– Ei ole va­raa mi­hin­kään so­si­aa­li­seen elä­mään. Kun ih­mi­set kut­su­vat jon­ne­kin, ei ole va­raa läh­teä syö­mään, lef­faan ei­kä har­ras­tuk­siin. Vii­mei­set har­ras­tuk­set olen jou­tu­nut jät­tä­mään pois. Sil­mä­la­sien hank­ki­mi­ses­sa saa ta­pel­la Kela–sos­su-lin­jal­la.

Näin Vir­pi Hyt­ti­nen ker­toi köy­hyy­den ko­ke­muk­sis­taan Lah­den seu­ra­kun­tien di­a­ko­ni­an tee­mail­las­sa, jos­sa kes­kus­tel­tiin elin­kus­tan­nus­ten nou­sun vai­ku­tuk­sis­ta ta­val­li­sen lah­te­lai­sen elä­mään. 

Hyt­ti­nen sa­noi ol­leen­sa ai­em­min erit­täin hy­vä­tu­loi­nen, 6 000–10 000 eu­ron kuu­kau­si­pal­kal­la, mut­ta elä­neen­sä jo yli 10 vuot­ta toi­meen­tu­lo­tu­el­la. Ti­pah­ta­mi­nen työ­e­lä­mäs­tä ta­pah­tui sai­ras­tu­mi­sen myö­tä.

– Joka iki­nen ih­mi­nen voi tip­pua nol­la­tu­loil­le. Ei se ole niin, et­tä köy­hä on it­se ai­heut­ta­nut sen. Olen ol­lut työ­ky­vyt­tö­mä­nä tois­ta­kym­men­tä vuot­ta, Hyt­ti­nen muis­tut­ti.

Hän ker­toi myös, et­tei hän­tä ole pääs­tet­ty eläk­keel­le.

– Mi­nun ha­lu­taan roik­ku­van työt­tö­myys­kor­tis­tos­sa, vaik­ka ku­kaan ei an­na mi­nul­le töi­tä.

Kun ruu­an hin­ta läh­ti nou­suun, Hyt­ti­nen huo­ma­si, et­tei kaik­kea enää voi­kaan os­taa ku­ten en­nen.

– Aloin et­siä hal­vem­pia vaih­to­eh­to­ja ja pu­na­lap­pui­sia tuot­tei­ta, mut­ta pa­kas­tin­kin sa­noi it­sen­sä ir­ti. Ha­lu­ai­sin syö­dä ter­veel­li­ses­ti, mut­ta on se ai­ka vai­ke­aa näil­lä hin­noil­la, kun muut­kin kus­tan­nuk­set kuin ruu­an hin­ta on nous­sut. Vä­lil­lä vai­vun sy­vään epä­toi­voon ja vä­lil­lä nou­see ka­pi­na­hen­ki.

Köy­hyy­den asi­an­tun­ti­joil­le Hyt­ti­sen kal­tai­nen ta­ri­na on tut­tu. Pa­nee­li­kes­kus­te­luun osal­lis­tu­nut so­si­aa­li­a­lan osaa­mis­kes­kus Ver­son eri­tyi­sa­si­an­tun­ti­ja Tuu­la Car­rol ker­toi, et­tä köy­hyy­den taus­tal­la on yleen­sä pit­kä­ai­kais­työt­tö­myys, sai­raus tai jo­kin krii­si.

THL:n eläk­keel­lä ole­va köy­hyys­tut­ki­ja Jou­ko Kar­ja­lai­nen toi esil­le, et­tä pit­kit­ty­nyt köy­hyys kak­sin­ker­tais­tui Suo­mes­sa 1990-lu­vul­ta vuo­teen 2015.

– Lap­si­per­hei­den köy­hyys on li­sään­ty­nyt 30 000 ko­ti­ta­lou­del­la vii­mei­sen vuo­den ai­ka­na. Va­li­tet­ta­vas­ti kään­ne vie­lä huo­nom­paan on mah­dol­li­nen suun­nit­teil­la ole­vien pe­rus­tur­van leik­kaus­ten vuok­si. Ne tu­le­vat li­sää­mään köy­hyyt­tä ja tu­lo­e­ro­ja, Kar­ja­lai­nen sa­noi.

