Lap­suu­te­ni per­hees­sä las­ten ka­ve­rit oli­vat ai­na ter­ve­tul­lei­ta ky­läi­le­mään. Eten­kin han­ka­lis­sa per­he­o­lois­sa elä­viä lap­sia äi­ti ke­hot­ti kut­su­maan ky­lään kou­lun jäl­keen. Meil­lä oli rau­hal­lis­ta viet­tää il­ta­päi­vää ja jo­ta­kin vä­li­pa­laa­kin oli tar­jol­la ka­ve­reil­le.

Myö­hem­min jäim­me juu­ri täy­si-ikäi­sen vel­je­ni kans­sa kak­sin ko­tia pi­tä­mään. Naa­pu­rus­ton ai­kui­set ky­se­li­vät usein­kin: Mitä kuu­luu? On­ko kaik­ki hy­vin? Osa luok­ka­to­ve­rie­ni van­hem­mis­ta toi­vot­ti­vat mi­nut kos­ka vain ter­ve­tul­leek­si yö­ky­lään tai ruo­ka­pöy­tään. Sain ko­kea huo­len­pi­toa mui­den ai­kuis­ten ta­hol­ta, kun omat van­hem­pa­ni oli­vat tu­han­sien ki­lo­met­rien pääs­sä.

Omas­sa ko­dis­sa­ni ovet ovat ol­leet avoin­na las­ten ka­ve­rien vie­rai­luil­le. Olem­me oh­jan­neet lap­sia mie­luum­min kut­su­maan ka­ve­rei­ta meil­le, kuin viet­tä­mään ai­kaa ky­lil­lä pyö­rien. Ko­to­na on ol­lut hyvä tu­tus­tua las­ten ka­ve­rei­hin ja hei­dän van­hem­piin­sa. Tar­vit­ta­es­sa on ol­lut help­po ot­taa yh­teyt­tä ka­ve­rien van­hem­piin. Olem­me kaik­ki ai­kui­set tien­neet mitä näil­le lap­sil­le kuu­luu ja mis­sä he pää­sään­töi­ses­ti liik­ku­vat.

Si­joi­tet­tu­jen las­ten myö­tä mui­den ai­kuis­ten käyt­täy­ty­mi­nen on tul­lut esil­le niin hy­väs­sä kuin pa­has­sa­kin.

Mei­dän si­joi­te­tut lap­sem­me ovat in­nok­kaas­ti pu­hu­neet ohi­kul­ki­joil­le kou­lu­mat­kal­la tai ko­ti­ka­dul­la. Ala­kou­lun ai­ka­na sain usein kuul­la ky­lil­lä, kuin­ka se tei­dän poi­ka on niin au­rin­koi­nen tai tei­dän ty­tön kans­sa on niin kiva kes­kus­tel­la muu­ta­ma sana aa­mui­sin koi­raa ul­koi­lut­ta­es­sa. Lap­sia koh­dat­tiin mu­ka­vas­ti ja kes­kus­tel­tiin kuu­lu­mi­set.

Ikä­viin ko­ke­muk­siin kuu­luu se, jol­loin yk­si lap­si oli ter­ve­tul­lut ka­ve­rin ko­tiin, mut­ta hän oli mie­lui­sa leik­ki­ka­ve­ri sii­hen as­ti, kun­nes ka­ve­rin ko­to­na kuul­tiin, et­tä ky­sees­sä on si­joi­tet­tu lap­si. Sii­hen lop­pui ka­ve­ruus.

Häm­mäs­tyt­tä­vän usein kuu­len ar­vi­oin­tia sii­tä, mi­ten jon­kun lap­sen van­hem­mat ovat esi­mer­kik­si al­ko­ho­lis­te­ja, ja lap­si lei­ma­taan van­hem­pien­sa käy­tök­sen ta­kia. Ei­kö sii­nä ti­lan­tees­sa tu­li­si pa­rem­min­kin nous­ta vä­lit­tä­mi­nen esil­le?

Kut­su­taan sel­lais­ta las­ta ko­tiin yö­ky­lään. Ol­laan tur­val­li­sia ai­kui­sia hä­nel­le ja an­ne­taan hä­nel­le ko­ke­mus, et­tä lä­hel­lä on mui­ta ai­kui­sia, jot­ka vä­lit­tä­vät hä­nes­tä ja jot­ka huo­leh­ti­vat hä­nes­tä sil­loin, kun omat ai­kui­set ei­vät jak­sa tai ky­ke­ne sii­hen.

Huo­len­pi­toa on myös teh­dä huo­li-il­moi­tus lap­ses­ta sil­loin, kun sel­lai­sel­le on tar­ve.

Muu­ta­ma sana tai muu osoi­tus sii­tä, et­tä huo­maan si­nut ja ha­lu­an tie­tää mitä si­nul­le kuu­luu ja et­tä olen täs­sä, jos tar­vit­set mi­nua, ovat tär­kei­tä lap­sil­le ja nuo­ril­le – ja niin vä­hän ai­kaa ja voi­mia vie­viä meil­le sa­no­jil­le.

Kir­joit­ta­ja on di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä, joka on työs­ken­nel­lyt Nas­to­lan seu­ra­kun­nas­sa.