JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Munia tuova ja kätkevä pupu oli lapsille iloa tuottava suosittu pääsiäishahmo jo 1600-luvun Keski-Euroopassa, etenkin protestanttien parissa. Kuva: Jani Mahkonen

Munia tuova ja kätkevä pupu oli lapsille iloa tuottava suosittu pääsiäishahmo jo 1600-luvun Keski-Euroopassa, etenkin protestanttien parissa. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Yllä­tys­munia, mustaa puuroa ja pyhillä oksilla huiskintaa – suomalaiset pääsi­äis­tavat ovat värikäs sekoitus uskon­nol­lista kuvastoa ja kansan­pe­rin­nettä

Suo­ma­lai­set pää­si­äis­ta­vat ovat vä­ri­käs se­koi­tus us­kon­nol­lis­ta ku­vas­toa ja kan­san­pe­rin­net­tä. Mo­nes­sa tra­di­ti­os­sa on muis­tu­mia ajal­ta en­nen kris­ti­nus­koa.

7.4.2022
Kaisa Hako

Pää­si­äis­mu­na

Mi­kä­pä so­pi­si pa­rem­min pää­si­äi­sen sym­bo­lik­si kuin muna, joka on lu­kui­sis­sa kult­tuu­reis­sa mer­kin­nyt uu­den elä­män al­kua ja he­del­mäl­li­syyt­tä. Se esiin­tyy niin egyp­ti­läis­ten ja in­ko­jen myy­teis­sä kuin Ka­le­va­lan maa­il­man­syn­ty­ru­nos­sa­kin. Mui­nai­set ger­maa­nit uh­ra­si­vat mu­nia ke­vät­päi­vän­ta­sauk­sen ai­kaan ke­vään ju­ma­lat­ta­rel­le Os­te­ral­le. Kris­til­li­ses­sä pe­rin­tees­sä muna sym­bo­loi pää­si­äis­sa­no­maa, Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus­ta. Mu­nas­ta kuo­riu­tu­vat ti­put ja yl­lä­tyk­siä si­säl­tä­vät pää­si­äis­mu­nat ku­vas­ta­vat ne­kin omal­la ta­val­laan pää­si­äis­ker­to­muk­sen suur­ta yl­lä­tys­tä.

Kris­ti­tyt ovat vär­jän­neet ja ko­ris­tel­leet mu­nia jo sa­to­jen vuo­sien ajan. Le­gen­dan mu­kaan Ma­ria Mag­da­le­na lah­joit­ti kei­sa­ri Ti­be­riuk­sel­le his­to­ri­an en­sim­mäi­sen pää­si­äis­mu­nan, joka an­ta­mis­het­kel­lä vär­jäy­tyi pu­nai­sek­si. Van­hin tun­net­tu kir­jal­li­nen mai­nin­ta pää­si­äis­mu­nis­ta tun­ne­taan 900-lu­vul­ta, kreik­ka­lai­sen luos­ta­rin kä­si­kir­joi­tuk­ses­ta, jos­sa oh­jeis­te­taan juh­li­maan pää­si­äis­tä lah­joit­ta­mal­la ka­nan­mu­nia sekä ter­veh­ti­mäl­lä: ”Kris­tus nou­si kuol­leis­ta!”

Ka­nan­mu­nil­la tai muil­la lin­nun­mu­nil­la her­kut­te­lu pää­si­äi­se­nä on ol­lut myös käy­tän­nön sa­ne­le­maa, sil­lä paas­ton ai­ka­na ka­nan­mu­nia ker­tyi va­ras­toon ja toi­saal­ta lin­tu­jen mu­nin­ta myös vil­kas­tui tal­ven jäl­keen. Kan­san­pe­rin­tees­sä va­rik­sen­kin us­kot­tiin mu­ni­van pää­si­äi­se­nä.