THL:n eläkkeellä oleva köyhyystutkija Jouko Karjalainen totesi, että ilmastonmuutokseen on vastattava niin, ettei se lisää eriarvoisuutta. Vieressä paneelikeskusteluun osallistui Dilan ruoka-avun projektikoordinaattori Hannele Poutiainen. Kuva: Teemu Leppänen

Teemu Leppänen

Hyt­ti­nen toi­voo, et­tä ih­mi­set läh­ti­si­vät mu­kaan aja­maan köy­hien asi­aa ja et­tä päät­tä­jät kuun­te­li­si­vat.

– Leik­kauk­set tun­tu­vat epä­rei­luil­ta. Suu­tut­taa, et­tä ne koh­dis­tu­vat jäl­leen hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­viin.

Seu­ra­kun­nan di­a­ko­ni­al­ta saa­mas­taan avus­ta Hyt­ti­nen on kii­tol­li­nen.

– Toi­voi­sin, et­tä di­a­ko­nia läh­ti­si aja­maan köy­hien asi­aa nä­ky­väm­min.

Li­säk­si hän toi­voi enem­män toi­min­taa ja har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sia köy­hil­le, esi­mer­kik­si lei­re­jä ja kon­sert­te­ja.

– Di­a­ko­ni­an an­ta­ma ra­hal­li­nen tuki voi­si ol­la suu­rem­pi. To­sin ei tu­ke­mi­nen sai­si kaa­tua kir­kol­le­kaan. So­si­aa­li­toi­mes­ta oh­ja­taan di­a­ko­ni­aan.

Lahden Marian kammariin kerääntyi tuvallinen väkeä kuulemaan keskustelua köyhyydestä. Kuva: Teemu Leppänen

Teemu Leppänen

Mikä on sit­ten köy­hyy­den tu­le­vai­suus? Sy­ve­nee­kö köy­hyys ja mi­ten köy­hyyt­tä tu­li­si hoi­taa? Pa­ne­lis­tien puhe kään­tyi ar­voi­hin.

– It­se­ä­ni kiin­nos­taa, mik­si me mit­taam­me kaik­kea ta­lou­den kas­vul­la. Koko yh­teis­kun­ta­jär­jes­tel­mäm­me pe­rus­tuu sii­hen, et­tä kai­ken tu­lee koko ajan kas­vaa. Mik­sem­me mit­tai­si elin­ta­son si­jaan elä­män­laa­tua, sitä mi­ten ih­mi­set oi­ke­as­ti voi­vat? Nuo­ret ovat on­nek­si jo hiu­kan muut­ta­mas­sa tätä, Car­rol sa­noi.

– Mei­dän jo­kai­sen tu­lee lait­taa ar­vot uu­sik­si. Odo­tus on, et­tä kaik­ki tu­lee kal­lis­tu­maan, kos­ka il­mas­ton­muu­tok­sen tor­jun­ta on pak­ko ot­taa yk­kösp­ri­o­ri­tee­tik­si tai muu­ten me ker­ta kaik­ki­aan unoh­dam­me tu­le­vat su­ku­pol­vet. Ky­sy­mys kuu­luu, mi­ten se hoi­de­taan rei­lus­ti niin, et­tei se li­sää suo­ma­lais­ten ei­kä var­sin­kaan glo­baa­lia eri­ar­voi­suut­ta. Ne ovat ko­via ky­sy­myk­siä, Kar­ja­lai­nen sa­noi.

– Raa­mat­tu ja kris­til­li­nen so­si­aa­lie­tiik­ka ovat sel­väs­ti köy­hän puo­lel­la. Nä­ki­sin, et­tä täs­sä on kris­ti­tyil­lä ja kir­kol­la mer­kit­tä­vä teh­tä­vä. So­si­aa­li­nen oi­keu­den­mu­kai­suus on osa lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta. Sen tu­li­si nä­kyä ja kuu­lua, Hent­to­nen sa­noi.

– Ruo­ka-apu­toi­min­taa tu­lee var­maan ole­maan pit­kään. On hyvä asia, et­tä kaup­po­jen, teh­tai­den ja tuk­ku­jen hä­vik­ki­ruo­ka tu­lee käyt­töön, Di­lan ruo­ka-avun pro­jek­ti­koor­di­naat­to­ri Han­ne­le Pou­ti­ai­nen sa­noi.