Mie­li, keho, kau­neus ja ra­vin­to! Pysy ko­to­na, pysy kau­nii­na! Täl­lai­sia mai­nok­sia tup­sah­te­lee vä­lil­lä säh­kö­pos­tiin.

Kun Ro­ma­ni­an juu­ta­lai­nen Ric­hard Wurmb­rand löy­si Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa rau­han mie­lel­leen ja sie­lul­leen, hän ha­lu­si opis­kel­la lu­te­ri­lai­sek­si pas­to­rik­si. Hä­nen vai­mon­sa Sa­bi­na oli­si mie­luum­min jat­ka­nut elä­mää en­ti­sen ateis­tin rin­nal­la. Hän vi­ha­si kris­tit­ty­jä. Vä­hi­tel­len Kris­tus val­loit­ti myös hä­net.

Nat­si­mie­hi­tyk­sen ai­ka­na myös Ro­ma­ni­an juu­ta­lai­sia vai­not­tiin ag­g­res­sii­vi­ses­ti. Kun toi­nen maa­il­man­so­ta oli vie­lä käyn­nis­sä, Churc­hill ja Sta­lin ja­koi­vat Eu­roop­paa. So­pi­muk­sen pe­rus­teel­la Ro­ma­nia luo­vu­tet­tiin Neu­vos­to­lii­tol­le ja maa­han lä­he­tet­tiin mil­joo­na ve­nä­läis­tä.

Ro­ma­ni­an kris­ti­tyil­le al­koi vai­no­jen ai­ka kom­mu­nis­min ikeen al­la. Sen sai­vat ko­kea myös Wurmb­ran­dit. Ric­hard viet­ti nel­jä­tois­ta vuot­ta van­ki­las­sa, Sa­bi­na kol­me vuot­ta työ­lei­ril­lä.

Ric­hard va­pau­tet­tiin 1960-lu­vun al­ku­puo­lel­la. Wurmb­ran­dit oli­vat vai­kei­na ai­koi­na ru­koil­leet län­nen kris­tit­ty­jen puo­les­ta. Kun län­si­mai­sia kris­tit­ty­jä tuli tuo­maan ter­veh­dyk­siä heil­le, Ric­hard lii­kut­tui sy­väs­ti kuul­les­saan, et­tä myös län­nes­sä oli ru­koil­tu hä­nen puo­les­taan.

Tä­nä­kin päi­vä­nä kris­tit­ty­jä vai­no­taan: 260 mil­joo­naa kris­tit­tyä maa­il­mas­sa on va­ka­van vai­non koh­tee­na. Mei­dän, joil­la on va­paat olot ja elä­mi­sen mah­dol­li­suus, on hyvä muis­taa hei­tä ru­kouk­sis­sam­me. Olem­me­han yh­tä per­het­tä Kris­tuk­ses­sa. Em­me eh­kä ai­na ym­mär­rä, kuin­ka vai­kut­ta­via ru­kouk­sem­me ovat, mut­ta Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la mei­tä.

Wurmb­ran­dien ul­koi­nen ole­mus ei to­ti­ses­ti vas­tan­nut ny­ky­päi­vän suo­si­tuk­sia py­syä kau­nii­na: hei­dän ke­ho­aan run­nel­tiin ja ha­kat­tiin mitä jul­mim­mil­la ta­voil­la. Mut­ta hei­dän työn­sä ih­mis­ten hy­väk­si me­nes­tyi. Maa­na­lai­nen seu­ra­kun­ta ku­kois­ti huo­li­mat­ta ai­ka ajoin toi­mi­vis­ta il­mi­an­ta­jis­ta. Wurmb­ran­dit on­nis­tui­vat, kos­ka hei­dän mie­len­sä oli täy­del­li­ses­ti si­tou­tu­nut Kris­tuk­seen niin, et­tä he ra­kas­ti­vat pa­hoin­pi­te­li­jöi­tään. He ei­vät ki­du­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta la­kan­neet ju­lis­ta­mas­ta evan­ke­liu­mia. Pyhä Hen­ki lah­joit­ti heil­le si­säi­sen ilon ja lu­jit­ti hei­tä hei­dän us­kos­saan ja roh­keu­des­saan.

Kir­joit­ta­ja on fi­lo­so­fi­an mais­te­ri ja eläk­keel­lä ole­va eng­lan­nin ja his­to­ri­an opet­ta­ja Har­to­las­ta.