Kananmunilla tai muilla linnunmunilla herkuttelu pääsiäisenä on ollut myös käytännön sanelemaa. Kristinuskon myötä pyhät oksat puolestaan alkoivat symboloida palmunlehviä, joilla kansa tervehti Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta. Kuva: Jani Mahkonen

Kananmunilla tai muilla linnunmunilla herkuttelu pääsiäisenä on ollut myös käytännön sanelemaa. Kristinuskon myötä pyhät oksat puolestaan alkoivat symboloida palmunlehviä, joilla kansa tervehti Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Vir­po­mi­nen

Py­hil­lä ok­sil­la huis­ki­mi­nen on iki­van­ha tapa, jota on har­joi­tet­tu niin kris­til­li­sis­sä kuin muis­sa­kin kult­tuu­reis­sa pa­ho­jen hen­kien kar­kot­ta­mi­sek­si ja ter­vey­den sekä on­nen saa­vut­ta­mi­sek­si. Paju on suo­ma­lai­ses­sa pe­rin­tees­sä tun­net­tu lää­kin­näl­li­se­nä ja voi­mal­li­se­na kas­vi­na, jon­ka avul­la on et­sit­ty ve­si­suo­ni­a­kin.

Kris­ti­nus­kon myö­tä py­hät ok­sat al­koi­vat sym­bo­loi­da pal­mun­leh­viä, joil­la kan­sa ter­veh­ti Je­ru­sa­le­miin rat­sas­ta­vaa Jee­sus­ta. Ka­to­li­siin pää­si­äis­kul­ku­ei­sin ok­sat ovat kuu­lu­neet jo 500-lu­vul­la. Poh­jo­las­sa pa­jun­kis­sa­ok­sat sai­vat tä­män kun­ni­a­teh­tä­vän, sil­lä pa­jut ovat näil­lä le­vey­sas­teil­la ke­vään en­sim­mäi­set kuk­ki­jat. Vir­poa-sana on pe­räi­sin ve­nä­jän kie­len pa­jua tar­koit­ta­vas­ta ver­ba-sa­nas­ta. Or­to­dok­si­ses­sa pe­rin­tees­sä vit­sat siu­na­taan kir­kos­sa en­nen vir­po­mis­ta.

Pal­mu­sun­nun­tai­nen vir­po­mi­sen pe­rin­ne ter­veyt­tä ja vir­voi­tus­ta toi­vot­ta­vi­ne lo­rui­neen on le­vin­nyt idäs­tä muu­al­le Suo­meen siir­to­kar­ja­lais­ten vä­li­tyk­sel­lä ja se­koit­tu­nut luo­vas­ti län­ti­sen Suo­men trul­li­pe­rin­tee­seen. Pik­ku­noi­tien kier­te­ly lan­ka­lau­an­tai­na ta­los­ta ta­loon pe­rus­tuu hy­vän ja pa­han val­ta­tais­te­lua ku­vas­ta­vaan tra­di­ti­oon, jon­ka mu­kaan Kris­tuk­sen le­vä­tes­sä hau­das­sa trul­leil­la oli ti­lai­suus lii­kus­kel­la ti­hu­töis­sä.

Pohjois-Eurooppaan se lienee levinnyt munkkien mukana. Kuva: Jani Mahkonen

Pohjois-Eurooppaan se lienee levinnyt munkkien mukana. Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Nar­sis­si

Pää­si­äis­tä on juh­lis­tet­tu Suo­mes­sa nar­sis­sein jo 1800-lu­vul­la, ja kel­ta­nar­sis­si tun­ne­taan meil­lä myös pää­si­äis­lil­jan ni­mel­lä. Sit­keä ja elin­voi­mai­nen si­pu­li­kas­vi sym­bo­loi toi­voa, iloa, uut­ta al­kua ja ylös­nou­se­mus­ta. Ete­läi­sem­mäs­sä Eu­roo­pas­sa se nou­see mul­las­ta juu­ri so­pi­vas­ti pää­si­äi­sen tie­noil­la, ja täs­tä ker­to­vat myös sen eng­lan­nin- ja sak­san­kie­li­set ni­met lent lily ja os­terg­loc­ke. Kuk­kaa on vil­jel­ty eu­roop­pa­lai­sis­sa puu­tar­hois­sa vuo­si­sa­to­ja, mut­ta se on tun­net­tu myös mui­nai­ses­sa Egyp­tis­sä sekä kreik­ka­lai­ses­sa my­to­lo­gi­as­sa, jon­ka Nar­kis­sos-ta­rus­ta sen ni­mi­kin muis­tut­taa.

