Esi­tel­möin taan­noin mies­te­nil­las­sa ai­hees­ta ”roh­ke­as­ti kris­tit­ty­nä mie­he­nä”. Ot­sik­ko on ny­ky­mit­ta­puus­sa lä­hes ke­ret­ti­läi­nen, kos­ka sii­nä ko­ros­te­taan mie­huut­ta. Sii­tä huo­li­mat­ta us­kal­tau­dun kir­joit­ta­maan 2 500 merk­kiä vä­li­lyön­tei­neen taan­tu­muk­sel­lis­ta se­tä­mies­hut­tua.

Ker­roin mies­te­nil­las­sa, et­tä kris­ti­nus­kol­le on käy­nyt ku­ten he­vo­sel­le. En­nen länk­kä­rit rat­sas­ti­vat sil­lä, Zor­ro miek­kai­li sen sa­tu­las­ta ja so­ta­pääl­li­köt joh­ti­vat sen se­läs­tä jouk­ko­ja. Nyt kou­lu­ty­töt ta­lut­ta­vat sitä ma­nee­sia ym­pä­ri, su­ki­vat vuo­ro­tel­len sen kar­vaa ja lait­ta­vat kuk­kia sen har­jaan. Ver­taus saat­taa ol­la pro­vo­soi­va, mut­ta vai­ke­as­ti kiis­tet­tä­vis­sä. Kris­ti­nus­kon evo­luu­tio si­nän­sä vas­ten­mie­li­ses­tä ris­ti­ret­kien ajas­ta ny­kyi­siin as­kar­te­lu­ker­hoi­hin on ol­lut yh­tä dra­maat­ti­nen kuin pol­len tie rai­vaa­ja esi-isien pel­loil­ta He­vos­hul­lun kan­teen. Sii­nä to­hi­nas­sa on raa­vas ja kars­ki mies pu­don­nut ko­nin­sa se­läs­tä.

Kun la­ti­no­fu­taa­ja te­kee maa­lin jäl­keen ris­tin­mer­kin, ei ku­kaan kysy, on­ko hän joku nör­de. Mis­sä ovat mei­kä­läi­set Ju­ma­lan tais­te­lu­va­rus­tuk­sen yl­pe­ät kan­ta­jat? Ei­kö kirk­kom­me sa­no­mas­sa ole tar­peek­si jy­tää? Ei­kö vir­ren­vei­suu ja vuo­ro­ru­kous saa tes­tos­te­ro­nia kie­hu­maan? Hil­jen­ty­mis­tä, poh­dis­ke­lua ja it­sen­sä tut­ki­mis­ta pii­saa. Mut­ta en­tä jos ha­lu­aa kyl­peä ko­ne­öl­jys­sä, ihail­la hau­ik­sia pei­lis­tä ja gril­la­ta lei­jo­nan si­sä­fi­let­tä sa­dan­tu­han­nen sco­vil­len kas­tik­kees­sa.

”Tar­vi­taan taas jo­tain uut­ta, joka pot­kua an­taa. Kyl­män kan­gis­ta­miin kalk­ku­noi­hin, jot­ka ni­me­äs kan­taa”, rii­mit­te­li gos­pe­lin ysä­ri­pop­poo Bass’n He­len. Uu­den si­jas­ta ihan vain kris­ti­nus­kon juu­ril­le pa­laa­mi­nen saat­tai­si kui­ten­kin riit­tää.  Se ei ol­lut nyn­ny­jen hom­maa, kun Jee­sus ser­va­si sad­du­keuk­sia ja Kas­ta­ja rous­ta­si He­ro­dek­sen. Tai kun Paa­va­li mars­si Ne­ron eteen ja Pie­ta­ri kään­nyt­ti cen­tu­ri­on. Se oli co­jo­ne­sia vaa­ti­vaa äi­jä­tou­hua par­haim­mil­laan.

En lous­ku­ta täs­sä sen ta­kia, et­tä kris­ti­tyn mie­hen pi­täi­si ol­la kuin Iso-Ars­ka tai Stal­lo­nen Sylt­ty. Mi­nut­kin saa pil­lit­tä­mään pelk­kä Nuus­ka­muik­ku­sen läh­tö syk­syl­lä ete­lään. Kris­ti­kun­ta on kui­ten­kin tar­vin­nut ja tar­vit­see edel­leen myös al­fau­rok­sia. Nii­tä, joil­la on kar­hun­kaa­don ja moot­to­ri­sa­haa­mi­sen ar­mo­lah­ja. Nii­tä, jot­ka nie­le­vät eh­tool­lis­vii­nin pi­ka­rei­neen ja luut­tu­a­vat hil­jai­suu­den ret­rii­til­lä lat­ti­aa. Nii­tä, jot­ka olem­me hu­kut­ta­neet sy­väl­li­syy­teem­me ja kar­kot­ta­neet kau­niil­la me­ta­fo­ril­lam­me.

Voi ol­la, et­tä he­vo­nen pi­tää enem­män si­lit­tä­mi­ses­tä kuin so­ti­mi­ses­ta. Ju­ma­lan työ­hön tar­vi­taan kui­ten­kin sekä ru­noi­li­joi­ta et­tä ram­bo­ja. On­ko ku­kaan muis­ta­nut kat­soa, löy­tyy­kö seu­ra­kun­nan ta­pah­tu­ma­ka­len­te­ris­ta jäl­kim­mäi­sil­le mi­tään.

Kir­joit­ta­ja on kirk­ko­val­tuu­tet­tu Nas­to­las­ta.