JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet

Ajattelen ääneen: "Minun ei tarvitse hallita maailmaa, saan olla ihminen"

12.2.2021
Elina Itäleino

Nai­nen is­tuu sy­tos­taat­ti­hoi­dois­sa taas ker­ran. Pian hä­nel­lä on jäl­leen huo­no olo. Hius­ten­sa, sen ver­ran mitä niis­tä on jäl­jel­lä, ym­pä­ril­le hän on sol­mi­nut vä­rik­kään, ku­kal­li­sen hui­vin.

Hän yrit­tää aja­tel­la po­si­tii­vi­ses­ti. Hän on kuul­lut, et­tä naa­pu­ri­kin sel­vi­si täs­tä tau­dis­ta. Kos­ka naa­pu­ri tais­te­li. Naa­pu­ri ei an­ta­nut pe­rik­si. Naa­pu­ri jak­soi pi­tää hy­vää miel­tä yl­lä ja tah­toi pa­ran­tua.

Nai­nen miet­tii, et­tä ei­kö hän siis oi­ke­as­ti tah­do. Jos hän tah­toi­si enem­män, eh­kä hän­kin voi­si pa­ran­tua. Nai­nen pel­kää, on­ko hän jo­ten­kin tie­tä­mät­tään luo­vut­ta­nut, kun tau­ti tun­tuu saa­van hä­nes­tä vain enem­män ja enem­män otet­ta. Sa­mal­la hän tun­tee it­sen­sä vä­sy­neek­si.

Mies tui­jot­taa sai­raa­lan huo­neen kat­toa. Osas­to on tut­tu, tu­tut hoi­ta­jat ja tu­tut lää­kä­rit. Pu­he­lin al­kaa vä­ris­tä. Äi­ti yrit­tää soit­taa. Hän ei jak­sa vas­ta­ta. Pu­he­li­men näyt­tö vilk­kuu, kun­nes lo­pul­ta sam­muu. Hän ul­koi­li joka päi­vä va­loi­saan ai­kaan, söi sään­nöl­li­ses­ti ja oli yh­tey­des­sä nii­hin muu­ta­maan ih­mi­seen, jot­ka hä­nen elä­mäs­sään ovat. Pa­riin ker­taan hän kävi jopa shak­ki­ker­hos­sa.

Kun­nes se taas hyö­kyi yli ja veti hä­net mu­kaan­sa syö­ve­rei­hin­sä, täy­del­li­seen pi­me­ään. Lo­pul­ta hän vain la­maan­tu­nee­na ma­ka­si ko­to­na pi­me­äs­sä. Äi­ti ja vai­mo yrit­tä­vät tsem­pa­ta hän­tä. He ovat vah­vo­ja ja voi­ma­kas­tah­toi­sia. Mie­hes­tä tun­tuu kuin hei­dät oli­si veis­tet­ty eri puus­ta kuin hä­net.

Nai­nen kat­se­lee va­sem­mas­sa ni­met­tö­mäs­sä ole­vaa kul­tais­ta sor­mus­ta. Hän ajat­te­lee hää­päi­vää vuo­sien ta­kaa. Hän muis­taa kir­kon, pa­pin, lä­hei­set ja puo­li­son­sa. Hän sa­noi tah­to­van­sa. Tah­to­van­sa ra­kas­taa ja ol­la us­kol­li­nen.

Voi­ko tah­don­voi­mal­la säi­lyt­tää avi­o­lii­ton, hän huo­maa ky­sy­vän­sä it­sel­tään. Hää­päi­vä­nä hän ei vie­lä tien­nyt, mi­ten vai­keis­ta pai­kois­ta he tu­le­vat kat­so­maan toi­si­an­sa. Ei­kö hän siis ole tah­to­nut tar­peek­si? Jos hä­nen oma tah­don­voi­man­sa oli­si vain ol­lut vah­vem­pi, oli­si­ko kaik­ki nyt pa­rem­min?

Tah­to­mi­sel­la on oma paik­kan­sa. Saan va­li­ta, ke­nen kans­sa me­nen nai­mi­siin. Kun kir­joi­tan hoi­to­tah­don, voin vai­kut­taa sii­hen, mi­ten mi­nua hoi­de­taan, sil­loin kun en pys­ty il­mai­se­maan omaa tah­to­a­ni. Mut­ta kun on kyse fyy­si­ses­tä tai psyyk­ki­ses­tä sai­rau­des­ta, pan­de­mi­as­ta tai mis­tä ta­han­sa vam­mas­ta, en omal­la tah­don­voi­mal­la­ni voi sii­tä päät­tää.

Tah­don­voi­mal­la en myös­kään hal­lit­se ih­mis­suh­tei­ta­ni. Asi­at ei­vät ai­na mene tah­to­ni mu­kaan. Vä­lil­lä se tun­tuu täy­sin epä­rei­lul­ta. Sie­tä­mät­tö­mäl­tä. Sa­mal­la se va­paut­taa taa­kas­ta, et­tä it­se tah­don­voi­mal­la­ni voi­sin täy­sin sää­del­lä omaa ja lä­heis­te­ni elä­mää. Mi­nun ei tar­vit­se hal­li­ta maa­il­maa: saan ol­la ih­mi­nen.

Kir­joit­ta­ja on Lah­den seu­ra­kun­tien sai­raa­la­pap­pi.

Lue lisää aiheesta

Päivän psalmi

Luetuimmat

Digilehti

Epaper cover

Digilehti

Epaper cover