Kirk­ko al­kaa sor­va­ta seu­raa­vaa stra­te­gi­aan­sa ke­säl­lä. Sen va­na­ve­des­sä Lah­ti­kin laa­ti­nee oman­sa. Pää­sin mu­kaan val­ta­kun­nal­li­seen oh­jaus­pop­poo­seen, jon­ka ruo­ris­sa on piis­pa Mari Park­ki­nen. Odo­tan jo in­nol­la työs­ken­te­lyn al­kua.

Tu­le­vat stra­te­gi­at ei­vät saa ol­la va­li­tus­vir­siä. Vii­me vuo­si­na kir­kol­li­sen suun­nit­te­lun Al­fa on ol­lut jä­sen­ka­to ja Ome­ga ta­lou­den ja toi­min­nan ro­mah­ta­mi­nen, vaik­ka toi­von ja ilo­sa­no­man or­ga­ni­saa­ti­os­sa pi­täi­si eh­kä muis­taa toi­vo ja ilo­sa­no­ma. Olem­me suo­ma­lai­sia, mut­ta kai­ken stra­te­gi­sen ajat­te­lun kul­ma­ki­ve­nä ei sil­ti tar­vit­se ol­la tun­ne­lin pää­hän ku­vi­tel­tu juna. Re­a­lis­mi on toki jon­kin­lai­nen hyve, mut­ta re­a­lis­mia oli­si ol­lut se­kin, et­tä te­loi­te­tun puu­se­pän ope­tuk­set kuo­le­vat jouk­ko­hau­das­sa vuon­na, jota ei kos­kaan tul­tai­si ti­tu­lee­raa­maan mit­ta­yk­si­köl­lä ”jäl­keen Kris­tuk­sen”. Kir­kol­li­ses­sa re­a­lis­mis­sa pi­tää ai­na jät­tää pie­ni mah­dol­li­suus sil­le, et­tä Ju­ma­lal­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta.

Stra­te­gi­an läh­tö­koh­ta­na ei pidä ol­la kirk­ko, jos­ta ero­aa vuo­sit­tain x-mää­rä ih­mi­siä, vaan kirk­ko, jol­la on 3,5 mil­joo­naa jä­sen­tä. Ei lii­oin su­pis­tu­va ta­lous, vaan kirk­ko, jol­la on mil­jar­di eu­roa mil­lä mäl­lä­tä. Kuka mei­dät nä­kee vah­va­na ja toi­min­ta­ky­kyi­se­nä, jos em­me me it­se? Vuo­den 2024 ai­ka­na Lah­des­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia seu­ra­si palt­ti­a­ral­laa 80 000 ih­mis­tä. Se on ta­sai­sen vauh­din tau­lu­kol­la 1500 pää­tä vii­kos­sa. Sel­lai­ses­ta ylei­sö­kes­ki­ar­vos­ta moni is­kel­mä­täh­ti pis­si­si mai­toa ja hu­na­jaa. En­tä sit­ten, jos vä­keä käy sun­nun­tai­mes­sus­sa vä­hem­män kuin 1970-lu­vul­la? Niin käy lau­an­tai­tans­seis­sa ja Dan­nyn kei­koil­la­kin. Kun las­ke­taan mes­sut, nuor­ten il­lat, mies­ten il­lat, mum­mo­jen il­lat, koi­rien ja kis­so­jen il­lat ja ties mit­kä, seu­ra­kun­nat ovat ai­ka mo­nen paik­ka­kun­nan suu­rin ta­pah­tu­ma­jär­jes­tä­jä lä­hes joka viik­ko.

Tu­le­vis­sa stra­te­gi­ois­sa ei pidä kes­kit­tyä sii­hen, mitä meil­lä ei ole, vaan sii­hen mitä meil­lä on. Ei nii­hin, joi­ta em­me ta­voi­ta, vaan nii­hin, jot­ka ta­voi­tam­me. Ei sii­hen, mi­hin em­me pys­ty, vaan sii­hen mi­hin pys­tym­me. Kir­kon ja seu­ra­kun­tien pi­tää us­koa pait­si Ju­ma­laan myös it­seen­sä. Pi­tää tun­nis­taa omat vah­vuu­det ja pa­nos­taa nii­hin voi­mak­kaas­ti. Jos jo­kin toi­min­nan muo­to toi­mii, sii­hen pi­tää lyö­dä re­surs­se­ja. On­nis­tu­nut toi­min­ta luo ym­pä­ril­leen li­sää on­nis­tu­nut­ta toi­min­taa. Ih­mi­set, joi­ta on pal­vel­tu hy­vin, ve­tä­vät mu­ka­naan li­sää ih­mi­siä.

Hyvä pai­men läh­tee ek­sy­neen lam­paan pe­rään, mut­ta ek­sy­nyt lam­mas ja ka­ran­nut vuo­hi ovat kak­si eri asi­aa. Jos jot­kut ei­vät ha­lua ol­la kir­kon kans­sa te­ke­mi­sis­sä, on hei­dän kans­saan hip­pas­te­luun ihan tur­ha syy­tää mil­joo­nia. Rou­ta ajaa por­saan ko­tiin vain, jos si­säl­lä näyt­tää ole­van läm­pi­mäm­pää kuin ul­ko­na.

Kirk­ko­val­tuu­tet­tu Nas­to­las­ta