JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Mitä pääsiäinen sinulle merkitsee? – Kahdeksan päijät­hä­mä­läistä kertoo

Pää­si­äi­nen on kris­til­li­sis­tä juh­lis­ta van­hin ja mer­kit­tä­vin. Kah­dek­san päi­jät­hä­mä­läis­tä ker­too omas­ta pää­si­äi­ses­tään.

31.3.2023
Teksti: Janne Urpunen Kuvitus: Radek Karkulowski Kuvat: Markku Lehtinen, Aku Pekkola, Saara Westerholm, Lahden seurakunnat

Radek Karkulowski

Lau­ra Vi­sa­pää, Lah­ti

– Mi­nul­le pää­si­äi­nen on kirk­ko­vuo­den suu­rin juh­la. Ajat­te­len, et­tä Raa­ma­tun ker­to­mus ja ku­vaus pit­kä­per­jan­tais­ta ylös­nou­se­muk­seen on ker­to­mus kär­si­myk­ses­tä, tus­kas­ta, epä­us­kos­ta, us­kos­ta, ilos­ta ja toi­vos­ta. Sii­hen liit­tyy ää­rim­mäi­siä ko­ke­muk­sia, esi­mer­kik­si Ma­ri­an tus­ka Jee­suk­sen ris­tin ää­rel­lä. Meil­lä on kos­ke­tus­pin­taa tun­tei­siin, joi­ta pää­si­äi­seen si­säl­tyy. It­sel­le­ni pääl­lim­mäi­sek­si jää toi­vo. Il­man toi­voa ih­mi­sen on kur­ja elää. Toi­vo on elä­män liek­ki.

– Pää­si­äi­nen on myös ke­vään tu­lon ja va­lon li­sään­ty­mi­sen juh­laa. Vä­hän jo tuok­suu ke­sä­kin sii­nä. Meil­lä pää­si­äi­nen on ol­lut su­vun ja per­heen juh­la. Lap­sen­lap­set ovat teh­neet usein vir­po­ma­vit­so­ja pa­juis­ta, Poh­jo­lan pal­muis­ta, ja käy­neet vir­po­mas­sa ter­veyt­tä ja tuo­reut­ta su­ku­lai­sil­le. On kyl­vet­ty rai­ruo­hoa, uut­ta elä­mää, ja jän­ni­tet­ty, eh­tii­kö se pää­si­äi­sek­si.

– Pää­si­äi­se­nä ko­koon­nu­taan usein yh­tei­sen pöy­dän ää­reen ate­ri­oi­maan. Iha­naa on, et­tä mei­tä on kol­me su­ku­pol­vea pöy­dän ää­res­sä. Ajat­te­len, et­tä täl­lai­set juh­la­ko­koon­tu­mi­set ovat myös pe­rin­teen siir­tä­mis­tä seu­raa­val­le su­ku­pol­vel­le. Yh­tei­ses­sä ate­ri­oinnis­sa on ai­na myös ri­paus py­hää.

Radek Karkulowski

Mer­ja Höl­sä,  Hei­no­la

– Se on tär­kein juh­la, kos­ka us­kon, et­tä siel­lä ris­til­lä on mi­nun­kin syn­ti­ni so­vi­tet­tu.

– Tä­nä­kin vuon­na ai­oin jon­kin­lais­ta ke­vyt­paas­toa pi­tää. Olen ai­ka per­so ma­ke­al­le ja kah­vi­lei­väl­le. Tuh­ka­kes­ki­vii­kos­ta läh­tien yri­tän pi­täy­tyä ar­ki­sin, maa­nan­tais­ta per­jan­tai­hin, ka­ra­mel­leis­ta ja ma­keis­ta kah­vi­lei­vis­tä.

– Usein mi­nul­la on ol­lut ta­pa­na käy­dä kii­ras­tors­tain eh­tool­lis­pal­ve­luk­ses­sa ja aut­ta­mas­sa kir­kos­sa, kun alt­ta­ri on rii­sut­tu pal­ve­lus­ta var­ten. Mie­lel­lä­ni me­nen myös ylös­nou­se­mus­juh­laan eli pää­si­äi­saa­mun pal­ve­luk­seen. Nuo ta­vat ovat mi­nul­la vuo­des­ta toi­seen tois­tu­neet.

Radek Karkulowski

Saa­ra Wes­ter­holm, Kuh­moi­nen

– Kris­tuk­sen so­vi­tus­työ on kris­ti­nus­kon ydi­na­sia. Lap­se­na to­tuin käy­mään pit­kä­per­jan­tai­na ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa ja seu­rois­sa. Lap­suu­den­ko­ti­ni on Län­si-Suo­men ru­koi­le­vai­sia, mut­ta se on he­rä­tys­lii­ke, jol­la ei Kuh­moi­sis­sa toi­min­taa ole. Tääl­lä käy­dään seu­ra­kun­nan ti­lai­suuk­sis­sa. Ai­na­kin pää­si­äi­syön mes­suun oli­si tar­koi­tus men­nä.

