Val­ta­kun­nal­li­set Lah­tea kos­ke­vat uu­ti­set ovat usein su­rul­li­sen kiel­tei­siä. Pie­ni otos vii­me vuo­den me­di­aot­si­koi­ta si­säl­tää sel­lai­sia sa­no­ja kuin ”laa­ja ri­kos­vyyh­ti”, ”ko­ne­pis­too­li­jen­gi”, ”alu­een suu­rin huu­me­ri­kos­jut­tu”…

Ne­ga­tii­vi­set ot­si­kot peit­tä­vät al­leen ihas­tut­ta­van kau­pun­gin. Meil­le Hel­sin­gis­sä asu­vil­le mök­ki­läi­sil­le Lah­den seu­tu edus­taa on­nea, iloa – ja hy­vää elä­mää. Han­kim­me va­paa-ajan asun­non Nas­to­las­ta yh­dek­sän vuot­ta sit­ten, ja Lah­den alue on tul­lut meil­le pik­ku­hil­jaa tu­tuk­si. Meil­le sana Lah­ti tuo mie­leen muun mu­as­sa au­rin­gos­sa läm­pi­ä­vän ha­vu­met­sän, ran­ta­hie­kan avan­to­tos­suis­sa, hal­ko­jen­hak­kuun ja loi­koi­lun lai­tu­rin­no­kas­sa. Ja maa­il­man ys­tä­väl­li­sim­mät naa­pu­rit, jot­ka lah­joit­ta­vat meil­le jou­lu­na kuu­sen tai te­ke­vät lä­hi­pel­loil­le la­dut.

Ran­nas­sa si­jait­se­val­ta maa­il­man­pa­ran­nus­pen­kil­tä on vuo­de­na­jas­ta riip­pu­mat­ta hen­ke­ä­sal­paa­van kau­niit nä­ky­mät jär­ven­se­läl­le, siin­si se sit­ten ke­säl­lä si­ni­se­nä, tal­vel­la ki­mal­lel­len pak­sus­sa jää- ja lu­mi­peit­tees­sä ja jopa mar­ras­kuus­sa sa­das­sa har­maan eri sä­vys­sä. Käyn­nit kau­pun­gin upeis­sa kir­jas­tois­sa, os­tok­set to­ril­la ja lou­nas mu­ka­vas­sa kah­vi­las­sa ovat pai­kal­lis­ta luk­sus­ta. Kaik­ki on lä­hel­lä, elä­män tah­ti rau­hal­li­nen.

Lah­ti on pal­jon enem­män tätä kuin ot­sik­ko­maa­il­maa – har­mi vain, et­tä mo­net ul­ko­puo­li­set ei­vät sitä tie­dä.

Myös pin­nal­li­sia seik­ko­ja sy­vem­mäl­lä ta­val­la Lah­del­la me­nee hy­vin. Yk­si esi­merk­ki sii­tä on, et­tä Lah­des­sa on ak­tii­vis­ta yh­teis­työ­tä eri kirk­ko­kun­tiin ja kris­til­li­siin yh­tei­söi­hin kuu­lu­vien kes­ken ja esi­mer­kik­si uk­rai­na­lai­set on otet­tu läm­pi­mäs­ti vas­taan ja kiin­te­äk­si osak­si seu­ra­kun­ta­e­lä­mää. Vuo­si­kym­me­niä jat­ku­nut esi­mer­kil­li­nen yh­teis­työ eri­lai­sis­ta taus­tois­ta tu­le­vien kris­tit­ty­jen kes­ken luo hy­vää hen­keä, tur­val­li­suut­ta ja yh­tei­söl­li­syyt­tä, joka sä­tei­lee laa­jem­mal­le­kin.

Läm­pi­mät suh­teet ja yh­tei­nen te­ke­mi­nen toi­sel­la ta­val­la us­ko­vien kes­ken ei ole tänä päi­vä­nä sel­viö, eh­kä jopa päin­vas­toin. Ai­kam­me suo­sii jyrk­kyyt­tä, ve­täy­ty­mis­tä omiin kup­liin, vas­tak­kai­na­set­te­lua ja te­rä­vää ar­vos­te­lua vää­räl­lä ta­val­la ajat­te­le­via koh­taan. So­si­aa­li­nen me­dia voi­mis­taa po­la­ri­soi­vaa ke­hi­tys­tä, joka uh­kaa vau­ri­oit­taa ih­mis­ten vä­li­siä suh­tei­ta myös fyy­si­ses­sä to­si­maa­il­mas­sa. Kun­ni­oi­tuk­sen ja ar­vos­tuk­sen il­ma­pii­rin säi­lyt­tä­mi­sek­si tar­vi­taan tie­tois­ta työ­tä – ja sitä Lah­des­sa on teh­ty ja teh­dään.

Kir­kon ne­li­vuo­tis­ker­to­muk­sen mu­kaan seu­ra­kun­nis­ta 60 pro­sent­tia vah­vis­taa työs­sään kris­tit­ty­jen kes­ki­näis­tä yh­teyt­tä, eli eku­me­ni­aa. Seu­ra­kun­nis­ta 75 pro­sent­tia on jär­jes­tä­nyt eku­mee­nis­ta toi­min­taa ja puo­let sii­tä on sään­nöl­lis­tä. Vaik­ka lu­vut ovat hy­viä, ai­na voim­me pa­ran­taa, Lah­den in­nos­ta­van esi­mer­kin mu­kai­ses­ti.

Jee­sus ke­hot­ti mei­tä seu­raa­ji­aan ra­kas­ta­maan toi­si­am­me, niin kuin hän on ra­kas­ta­nut mei­tä, jot­ta ”kaik­ki tun­te­vat tei­dät mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni”.

Näis­sä rak­kau­den ja yk­sey­den ja­lan­jäl­jis­sä on hyvä kul­kea.

Kir­joit­ta­ja on Suo­men Eku­mee­ni­sen Neu­vos­ton pää­sih­tee­ri.