Lam­bert ei ole kui­ten­kaan enää ak­tii­vi­nen hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta­lai­nen. Hän sa­noo, et­tä yh­tei­sös­sä oli hyvä ja tur­val­lis­ta kas­vaa, mut­ta enää hän ei koe sitä omak­si. Kun Lam­bert kävi läpi avi­oe­ro­aan, oli­vat kom­men­tit joil­ta­kin seu­ra­kun­ta­lai­sil­ta vä­lil­lä tur­han­kin sa­tut­ta­via. Nii­tä haa­vo­ja hän ei ha­lua enää ava­ta.

– En tuo­mit­se ja ym­mär­rän, et­tä osit­tain var­mas­ti mi­nua yri­tet­tiin myös aut­taa. Sil­ti olen miet­ti­nyt, et­tä eh­kä niis­tä jäl­jis­tä, joi­ta mi­nuun jäi, voi­si jos­kus pu­hua esi­mer­kik­si te­ra­pi­as­sa, hän miet­tii.  

Joka sun­nun­tai­sen kirk­ko­vie­rai­lun si­jaan Lam­bert to­teut­taa nyt hen­gel­li­syyt­tään omal­la ta­val­laan. Hä­nel­le on tär­ke­ää ko­kea kuu­lu­van­sa laa­jaan us­ko­vien yh­tei­söön. Li­säk­si hä­nel­lä on per­he, jos­sa on hyvä ja tur­val­li­nen il­ma­pii­ri. Eri­tyi­ses­ti sis­kol­le Lam­bert sa­noo soit­ta­van­sa ai­na, kun vä­hän­kin jo­kin asia mie­ti­tyt­tää. Vä­lil­lä, jos ai­ka sal­lii, Lam­bert käy lau­la­mas­sa Tuo­mas­mes­sus­sa.

Eri­tyi­sen tär­keä yh­tei­sö on oma kuo­ro Sounds of Mer­cy. Siel­lä Lam­bert saa to­teut­taa kris­til­lis­tä pal­ve­lu­teh­tä­vään­sä. Kuo­roon ja gos­pel­mu­siik­kiin liit­tyy myös Lam­ber­tin tu­le­vai­suu­den haa­ve.

– Unel­ma­ni on teh­dä kai­ken­lais­ta mu­siik­kia il­man ra­jan­ve­toa sii­tä, on­ko ky­sees­sä hen­gel­li­nen vai ei-hen­gel­li­nen mu­siik­ki. Ha­lu­ai­sin teh­dä oman soul-le­vyn ja ke­hit­tää myös gos­pel­mu­siik­kia ja le­vyt­tää si­tä­kin. En ha­lua lo­ke­roi­tua hen­gel­li­sen tai ei-hen­gel­li­sen mu­sii­kin te­ki­jäk­si, ha­lu­an ol­la mo­lem­mat.

Paa­vo Pe­su­sie­nen ää­ni

Jen­ni ”Jepa” Lam­bert on soul-lau­la­ja, joka työs­ken­te­lee so­lis­ti­na, ses­si­o­muu­sik­ko­na, vo­cal co­ac­hi­na sekä taus­ta­lau­la­ja­na. Ura läh­ti nou­suun, kun hän osal­lis­tui The Voi­ce of Fin­land tv-oh­jel­maan vuon­na 2013. Lam­bert asuu Hel­sin­gis­sä yh­des­sä avo­puo­li­son­sa ja 15-vuo­ti­aan poi­kan­sa kans­sa.

1 Jepa on teh­nyt ää­ni­näyt­te­li­jän töi­tä muun mu­as­sa Paa­vo Pe­su­sie­ni -ani­maa­ti­o­sar­jas­sa, Wic­ked-, Pi­nok­kio- ja Lei­jo­na­ku­nin­gas -elo­ku­vis­sa sekä lau­la­nut suo­si­tun Su­per­ki­sut-tun­nus­mu­sii­kin. Paa­vo Pe­su­sie­nes­sä Je­pal­la on 4 va­ki­o­hah­moa: au­to­kou­lu­no­pet­ta­ja Rou­va Pöhö, tie­to­ko­ne Kaa­ri­na, tei­ni-ikäi­nen va­las Hel­mi Rapu sekä hie­nos­to­rou­va Lady Up­turn. "Dis­ney- tai Pi­xar-elo­ku­vis­sa lau­la­mi­nen tai näyt­te­le­mi­nen on vä­hän eri­lais­ta kuin sar­jan teko. Niis­sä yleen­sä käy­te­tään enem­män ai­kaa ja hi­o­taan pi­dem­pään täy­del­li­sen soun­din saa­mi­sek­si stu­di­os­sa. Toi­saal­ta ra­kas­tan sitä ja toi­saal­ta sitä vaa­ran tun­tua, mikä tu­lee, kun vaik­ka­pa Paa­vo Pe­su­sie­nen hah­mo­na pää­see vauh­tiin ja ele­tään jak­soa lau­se ker­ral­laan ja men­nään vauh­dil­la ja huu­mo­ril­la. Piir­ret­ty­jä usein yh­dis­tää se, et­tä niis­sä ään­tä käy­te­tään ai­ka lu­jaa ja tun­teen täy­tyy kuu­lua. Täs­tä on hyö­tyä myös lau­la­mi­ses­sa. Us­kon, et­tä dub­baus­s­tu­di­os­sa myös hyö­dyn taus­ta­lau­la­jan ää­nen­muok­kaus­tai­dois­ta­ni."

2 Jepa viet­ti lu­ki­oi­käi­se­nä vuo­den New Yor­kis­sa au pai­ri­na ja pää­si mu­kaan lau­la­maan pai­kal­li­seen gos­pel­kuo­roon. ”Kirk­ko oli Ti­mes Squ­a­ren pääs­sä van­has­sa Bro­ad­wa­yn te­at­te­ris­sa. Kuo­ros­sa oli noin sata lau­la­jaa, ei­kä sin­ne to­del­la­kaan vain kä­vel­ty si­sään: oli kun­non ha­kup­ro­ses­si ja haas­tat­te­lut. Ti­mes Squ­a­re Church:in kuo­ros­sa lau­la­mi­nen oli hie­no ko­ke­mus!”

3 Jepa Lam­bert on pe­lan­nut ikän­sä pe­le­jä. Ny­ky­ään, kun ai­kaa on, hän saat­taa pe­la­ta Pla­ys­ta­ti­o­nil­la First shoo­ter -sci­fi­pe­liä tai haas­taa avo­mie­hen­sä päi­vän päät­teek­si Ma­rio Kart -ki­saan. ”Voin sa­noa et­tä ne ki­sat ovat tiuk­ko­ja ja sa­no­ja ei sääs­tel­lä!”