Investoimme nuoriin aikuisiin – mitä jäi käteen?
Janne Raevuori
Nuoret aikuiset eivät kadonneet kirkolta – he vain odottivat, että kirkko puhuu heidän kieltään. Lahden seurakunnissa päätettiin kokeilla, mitä tapahtuu, kun panostetaan 18–35-vuotiaiden tavoittamiseen. Tulokset ovat olleet rohkaisevia, joiltakin osin jopa erinomaisia.
100 000 euron painopistemäärärahan avulla on muun muassa palkattu työntekijä koordinoimaan ja kehittämään nuorten aikuisten toimintaa ja palveluita yhdessä paikallisseurakuntien sekä yhteisen kasvatustyön ja diakoniatyön kanssa.
Tässä esimerkkejä siitä, mitä on saatu aikaan. Walk-in-terapia eli matalan kynnyksen keskusteluapu Kauppakeskus Triossa on jo melko vakiintunut toimintamuoto. Kaikkien olkkari eli diakoninen kahvilatoiminta Walkers-kahvilan tiloissa tarjoaa puolestaan kävijöille sämpyläkahvit ja keskusteluseuraa.
Oppilaitostoimintaa on vahvistettu toisella kampuspapilla. LAB ja LUT kasvavat, ja myös seurakunta haluaa olla läsnä opiskelevien nuorten elämässä.
Kipinämessua on kehitetty jo pidemmän aikaa rennon kodikkaaksi ehtoollisjumalanpalvelukseksi tavoittamaan erityisesti nuoria aikuisia. Myös Alfa-ryhmien tapaamisissa ollaan elämän isojen kysymysten äärellä.
Vapausklubi on indie-henkinen musiikkiklubi, jossa lauteille nousee mielenkiintoisia artisteja musisoimaan ja keskustelemaan elämästä.
Nastolassa on aloitettu nuorten aikuisten Luomis-illat. Lastenhoitokin on järjestetty, jotta vanhemmat voivat keskittyä yhdessäoloon.
Nuoriin aikuisiin on panostettu myös Mukkulan kirkkoon kotiutuneessa Kohtaamispaikka-toiminnassa, joka järjestää kohderyhmälle sopivia BASE-iltoja.
Entäpä viestintä sitten? Sen merkitys on seurakuntatyössä tärkeä. Jos ei löydy oikeita kanavia, hyväkin toiminta jää näkymättömäksi.
Keinovalikoimassa ovat olleet muun muassa lyhytvideoiden lisääminen, nuorten avustajien hyödyntäminen sisällöntuotannossa, kohdennetut mainoskampanjat, Luottamuskoulu-podcast ja uusi markkinointivideo.
Missiokauppaan on tuotu nimikkokahvia, kahvimukeja ja muita logotuotteita tekemään seurakuntaa näkyväksi arjessa. Oma maskottikin, Paavali Pöllö, kasvoi tänä vuonna käsinukesta ihmisen mittoihin.
Instagramissa Lahden seurakunnille on kertynyt yli 500 uutta seuraajaa, ja seuraajien määrä on kasvanut tämän vuoden aikana neljänneksellä.
Tiktokissa tavoittavuus on enemmän kuin tuplaantunut, ja myös YouTuben katselu on raketoinut edellisvuodesta lähes kaksinkertaiseksi. Kyse on huimista kasvuloikista digitaalisessa viestinnässä.
Kirkon olemuksellinen tehtävä on kasvu. Se ei tietenkään ole vain numeroita. Se tarkoittaa jokaista uutta ihmistä, joka kokee olevansa tervetullut, osallistuu seurakuntien toimintaan ja löytää kristinuskosta ravintoa elämäänsä.
Juuri nyt näyttää siltä, että olemme löytäneet sellaisen tien, joka tuottaa kasvua.

