Pit­kään olen aja­tel­lut, et­tä seu­ra­kun­nat ja kirk­ko voi­si­vat ol­la ak­tii­vi­sem­pia yh­teis­kun­nal­li­sia kan­na­not­ta­jia. Sup­pea kä­per­ty­mi­nen pelk­kään hen­gel­li­seen sa­nan­ju­lis­tuk­seen ja omiin jouk­koi­hin kes­kit­ty­mi­nen on ol­lut aja­tuk­sis­sa­ni tu­hon tie, joka vie koh­ti yh­teis­kun­nal­lis­ta mar­gi­naa­lia. Kan­na­no­ton paik­ko­ja riit­tää, sil­lä mah­dol­li­suuk­sia ar­vi­oi­da maa­il­man me­noa kris­til­li­sen dokt­rii­nin poh­jal­ta on yl­lin kyl­lin.

Tätä taus­taa vas­ten häm­men­tä­vää on, et­tä sil­loin kun tätä yh­teis­kun­nal­lis­ta kan­na­not­toa ta­pah­tuu, huo­maan hel­pos­ti ajat­te­le­va­ni, et­tä kuu­luu­ko tuo nyt kir­kon teh­tä­viin? Ei kai kir­kon teh­tä­vä po­li­tiik­kaa ole teh­dä?

Vii­mei­sim­pä­nä tä­män ajat­te­lu­ra­ken­teen tun­nis­tin lu­kies­sa­ni piis­pa Mari Park­ki­sen laa­jal­le le­vin­nyt­tä tu­le­vai­suu­teen ja leik­kauk­siin kes­kit­ty­nyt­tä ylei­sö­no­sas­to­kir­joi­tus­ta (esim. Hol­lo­lan Sa­no­mat 7.10., Kuh­mois­ten Sa­no­mat 4.10. 2023). Vas­taa­van­lai­sia esi­merk­ke­jä löy­dän men­nei­syy­des­tä­ni mo­nia.

Olen mo­nes­ti miet­ti­nyt, mik­si näin ta­pah­tuu. Mik­si po­si­tii­vi­nen kir­kon yh­teis­kun­nal­li­seen toi­mi­juu­teen liit­ty­vä pe­ri­aa­te­a­jat­te­lu­ni tör­mää konk­reet­ti­ses­sa kan­na­not­to­ti­lan­tees­sa niin usein kiel­tei­siin aja­tuk­siin? Li­sä­vi­ri­ket­tä poh­din­nal­le­ni sain, kun luin ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­man kir­kon yh­teis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun osal­lis­tu­mis­ta kos­ke­vaa net­ti­si­vu­kir­joi­tus­ta (ark­ki­piis­pa.fi, 4.10.2023).

Joku voi­si sa­noa, et­tä ajat­te­lus­sa­ni kyse on Luo­man kir­joi­tuk­ses­saan mai­nit­se­mas­ta il­mi­ös­tä, jon­ka mu­kaan, kos­ka suh­tau­dun kriit­ti­ses­ti esi­tet­tyi­hin kan­toi­hin, ha­lu­ai­sin vai­en­taa kir­kon osal­lis­tu­mi­sen yh­teis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun. Mut­ta mie­les­tä­ni lä­hes­kään ai­na ei ole kyse täs­tä. Juu­ri­syyn olen ol­lut tun­nis­ta­va­ni kan­na­no­ton ta­paan.

Vaa­din yh­teis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun osal­lis­tu­val­ta kir­kol­ta ja kor­ke­an pro­fii­lin kes­kus­te­li­joil­ta asi­an poik­keuk­sel­li­sen mo­ni­puo­lis­ta kä­sit­te­ly­ta­paa, ai­ka­jän­neym­mär­rys­tä ja ky­kyä tun­nis­taa eri­lai­set nä­kö­kul­mat. Jos tä­män vaa­teen täyt­tä­mi­ses­sä on vä­hän­kään on­gel­mia, hel­pos­ti ajat­te­len, et­tä eh­kä hil­jai­suus oli­si ol­lut pe­rus­tel­lum­paa.

Ajat­te­lu­ta­pa­ni on kes­kus­te­li­joil­le var­sin ar­mo­ton. Ti­laus­ta ava­ra­kat­sei­sem­mal­le lä­hes­ty­mis­ta­val­le oli­si, sil­lä il­man har­joit­te­lua ei kan­na­no­ton kult­tuu­ria saa­da ai­kai­sek­si. Tä­män kult­tuu­rin ai­kaan­saa­mis­ta pi­dän kui­ten­kin tär­ke­ä­nä.

Kir­joit­ta­ja on Hol­lo­lan kirk­ko­val­tuu­tet­tu Kuh­moi­sis­ta.