Ta­paan työs­sä­ni jo­kai­sen maa­kun­nan 18-vuo­ti­aan mie­hen, kun jär­jes­täm­me kut­sun­nat kai­kis­sa Hä­meen kun­nis­sa. Sa­mal­la pää­sen kes­kus­te­le­maan kun­tien ja seu­ra­kun­tien kans­sa nuo­ri­son ti­las­ta. Nois­sa kes­kus­te­luis­sa otan ai­na esil­le lei­ri­toi­min­nan tär­key­den.

Ar­mei­jas­sa on to­tut­ta­va ryh­mä­ma­joit­tu­mi­seen sekä toi­mi­mi­seen pit­kiä ai­ko­ja it­sel­leen vie­rai­den ih­mis­ten kans­sa. Tä­hän puo­leen lei­rie­lä­mä val­men­taa eri­no­mai­sel­la ta­val­la. Kou­lu­päi­vän ajan lap­si voi pi­tää roo­li­naa­ma­ria pääs­sä, mut­ta use­am­man päi­vän lei­ril­lä se ei enää on­nis­tu.

Lei­re­jä jär­jes­tä­vät muun mu­as­sa har­ras­tus­jär­jes­töt, jois­ta par­tio lie­nee pa­ras esi­merk­ki. Par­haat re­surs­sit lei­ri­toi­min­nal­le ovat seu­ra­kun­nil­la, joil­la on hen­ki­lös­tö, osaa­mi­nen sekä ti­lat lei­rien jär­jes­tä­mi­seen.

Olin syys­lo­mal­la pi­tä­mäs­sä op­pi­tun­nin Nas­to­lan seu­ra­kun­nan syys­lei­ril­lä, jon­ka pi­tuus oli kas­va­nut nuor­ten toi­vo­muk­ses­ta kol­mes­ta päi­väs­tä vii­teen. Olen­kin kuun­nel­lut hä­mil­lä­ni eh­do­tuk­sia rip­pi­lei­rien ly­hen­tä­mi­ses­tä. Se ei ole asi­a­kas­läh­töis­tä suun­nit­te­lua, vaan taus­tal­la ovat muut vai­kut­ti­met, ku­ten raha tai joi­den­kin työn­te­ki­jöi­den in­not­to­muus ol­la lei­ril­lä.

Nas­to­lan seu­ra­kun­ta jär­jes­tää vuo­sit­tain kym­me­nen kou­lui­käis­ten lei­riä, vii­si rip­pi­lei­riä, kak­si isos­kou­lu­tus­lei­riä ja kol­me nuor­ten lei­riä. Se on iso, mut­ta pal­kit­se­va pon­nis­tus työn­te­ki­jöil­tä. Kou­lui­käis­ten lei­rit voi­vat täyt­tyä var­tis­sa il­moit­tau­tu­mi­sen al­ka­mi­ses­ta. Ky­syn­tää pii­saa.

Lei­ri­työ on seu­ra­kun­nan kruu­nun­ja­lo­ki­vi. Se on jo­tain, mitä yh­teis­kun­nas­sa ku­kaan muu ei pys­ty tar­jo­a­maan sa­mas­sa mit­ta­kaa­vas­sa. Jos oli­si pak­ko lak­kaut­taa kaik­ki muu ja jät­tää kol­me seu­ra­kun­nan teh­tä­vää jäl­jel­le, säi­lyt­täi­sin sak­ra­men­tit, di­a­ko­ni­an ja lei­rit.

Lei­rien pi­tää ol­la pai­no­pis­tees­säm­me. Sen pi­tää ol­la ke­hi­tet­tä­vä työ­a­la, jo­hon suun­na­taan re­surs­se­ja. Rek­ry­toin­neis­sa pi­tää pai­not­taa lei­ri­o­rien­toi­tu­nei­suut­ta. Lei­rit pi­tää näh­dä kes­kei­se­nä osa­na eri­tyi­ses­ti nuo­ri­so­työn­te­ki­jöi­den, mut­ta myös mui­den hen­gel­lis­tä työ­tä te­ke­vien työn­te­ki­jöi­den teh­tä­vän­ku­vaus­ta. Lei­ri­toi­min­nan tur­vaa­mi­sek­si on yl­lä­pi­det­tä­vä toi­mi­via lei­ri­kes­kuk­sia.

On­nis­tu­nut lei­ri­toi­min­ta pal­ve­lee sekä lap­sia et­tä hei­dän per­hei­tään, ke­hit­tää so­si­aa­li­sia tai­to­ja, hel­pot­taa it­se­näis­ty­mis­tä, kas­vat­taa isos­ten ky­kyä kan­taa vas­tuu­ta, sy­ven­tää yh­teen­kuu­lu­vuut­ta, si­tout­taa nuo­ria seu­ra­kun­taan sekä tu­kee hen­gel­lis­tä kas­va­mis­ta ja Ju­ma­la-yh­teyt­tä. Kaik­ki tämä pa­ran­taa las­ten val­miuk­sia siir­tyä nuo­ruu­den kaut­ta ai­kui­suu­teen ja koh­ti yh­teis­kun­nan täy­si­val­tais­ta vas­tuul­lis­ta jä­se­nyyt­tä.

Mil­lä muul­la toi­min­nal­la voi­daan saa­vut­taa yh­tä pal­jon hyö­ty­jä sa­mal­la ker­taa? Ker­to­kaa yk­si­kin jär­ki­pe­rus­te, mik­si kaik­ki yh­teis­kun­nan toi­mi­jat ei­vät ha­lu­ai­si ol­la tu­ke­mas­sa ja edis­tä­mäs­sä seu­ra­kun­tien lei­ri­toi­min­taa?

Kir­joit­ta­ja on kirk­ko­val­tuu­tet­tu Nas­to­las­ta.