Nar­sis­sin otak­su­taan saa­pu­neen Bri­tan­ni­aan roo­ma­lais­ten val­loit­ta­jien mu­ka­na roh­dos­kas­vik­si. Poh­jois-Eu­roop­paan se lie­nee le­vin­nyt munk­kien mu­ka­na. Vii­meis­tään 1700-lu­vul­la nar­sis­sia on vil­jel­ty Suo­mes­sa­kin.

Lam­mas

Pää­si­äis­lam­paan syö­mi­nen on yleis­ty­nyt Suo­mes­sa vas­ta vii­me vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na. Mo­nel­le kyse on en­si­si­jai­ses­ti her­kut­te­lus­ta, mut­ta kris­til­li­ses­sä maa­il­mas­sa lam­mas on pää­si­äi­sen ruo­ka­pe­rin­teis­tä van­him­pia ja kan­taa sekä juu­ta­lais­ta et­tä kris­til­lis­tä sym­bo­liik­kaa. Jo en­nen ajan­las­kum­me al­kua juu­ta­lai­set ovat viet­tä­neet pe­sah-juh­laa Egyp­tin or­juu­des­ta va­pau­tu­mis­ta muis­tel­len. Tä­män muis­tok­si oli ta­pa­na uh­ra­ta ka­rit­sa Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä. Kris­tit­ty­jen pää­si­äi­nen ra­ken­tuu juu­ta­lai­sen pe­rin­teen juu­ril­le, sil­lä Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­man vai­heet ja vii­mei­nen ate­ria ope­tus­las­ten kans­sa ajoit­tui­vat pe­sah-juh­lan yh­tey­teen. Ole­tet­ta­vas­ti Jee­sus ope­tus­lap­si­neen on naut­ti­nut ate­ri­al­laan juu­ta­lai­sen ta­van mu­kai­ses­ti lam­mas­ta.

Jo var­hai­ses­sa kris­til­li­ses­sä pe­rin­tees­sä Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­ma rin­nas­tui vi­at­to­man ka­rit­san koh­ta­loon. Muun mu­as­sa apos­to­li Paa­va­li ver­ta­si Jee­sus­ta uh­ri­ka­rit­saan.

Mämmitraditio ja mämmi-sana ovat suomalaista perua, mutta samankaltaisia jauhoista ja maltaista haudutettuja puuroja on tunnettu muissakin kulttuureissa. Kuva: Teemu Leppänen

Mämmitraditio ja mämmi-sana ovat suomalaista perua, mutta samankaltaisia jauhoista ja maltaista haudutettuja puuroja on tunnettu muissakin kulttuureissa. Kuva: Teemu Leppänen

Teemu Leppänen

Mäm­mi

Suo­ma­lais­ten ai­nut­laa­tui­nen pää­si­äis­herk­ku, mäm­mi, on osoi­tus van­han ruo­ka­pe­rin­teen yh­dis­ty­mi­ses­tä kris­til­li­seen tra­di­ti­oon. Kan­sa­no­mai­sen ruo­an tie­de­tään ol­leen lou­nais­suo­ma­lais­ten ja hä­mä­läis­ten herk­kua ai­na­kin 1100-lu­vul­ta läh­tien. Muu­al­la Suo­mes­sa mäm­mi yleis­tyi vas­ta 1900-lu­vul­la. Ruis­jau­hois­ta ja -mal­tais­ta imel­ly­tet­ty mus­ta ja ma­kea puu­ro lie­nee ol­lut hy­vän säi­ly­vyy­ten­sä vuok­si kä­te­vä reis­su­e­väs, ja sii­hen vii­ta­ten mäm­mi-sana esiin­tyy Hä­meen Här­kä­tien var­rel­la van­has­sa pai­kan­ni­mis­tös­sä­kin. En­nen mui­noin mäm­miä pais­tet­tiin ja säi­ly­tet­tiin tuo­hes­ta teh­dys­sä ro­pees­sa eli tuok­ko­ses­sa.

