Päivävaeltaja otti mittaa Samarián rotkosta ja näki Kreetan kuivassa erämaassa rinnastuksen maapallon nykytilaan
Janne Raevuori
Ehdin viettää ensimmäisen osan kesälomastani. Lomamatka suuntautui viimeaikaisista helleaalloistaan tuttuun Kreikkaan.
Tutustuin Kreetan saarella välimerellisiin lämpötiloihin Samarián rotkoon tehdyllä päivävaelluksella. Matkaa jalan tehtävälle vaellukselle kertyi 16 kilometriä, josta kolme ensimmäistä olivat jyrkkää laskeutumista vuoren kivikkoista reunaa pitkin.
Kun kahden vuoren reunat olivat vielä etäällä toisistaan, uoma oli leveä ja sitä ympäröi melko tiheä kasvillisuus. Vuoristopurot solisivat ja antoivat mahdollisuuden vesipullon täyttämiseen. Tuulikin vihelsi sopivasti tuoden vilvoitusta.
Mutta kun matka eteni puoliväliin, kuilu kapeni ja muuttui aavikkoiseksi rotkon pohjaksi. Pohjalla oli jäljellä isoja kivenmurikoita, joiden lomassa patikoijan piti valita nokkelin reitti eteenpäin.
Lomalla tuli luettua myös Naomi Kleinin kirja Tuli on irti. Kanadalainen toimittaja, kirjailija ja aktivisti tuli tunnetuksi vuonna 1999 julkaistulla, monikansallisten yhtiöiden ja brändien valtaa valaisseella No Logo -teoksellaan.
Tuli on irti keskittyy tällä vuosituhannella silmille räjähtäneeseen ilmastokriisiin. Klein on nähnyt, kuinka eri mantereilla palaa, taivas täyttyy savupilvistä, vesivarat ehtyvät ja eläin- ja kasvilajien kato yltyy. Sihti ulottuu Kaliforniasta Grönlantiin, Portugaliin, Meksikonlahdelle, Siperiaan, Boliviaan, Tyynenmeren saarivaltioihin, Afrikan sarveen ja Australiaan.
Fossiilisten energianlähteiden käyttö, suuryhtiöiden vuolaat voitot, kasvavaan kulutukseen perustuva elämäntyyli sekä populistinen politiikka ovat kaikki ilmentymiä siitä tosiseikasta, että ihmiskunta ja erityisesti sen hyväosaisimmat elävät raskaasti yli luonnonvarojen.
Olemme vieneet maapallon hieman samantapaiseen kuivaan erämaahan, jollaisen turisti kohtaa Samarián rotkossa.
Klein kirjoittaa "Green New Dealista". Termi on politisoitunut ja viittaa myös Yhdysvaltojen historiaan, mutta siinä on paljon totuutta. Tarvitaan uusia puhtaita investointeja sekä muutoksia kapitalistiseen järjestelmään ja elämäntapaan. Muutos edellyttää kykyä nähdä maailma kokonaisuutena, jossa olemme tasavertaisia ja riippuvaisia toisistamme.
Kuten vuoristopurot ylläpitävät elämää, myös vastuulliset valinnat ylläpitävät toivoa. Kestävän kehityksen rakennusaineita voi löytää myös kirkon ekoteologiasta. Raamattua tulkitaan usein korostamalla ihmisen hallinta-asemaa suhteessa ympäristöönsä. Kuitenkin kristittyjen pyhä kirja sisältää myös ekologista viisautta, nouseehan vastuullisuus jo luomiskertomuksesta.
Vaellus päättyi piskuiseen Agía Roumélin kylään ja pulahdukseen ihmeellisen virvoittavassa merivedessä. Kinttuja kivisti ja laskeutuminen portaita pitkin teki kipeää vielä pari päivää patikoinnin jälkeen.
Ajatus oli entistä kirkkaampi.