Taan­noin so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa näh­tiin pro­fii­li­ku­via, joi­ta ym­py­röi teks­ti: ”Mi­nä­kin olen käy­nyt te­ra­pi­as­sa.” Ku­vil­la il­mais­tiin tu­kea ja myö­tä­tun­toa tie­to­mur­ron uh­reil­le, joi­den ar­ka­luon­tei­sia ter­veys­tie­to­ja oli jul­kais­tu lu­vat­ta ver­kos­sa.  

Mie­len sai­rauk­siin sekä te­ra­pi­as­sa käy­mi­seen liit­tyy tur­haan hä­pe­ää ja en­nak­ko­luu­lo­ja. Nä­ky­vis­tä sai­rauk­sis­ta tai vam­mois­ta pu­hu­mi­nen on ylei­sem­pää kuin mie­len sai­rauk­sis­ta pu­hu­mi­nen, vaik­ka sai­ras­tu­mi­nen psyyk­ki­ses­ti kos­ket­taa jopa joka tois­ta suo­ma­lais­ta elä­män­sä ai­ka­na. 

Mu­sii­kin po­si­tii­vi­nen vai­ku­tus mie­len­ter­vey­teen ja ai­vo­jen hy­vin­voin­tiin on il­mei­nen ja sil­lä voi myös hoi­taa omia tun­tei­taan. Mu­siik­ki kuu­luu juh­la­het­kiin, mut­ta en­tä ar­keen?

Minä osal­lis­tuin lap­se­na en­sin mu­siik­ki­leik­ki­kou­luun ja hie­man myö­hem­min opis­ke­lin mu­siik­ki­o­pis­tos­sa ja -luo­kal­la. Mu­siik­ki on ai­na ol­lut osa elä­mää­ni ta­val­la tai toi­sel­la. Nuo­ruu­den tun­ne­kuo­huis­sa lo­pe­tin klas­si­sen mu­sii­kin har­ras­ta­mi­sen, mut­ta jat­koin toki mu­sii­kin kuun­te­lua.

Sitä seu­ra­si elä­män­vai­he, jol­loin siir­ryin ak­tii­vi­ses­ta har­ras­ta­jas­ta ak­tii­vis­ten har­ras­ta­jien mah­dol­lis­ta­jak­si. Jäl­ki­kas­vu­ni har­ras­ti myös mu­siik­kia, mut­ta mi­nun ai­ka­ni riit­ti au­to­ra­di­on kuun­te­luun oman muu­sik­kou­te­ni ol­les­sa pel­kää­jän pai­kal­la.

Tun­neih­mi­se­nä koin, et­tä jo­ta­kin mer­ki­tyk­sel­lis­tä puut­tui. Huo­ma­sin kai­paa­va­ni mu­siik­kia elä­mää­ni niin, et­tä tuo­tan sitä it­se lau­la­en ja soit­ta­en. Sa­maan ai­kaan huo­ma­sin myyn­ti-il­moi­tuk­sen obo­es­ta. Oli tul­lut ai­ka jat­kaa soit­to­har­ras­tus­ta!

Nuo­tin­lu­vun tai­to on on­nek­si kuin pol­ku­pyö­räl­lä aja­mi­nen, mut­ta sil­ti tois­ta­kym­men­tä vuot­ta pit­kän soit­to­tau­on kiin­ni ku­ro­mi­nen vaa­ti pal­jon har­joit­te­lua. Koin myös toi­vot­to­muu­den tun­tei­ta, mut­ta pää­tin ol­la lo­pet­ta­mat­ta soit­ta­mis­ta, jot­ta en me­net­täi­si jo te­ke­mää­ni työ­tä!

Pik­ku­hil­jaa sor­me­ni löy­si­vät oi­ke­at ot­teet inst­ru­men­tis­ta­ni, ja sekä as­tei­kois­ta et­tä ety­deis­tä tuli osa päi­vit­täi­siä ru­tii­ne­ja­ni. Oi­ko­tie­tä on­neen ei ole – ai­na­kaan obois­til­la! Pu­hal­lin­soit­ti­men soit­ta­mi­nen vaa­tii myös fyy­sis­tä soit­to­kun­toa ja eri­tyi­ses­ti kas­vo- ja huu­li­li­has­ten kes­tä­vyyt­tä eli an­sat­sia.

Mu­sii­kis­ta tuli mi­nul­le taas elä­män­ta­pa sekä kei­no ren­tou­tua ja ko­kea on­nis­tu­mi­sen tun­tei­ta. Jos­kus tun­tui, et­tä olin kon­ser­va­to­ri­ol­la har­vi­nai­suus ole­mal­la it­se op­pi­laa­na, kos­ka muut ai­kui­set saat­te­li­vat sin­ne jäl­ki­kas­vu­aan tai työs­ken­te­li­vät opet­ta­ji­na.

Jon­kun ajan ku­lut­tua lii­tyin or­kes­te­riin ja niin yh­teis­mu­si­soin­nis­ta tuli taas mer­kit­tä­vä osa soit­to­har­ras­tus­ta­ni. Olen kii­tol­li­nen niil­le opet­ta­jil­le ja or­kes­te­rien joh­ta­jil­le, jot­ka kan­nus­ti­vat mi­nua jat­ka­maan.

Yh­des­sä soit­ta­es­sa unoh­taa omat huo­len­sa, mut­ta Lah­den seu­ra­kun­ta­yh­ty­män ti­lai­suuk­sis­sa soit­ta­es­sam­me tuom­me myös kuu­li­joil­le hy­vää miel­tä tai loh­tua tut­tu­jen sä­vel­mien ja vir­sien muo­dos­sa. Soit­ta­mal­la voi siis vaa­lia sekä oman mie­len­sä ter­veyt­tä et­tä hen­kis­tä hy­vin­voin­ti­aan sa­mal­la kun osal­lis­tuu seu­ra­kun­nan toi­min­taan.

Sik­si minä käyn or­kes­te­ris­sa.

Kir­joit­ta­ja on obois­ti Lah­den seu­ra­kun­tien ka­ma­ri­or­kes­te­ris­sa.

Lue li­sää: Mu­si­soin­ti Lah­den seu­ra­kun­nis­sa.