Mäm­mit­ra­di­tio ja mäm­mi-sana ovat suo­ma­lais­ta pe­rua, mut­ta sa­man­kal­tai­sia jau­hois­ta ja mal­tais­ta hau­du­tet­tu­ja puu­ro­ja on tun­net­tu muis­sa­kin kult­tuu­reis­sa.

En­sim­mäi­set kir­jal­li­set mai­nin­nat mäm­mis­tä pää­si­äi­sen ruo­ka­na ovat 1700-lu­vul­ta. Kris­til­li­ses­sä pe­rin­tees­sä sii­tä tuli suo­ma­lai­nen vas­ti­ne juu­ta­lai­sen pe­sah-juh­lan hap­pa­mat­to­mal­le lei­väl­le. Ruo­ka so­vel­tui ka­to­li­seen paas­toon, jon­ka an­ka­rin päi­vä oli pe­rin­tei­ses­ti pit­kä­per­jan­tai. Kris­tuk­sen kär­si­myk­sis­tä muis­tut­ta­va­na pii­nal­li­se­na päi­vä­nä ruo­an­lait­to­kin oli kiel­let­ty, jo­ten kyl­mä­nä lu­si­koi­ta­va mäm­mi sopi päi­vän ate­ri­ak­si.

Pupu

Jä­nis on mo­nis­sa kult­tuu­reis­sa uu­den elä­män ja he­del­mäl­li­syy­den sym­bo­li – on­han se no­pea li­sään­ty­mään. Van­has­sa ang­lo­sak­si­ses­sa my­to­lo­gi­as­sa ke­vään ju­ma­la­tar ot­ti mu­ni­van pää­si­äis­jä­nik­sen hah­mon, ja myö­hem­min kris­ti­nus­ko omak­sui pu­pun omiin tar­koi­tuk­siin­sa. Jä­nik­sen us­kot­tiin nuk­ku­van sil­mät au­ki, ja kris­ti­tyil­le tämä ku­vas­ti Kris­tus­ta, joka ei nuk­ku­nut­kaan lo­pul­li­ses­ti ikui­seen uneen.

Mu­nia tuo­va ja kät­ke­vä pupu oli lap­sil­le iloa tuot­ta­va suo­sit­tu pää­si­äis­hah­mo jo 1600-lu­vun Kes­ki-Eu­roo­pas­sa, eten­kin pro­tes­tant­tien pa­ris­sa. Suo­ma­lai­sil­le pää­si­äis­pu­pu tuli tu­tuk­si 1900-lu­vul­la. Suk­laa­te­ol­li­suus on me­nes­tyk­sek­kääs­ti val­jas­ta­nut käyt­töön­sä niin pu­put kuin mu­nat­kin.

Läh­teet:

Ma­ri­an­ne Flin­ken­berg-Glusch­koff & Lii­sa Heik­ki­lä-Palo: Pää­si­äi­nen, juh­lien juh­la (Maa­hen­ki 2013).

