Kirkko on innoittaja, historian opettaja ja muistutus Jumalan läsnäolosta
”Kasakat tulee, juoskaa! Pakokauhu leviää väkijoukkoon. Naiset käärivät pitkiä helmojaan ja haalivat parkuvia lapsia kainaloonsa. Juoksemme henkemme edestä ja kivet hakkaavat ilkeästi paljaita jalkapohjia. Tapulin kohdalla räsähtää. Toivos-Pekan kellon perät pettävät ja kallein aarre, taskunauris, putoaa. Ei ole aikaa jäädä keräilemään kellonrippeitä. Historia vyöryy takaa niskaamme ja on vain juostava.”
Tämä muistoni on vuodelta 1995 vietetyistä Hämeen Heimojuhlista Hollolan kirkonkylällä. Kylän läpi kulki historiallinen kavalkadi, jossa esiteltiin Hollolan menneisyyttä 1000-luvulta nykypäivään. Kirkonkylän kyläyhdistyksen osuus oli näytellä Isovihan aikaista kansanjoukkoa, jota kasakat hätistelivät. Kavalkadissa oli mukana lukuisa joukko hollolalaisia harrastajaryhmiä, ja järjestelyissä mukana myös Hollolan seurakunta.
Yhteistyö seurakunnan ja eri yhdistysten välillä Hollolan kirkonseudulla on ollut antoisaa kymmeniä vuosia. Seurakunta on tarjonnut tilojaan, maitaan, apuaan ja taloudellista tukea kylämme projekteille. Vastavuoroisesti vapaaehtoiset ovat hoitaneet toteutuksen talkoohengessä. Samalla on elävöitetty historiaa ja elvytetty perinnetaitoja.
Hollolan kirkonkylän miljöö muodostaa luontaiset kulissit historiallisille spektaakkeleille. Sen keskeisimmät rakennukset ovat Pyhälle Marialle omistettu jylhä kivikirkko kiviaidattuine hautausmaineen, Vanha Kunnantupa ja kioski sekä Vanha pappila. Kirkonraitilla on nähty kirkon 500-vuotisjuhlien kavalkadi, siinä on juhlittu mahtihäitä ja nähdään edelleenkin keskiaikaisia kulkueita ritareineen ja hevosineen.
Kirkko ei ole kuitenkaan pelkkä kulissi. Se elää vahvasti mukana niin historiallaan kuin tässäkin ajassa. Isoihin tapahtumiin sisältyy aina juhlajumalanpalvelus, jossa pyydetään siunausta ja voimia, kuten on tehty vuosisatain ajan. Kirkon pyhimykset puhuttelevat edelleen muun muassa joka toinen vuosi järjestettävässä keskiaikatapahtumassa. Lisäksi on menossa vuosia kestävä projekti, jossa kirkon paanukaton tarvitsemat tervat tehdään talomuseoalueen tuntumassa olevissa tervahaudoissa perinteitä vaalien.
Kirkko on siten innoittaja, historian opettaja ja muistutus Jumalan läsnäolosta elävän seurakunnan keskellä.
Kirjoittaja on kyläaktiivi.