JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Helena Salakka: Häpeässä kasvaneet – keskus­te­lu­kult­tuu­rimme tabut ovat pikkuhiljaa murtumassa

9.3.2020
Helena Salakka

Lii­an su­hi­se­va s-kir­jain, ujo luon­ne tai vää­rän­vä­ri­nen rep­pu. Kaik­ki nämä riit­tä­vät syik­si, mik­si jo­ta­ku­ta saa­te­taan kiu­sa­ta päi­vä­ko­dis­sa tai kou­lus­sa. Mi­nul­le pari isom­paa poi­kaa huu­te­li­vat ala-as­teel­la sen ta­kia, et­tä isä­ni oli toi­mi­nut ai­kai­sem­min kir­kon nuo­ri­so­työn­te­ki­jä­nä. Us­ko­vai­nen! Jee­sus! Ju­ma­la! Näin he vä­lil­lä läl­lät­te­li­vät mi­nul­le vä­li­tun­nil­la. Mi­nun isä­ni us­ko­vai­suu­den ja en­ti­sen am­ma­tin täh­den.

Lu­ki­oai­ka­na aloin pyö­riä pai­kal­li­sis­sa seu­ra­kun­ta­nuo­ris­sa. Mei­tä oli pik­ku­paik­ka­kun­nal­la kym­me­nien nuor­ten lös­si, joka kävi nuor­te­nil­lois­sa ja pe­laa­mas­sa säh­lyä. Meil­lä oli mah­ta­va po­ruk­ka, mut­ta ylei­nen il­ma­pii­ri ei ol­lut juu­ri­kaan muut­tu­nut. Us­ko­vai­suus oli yh­tä epäi­lyt­tä­vää ja hä­pe­äl­lis­tä kuin ala­kou­lu­ai­ka­na. Ei seu­ran­nut li­sä­ky­sy­myk­siä, jos ker­toi ol­leen­sa vii­kon­lop­pu­na seu­kal­la eli seu­ra­kun­nas­sa, vaan no­los­tu­nut­ta hil­jai­suut­ta.

Kun siir­ryin sit­ten opis­ke­lu­je­ni jäl­keen vies­tin­tä­a­lal­le 2000-lu­vun alus­sa, pää­sin ai­ti­o­pai­kal­le seu­raa­maan, mis­tä toi­mit­ta­jat kir­joit­ta­vat ja mis­tä he ei­vät kir­joi­ta. Vuo­sien ai­ka­na näin maa­kun­ta­leh­dis­sä usei­ta ko­lum­ne­ja, jois­sa toi­mit­ta­jat ker­toi­vat ateis­mis­taan tai us­kos­ta luo­pu­mi­ses­taan, mut­ta en muis­ta yh­tään jut­tua, jois­sa toi­mit­ta­ja oli­si ker­to­nut omas­ta us­kos­taan.

Ei­kä kyse ol­lut sii­tä, et­tei­kö löy­ty­nyt täl­lai­sia toi­mit­ta­jia. Tun­sin hei­tä usei­ta eri toi­mi­tuk­sis­ta. Mie­tin, har­ras­ti­vat­ko us­ko­vat toi­mit­ta­jat it­se­sen­suu­ria eli ei­vät us­kal­ta­neet kä­si­tel­lä koko ai­het­ta lei­mau­tu­mi­sen pe­los­sa. Toi­mit­ta­jil­la oli­si kui­ten­kin ol­lut val­ta mur­taa jää­tä, ol­la tien­rai­vaa­jia ja kes­kus­te­lun he­rät­tä­jiä.

Jo­tain on on­nek­si muut­tu­nut suo­ma­lai­ses­sa kes­kus­te­lu­kult­tuu­ris­sa. Muis­tan, kun 2010-lu­vun alus­sa yk­si työ­ka­ve­ri­ni vaih­toi su­ku­puol­ta. Ai­kui­set ih­mi­set hi­hit­te­li­vät kuin tei­nit. Ih­mi­set ei­vät osan­neet suh­tau­tua asi­aan. Meni pari vuot­ta ja ai­hees­ta oli tul­lut ta­val­li­nen kes­kus­te­lu­nai­he lou­nas­pöy­tiin.

Kun kuu­len ny­kyi­sin nuor­ten kes­kus­te­le­van vä­li­tun­neil­la, olen sa­laa iloi­nen. Nuo­ret kes­kus­te­le­vat ää­neen il­mas­ton­muu­tok­ses­ta, po­li­tii­kas­ta, seu­ra­kun­nan nuor­te­nil­lois­ta, ke­sä­töis­tä, van­hem­pien­sa han­ka­lis­ta elä­män­ti­lan­teis­ta – ihan kai­kes­ta. Ei­len kuu­lin lap­se­ni ka­ve­rien mai­nos­ta­van toi­sil­leen, et­tä kuu­lit­te­ko, et­tä lä­hi­kou­lul­la on se il­ta, jos­sa pu­hu­taan Ju­ma­la-jut­tu­ja ja siel­lä pää­see syö­mään pop­cor­nia ja pe­laa­maan pe­le­jä.

Olen iloi­nen, jos kes­kus­te­lu­kult­tuu­rim­me ta­but us­kon­to ja po­li­tiik­ka ovat pik­ku­hil­jaa mur­tu­mas­sa. Ol­kaam­me täs­sä koh­taa kär­si­väl­li­siä: Jos em­me vuo­si­kau­siin ha­lun­neet tai us­kal­ta­neet pu­hua näis­tä ai­heis­ta, täs­sä­kään asi­as­sa em­me ke­hi­ty hy­vik­si het­kes­sä. On tul­lut ja tu­lee jat­kos­sa­kin yli­lyön­te­jä, eten­kin so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa.

Kir­joit­ta­ja on lah­te­lai­nen opin­to-oh­jaa­ja ja ai­nee­no­pet­ta­ja sekä kau­pun­gin­val­tuus­ton jä­sen.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Digilehti