Juha Nirk­ko (toim.): Pää­si­äi­nen. Juh­la­tie­toa, ku­via ja ker­to­muk­sia (SKS 1997). Suo­ma­lai­sen Kir­jal­li­suu­den Seu­ra, Yle, In­terf­lo­ra, Muis­to­jen kas­vit -blogi, Wi­ki­pe­dia, Ruo­ka­tie­to­yh­dis­tys

Lue lisää aiheesta

Maria Immosen mukaan on suuri etu, että Luterilainen maailmanliitto voi Ukrainan auttamisessa tukeutua paikalliskirkkoihin. Kuva: LWF/A. Danielsson

Maria Immosen mukaan on suuri etu, että Luterilainen maailmanliitto voi Ukrainan auttamisessa tukeutua paikalliskirkkoihin. Kuva: LWF/A. Danielsson

LWF/A. Danielsson

Artikkelit
13.4.2022

Huma­ni­taa­rista avus­tus­työtä johtava Maria Immonen uskoo: "Valtavan kärsimyksen jälkeen koittaa valo"

Isä Damaskinos (oik.) litsaamassa pääsiäismunia luostarin johtajan, arkkimandriitta Aleksioksen kanssa. Litsaaminen tarkoittaa kahden keitetyn kananmunan iskemistä toisiinsa niin, että se, jonka kananmuna pysyy ehjänä, "voittaa" litsaamisen. Tällaista tapaa on ympäri ortodoksista maailmaa, niin Suomessa kuin Kreikassakin. Kuva: Ksenofontoksen luostari

Isä Damaskinos (oik.) litsaamassa pääsiäismunia luostarin johtajan, arkkimandriitta Aleksioksen kanssa. Litsaaminen tarkoittaa kahden keitetyn kananmunan iskemistä toisiinsa niin, että se, jonka kananmuna pysyy ehjänä, "voittaa" litsaamisen. Tällaista tapaa on ympäri ortodoksista maailmaa, niin Suomessa kuin Kreikassakin. Kuva: Ksenofontoksen luostari

Ksenofontoksen luostari

Artikkelit
13.4.2022

Isä Damaskinos, millainen on pääsiäinen Kreikan Athos­vuo­rella?

Lahden seurakunnat

Mielipiteet
8.4.2022

Pääsi­äis­ter­vehdys: Miksi Jumala sammutti taas valot?

Tytti Jäppiselle pääsiäinen on usein vilkasta työsesonkia. Lapsena ja nuorena hän vietti monta pääsiäistä Lapin maisemissa, mutta aikuisiän pääsiäistraditiot ovat vielä muotoutumisvaiheessa. "Kuuntelen esimerkiksi musiikkia sen mukaan, mitä päivää pääsiäisestä eletään. Tapoihini on kuulunut myös joko pääsiäisyön tai pääsiäispäivän messussa käyminen." Kuva: Jani Mahkonen

Tytti Jäppiselle pääsiäinen on usein vilkasta työsesonkia. Lapsena ja nuorena hän vietti monta pääsiäistä Lapin maisemissa, mutta aikuisiän pääsiäistraditiot ovat vielä muotoutumisvaiheessa. "Kuuntelen esimerkiksi musiikkia sen mukaan, mitä päivää pääsiäisestä eletään. Tapoihini on kuulunut myös joko pääsiäisyön tai pääsiäispäivän messussa käyminen." Kuva: Jani Mahkonen

Jani Mahkonen

Artikkelit
8.4.2022

"Draama parhaim­mil­laan" – Pääsiäinen on juhla, jonka tunnelmia teat­te­ri­kas­vat­taja Tytti Jäppinen elää vahvasti läpi mielessään

Kylvä rairuoho (kuvassa) viimeistään viikkoa ennen pääsiäistä. Muutkin nopeasti itävät siemenet soveltuvat tähän tarkoitukseen. Voit kokeilla kylvää esimerkiksi vehnää, ohraa, krassia tai retiisiä. Kuva: Teemu Leppänen

Kylvä rairuoho (kuvassa) viimeistään viikkoa ennen pääsiäistä. Muutkin nopeasti itävät siemenet soveltuvat tähän tarkoitukseen. Voit kokeilla kylvää esimerkiksi vehnää, ohraa, krassia tai retiisiä. Kuva: Teemu Leppänen

Teemu Leppänen

Artikkelit
6.4.2022

Rairuohon kylvöaika koittaa – näillä ohjeilla onnistut rairuohon kasva­tuk­sessa