– Ko­to­na teh­dään pää­si­äis­val­mis­te­lu­ja. Usein lei­vo­taan las­ten kans­sa pää­si­äis­lei­vok­sia, pää­si­äis­mu­nia pii­lo­te­taan ja et­si­tään. Seu­ra­kun­nal­la on pää­si­äi­sas­kar­te­luil­ta per­heil­le. Sin­ne ol­laan me­nos­sa.

– Pää­si­äi­nen on jou­lun ohel­la vuo­den tär­keim­piä kris­til­li­siä tra­di­ti­oi­ta. Toi­von, et­tä pys­tyn lap­sil­le­ni opet­ta­maan nii­den tär­keyt­tä ja eroa ta­val­li­seen ar­keen.

Radek Karkulowski

Päi­vi Es­ko­la, Lah­ti

– Olen ison per­heen nuo­rim­mai­nen, ja lap­se­na mi­nua kul­je­tet­tiin mu­ka­na joka paik­kaan. Muis­tan, et­tä pää­si­äi­sen ai­kaan käy­tiin kuun­te­le­mas­sa kir­kos­sa ah­ti­saar­no­ja. Pit­kä­per­jan­tai­na ol­tiin ko­to­na ja hil­jen­nyt­tiin. Lap­se­na hy­vin sel­ke­äs­ti ais­ti, et­tä täs­sä on jo­tain eri­lais­ta. Lau­an­tai­na sii­vot­tiin, lei­vot­tiin ja lai­tet­tiin pää­si­äis­ko­ris­teet. Pää­si­äi­sen tär­keys on var­maan tul­lut lap­suu­den­ko­dis­ta. Oman per­heen kes­ken on nou­da­tet­tu ai­ka pal­jon näi­tä sa­mo­ja asi­oi­ta.

– Pää­si­äi­nen on tär­keis­tä juh­lis­ta tär­kein. Jos pää­sen, me­nen kii­ras­tors­tain eh­tool­lis­mes­suun. On tosi vai­kut­ta­vaa, kun kirk­ko rii­su­taan ja pu­e­taan mus­tiin. Pit­kä­per­jan­tain kirk­ko on mi­nul­le eh­kä vuo­den kirk­ko. Se on rii­sut­tu ja vai­kut­ta­van karu ta­pah­tu­ma. Nas­to­lan kir­kos­sa alt­ta­ri­kai­de on pei­tet­ty mus­tal­la kan­kaal­la, si­sään kan­ne­taan kii­ras­tors­tai­na iso ris­ti, on or­jan­tap­pu­rak­ruu­nu, pu­nai­set ruu­sut, va­lot on him­men­net­ty ei­kä ole mu­siik­kia. Se on myös py­säyt­tä­vää, kun lu­e­taan Je­sa­jan kir­jas­ta: ”Kun hän kas­voi Her­ran edes­sä kuin vä­häi­nen ver­so kuin vesa kui­vas­ta maas­ta.”

Mat­teus-pas­si­on kuun­te­lu, pää­si­äi­syön mes­su ja käyn­ti seu­rois­sa kuu­lu­vat myös pää­si­äi­see­ni. Seu­rois­sa on va­loi­saa ja ilois­ta. Siel­lä tu­lee sel­väk­si sa­no­ma, et­tä ar­mo kan­taa. Va­pah­ta­jan ris­tin­kuo­le­ma au­kai­si meil­le an­teek­si­an­ta­muk­sen ja tien tai­vaa­seen. Pää­si­äi­seen val­mis­tau­tu­mi­nen, hil­jai­nen viik­ko ja paas­to­nai­ka oh­jaa­vat miet­ti­mään, mitä voi­si jät­tää pois, mikä on tur­haa. Pää­si­äi­nen on mi­nul­le myös py­säh­ty­mi­sen ja it­se­tut­kis­ke­lun ai­kaa. Se te­kee tosi hy­vää kai­kil­le, ajat­te­len niin.

Radek Karkulowski

Jark­ko Ju­se­lius, Kär­kö­lä

– Se on en­nen kaik­kea yh­des­sä­o­loa, rau­hoit­tu­mi­sen ai­kaa. Meil­lä on su­vun pii­ris­sä ol­lut ylei­nen tapa, et­tä vie­rail­lem­me pää­si­äi­se­nä tois­tem­me luo­na. Tai oi­ke­as­taan po­ruk­ka käy meil­lä. Kun asuin pie­ne­nä Roi­hu­vuo­res­sa Hel­sin­gis­sä, iso­van­hem­pa­ni kä­vi­vät Mänt­sä­läs­tä meil­lä ai­ka usein pää­si­äi­se­nä. Pe­rin­tee­nä meil­lä kul­kee lap­sil­le ke­hi­tet­ty leik­ki, jos­sa jo­kai­sen sän­gyn lä­hel­tä löy­tyy pää­si­äi­saa­mu­na naru, jota ke­ri­mäl­lä löy­tää suk­laa­ta. Kris­til­li­syys nä­kyy pää­si­äi­ses­säm­me vä­hem­män. Toki olen tie­toi­nen, mis­tä pää­si­äi­ses­sä on ky­sy­mys.

