Pas­to­ri Ris­to Ran­ta­ka­ri jär­jes­ti usei­ta mat­ko­ja mm. Ruot­siin lai­val­la ris­teil­len. Bus­si sa­ta­maan oli enim­mäk­seen täyn­nä van­hem­pia rou­vas­hen­ki­löi­tä, ja mat­koil­la oli iloi­nen tun­nel­ma. Erääl­lä reis­sul­la me­rel­lä nou­si myrs­ky, ja se tie­si lai­vas­sa ai­ka­mois­ta kei­ku­tus­ta. Jäl­keen­päin Ris­to ku­vai­li kirk­ko­her­ran­vi­ras­tos­sa mat­kaa hy­vin konk­reet­ti­ses­ti. Kun tul­tiin koh­taan, jos­sa lai­va keik­kui kyl­jel­tä toi­sel­le, Ris­to heit­täy­tyi vi­ras­ton lat­ti­al­le näyt­tä­mään, mi­ten kaik­ki lai­vas­sa kont­ta­si­vat. Ke­nel­le­kään ei jää­nyt epä­sel­väk­si, et­tei­kö hän teh­nyt työ­tään täy­sil­lä.

Pa­luu­mat­kal­la bus­si py­säh­tyi Mänt­sä­läs­sä ja nau­tit­tiin pii­ra­kat na­kil­la. Ris­ton pa­pin­salk­ku kui­ten­kin unoh­tui py­säh­dys­pai­kal­le. Lah­des­sa hän sit­ten soit­ti vi­ras­tos­ta ky­sei­seen paik­kaan ja sel­vit­ti hy­vin mo­ni­sa­nai­ses­ti salk­kun­sa unoh­ta­mis­ta ja sen si­säl­töä. So­vi­tus­ti salk­ku lai­tet­tiin tu­le­maan seu­raa­val­la bus­sil­la Lah­teen. Salk­ku tuli ja myös sen si­säl­le lai­tet­tu mau­kas ham­pu­ri­lai­nen.