Radek Karkulowski

Heik­ki Ko­ti­nur­mi, Lah­ti

– Vä­lil­lä tun­tuu, et­tä kaik­kien ti­pu­jen, suk­lai­den, yl­lä­tys­mu­nien ja mui­den taak­se mei­naa unoh­tua kir­kon sa­no­ma. Meil­lä on ta­pa­na käy­dä las­ten kans­sa pal­mu­sun­nun­tai­na Lau­neel­la jär­jes­tet­tä­väs­sä per­he­mes­sus­sa. Mes­su tuo pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mat lap­sil­le ki­vas­sa pa­ke­tis­sa. Ha­lu­an tar­jo­ta lap­sil­le pää­si­äi­seen sy­vem­pää mer­ki­tys­tä kuin suk­laan­syön­tiä, mikä se­kin tie­tys­ti on mu­ka­vaa. Muu­ten pää­si­äi­nen on meil­lä le­von ja rau­hoit­tu­mi­sen ai­kaa. Näh­dään su­ku­lai­sia ja ys­tä­viä.

Radek Karkulowski

Juk­ka Mat­ts­son,  Asik­ka­la

– Jee­suk­sen ris­tiin­nau­lit­se­mi­sen ja ylös­nou­se­muk­sen va­ras­sa mei­dän us­ko sei­soo tai kaa­tuu. Pää­si­äi­nen on kris­ti­kun­nan suu­rin juh­la, vaik­ka sen ul­koi­nen muo­to ei ole eh­kä niin näyt­tä­vä kuin jou­lul­la.

– Asik­ka­las­sa on use­a­na vuon­na ol­lut kär­si­mysd­raa­ma. Olen ol­lut niis­sä mu­ka­na joko näyt­te­le­mäs­sä tai te­ke­mäs­sä la­vas­tei­ta. Kir­kos­sa käy­dään ai­na­kin kii­ras­tors­tai­na. Pää­si­äi­se­nä on niin pal­jon ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia, et­tä ihan kai­kis­sa ei käy­dä, mut­ta pa­ris­sa kol­mes­sa kui­ten­kin.

– Pää­si­äi­se­nä, tal­ven ja ke­vään tait­tees­sa, käy­dään usein mö­kil­lä. Jääl­lä on kiva au­rin­gon­pais­tees­sa liik­kua, vaik­ka hiih­tää. Ul­koil­laan, mök­keil­lään ja on näi­tä kir­kol­li­sia har­ras­tuk­sia. Sii­tä on mei­dän pää­si­äi­nen teh­ty.

Radek Karkulowski

Je­re­mi­as San­ka­ri, Har­to­la

– Se on mi­nul­le kirk­ko­vuo­den tär­kein juh­la, jos­ta nau­tin ja iloit­sen työs­sä ja työn ul­ko­puo­lel­la. Pää­si­äi­sen vas­ta­koh­tai­suus, su­run ja ilon ris­ti­rii­ta, pu­hut­te­lee enem­män kuin jou­lu. Ha­lu­an eh­dot­to­mas­ti ol­la ai­na pää­si­äi­syön mes­sus­sa töis­sä. Se on [pa­pin] työ­teh­tä­vis­tä kaik­kein upeim­pia.  

– Kirk­ko­vuo­des­sa pit­kä­per­jan­tai ja hil­jai­sen vii­kon lau­an­tai ovat päi­viä, jol­loin ol­laan hil­jai­suu­des­sa ja rau­has­sa. Ha­lu­an pi­tää sii­tä kiin­ni. Sun­nun­tain koh­dal­la on an­net­tu pe­rik­si, mut­ta nuo kak­si päi­vää ovat sel­lai­sia, jol­loin seu­ra­kun­ta näyt­tää esi­merk­kiä, et­tä vie­lä on päi­viä, jot­ka ero­a­vat ar­jes­ta.

– Mäm­mi on suur­ta herk­ku­a­ni ja lam­mas­ta syön pää­si­äi­se­nä. Mäm­mi­kau­te­ni kes­tää puo­li­tois­ta tai kak­si kuu­kaut­ta. Var­muu­del­la syön mäm­miä kes­ki­mää­räis­tä enem­män, mut­ta Juha Mie­dol­le en pär­jää. Jos Mie­to syö mäm­miä kym­me­niä rop­po­sia, mi­nul­la saat­taa kym­men­kun­ta men­nä. Nau­tin mäm­mi­ni mie­lui­ten va­nil­ja­kas­tik­keen kans­sa.

– Olen huo­no paas­to­a­ja. Mi­nul­la on sel­lai­nen tapa, et­tä luen pää­si­äi­syö­nä Jo­han­nes Khry­sos­to­mok­sen pää­si­äis­saar­nan, jos­sa ker­ro­taan, et­tä pää­si­äis­tä saa­vat juh­lia ne­kin, jot­ka ei­vät paas­ton­neet. Sen koen hir­mui­sen loh­dul­li­sek­si.