JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Ujosta padas­jo­ke­lais­ty­töstä kasvoi vahva tasa-arvon puolustaja – Raija Sollamo: "Kirkon pitäisi ehdot­to­masti vihkiä samaa sukupuolta olevat parit, jos he kirkon jäseninä niin haluavat"

Pa­das­jo­el­ta pon­nis­ta­nut Rai­ja Sol­la­mo teki mit­ta­van aka­tee­mi­sen uran. Raa­ma­tun­tut­ki­mus an­toi Sol­la­mol­le vä­li­neet su­ku­puol­ten tasa-ar­vo­kes­kus­te­luun.

18.3.2022
Laura Visapää

Ele­tään so­dan jäl­kei­siä vuo­sia. On lau­an­tai. Pa­das­jo­en kir­kon hau­taus­maa­ta ha­ra­voi­vat puh­taak­si Rai­ja Pur­su­la ja pik­ku­sis­ko Kaa­ri­na.

– Isä oli Pa­das­jo­en seu­ra­kun­nan sun­tio, hau­taus­maan­hoi­ta­ja ja hau­dan­kai­va­ja. Sun­nun­tai­sin kirk­koon tuli pal­jon vä­keä, jot­ka poik­ke­si­vat hau­taus­maal­la. Isän mie­les­tä sun­nun­tai­na hiek­ka­käy­tä­vien piti ol­la puh­taat, muis­te­lee Rai­ja Sol­la­mo.

Rai­ja tie­si jo pik­ku­tyt­tö­nä, mikä hä­nes­tä tu­li­si iso­na: kan­sa­kou­lu­no­pet­ta­ja. No, opet­ta­ja tu­li­kin, mut­ta ei kan­sa­kou­luun.

Rai­ja Pur­su­la ta­pa­si opis­ke­lu­ai­koi­naan Ma­tin ja Ma­tin myö­tä Pur­su­la vaih­tui Sol­la­mok­si. Rai­ja Sol­la­mo toi­mi yli 40 vuot­ta Hel­sin­gin te­o­lo­gi­ses­sa tie­de­kun­nas­sa tut­ki­ja­na ja Raa­ma­tun al­ku­kiel­ten pro­fes­so­ri­na. Hä­nes­tä tuli en­sim­mäi­nen nai­nen mo­nes­sa: en­sim­mäi­nen Suo­mes­sa apu­laisp­ro­fes­so­rik­si ja pro­fes­so­rik­si te­o­lo­gi­seen tie­de­kun­taan ni­mi­tet­ty nai­nen ja en­sim­mäi­nen nai­nen Hel­sin­gin yli­o­pis­ton va­ra­reh­to­ri­na.

Pa­la­taan vie­lä Pa­das­jo­el­le Pur­su­lan per­heen hir­si­mök­kiin, joka si­jait­si kou­lun, ur­hei­lu­ken­tän ja nuo­ri­so­seu­ran­ta­lon lä­hel­lä. Rai­ja syn­tyi Sai­mi ja Nii­lo Pur­su­lan esi­kois­tyt­tä­re­nä jou­lu­kuun alus­sa 1942. Hä­net kas­tet­tiin jo ta­pa­nin­päi­vä­nä, sil­lä pie­ni­ko­koi­se­na syn­ty­neen lap­sen pe­lät­tiin eh­ti­vän kuol­la kas­ta­mat­to­ma­na. Rin­ta­mal­ta isä pää­si lo­mil­le vas­ta maa­lis­kuus­sa.

– Sota-ai­kaan ru­koil­tiin pal­jon, niin myös mi­nun äi­ti­ni. Äi­ti opet­ti il­ta­ru­kouk­sen ja lau­loi il­lal­la. Koti oli ihan ta­val­li­nen, ei mi­ten­kään eri­tyi­sen us­kon­nol­li­nen. Kä­vim­me py­hä­kou­lus­sa ja tyt­tö­ker­hos­sa. Rip­pi­kou­lu käy­tiin pe­rin­tei­seen ta­paan: is­tuim­me seu­ra­kun­ta­ta­lol­la ja kirk­ko­her­ra pu­hui, lu­et­tiin Ka­te­kis­mus­ta ja kant­to­ri kävi opet­ta­mas­sa jon­kun vir­ren.

Rai­ja Sol­la­mon tie­teel­li­set me­rii­tit ovat mit­ta­vat. Nii­hin kuu­luu esi­mer­kik­si noin 2 000 vuot­ta van­ho­jen Qum­ra­nin kir­ja­kää­rö­jen kään­nös­työ hep­re­as­ta suo­mek­si. Ala­kou­lus­sa hän ei kui­ten­kaan ym­mär­tä­nyt juu­ri mi­tään kou­lun­käyn­nis­tä. Kou­lus­sa oli ka­ve­rei­ta, mut­ta in­nos­tus­ta op­pi­mi­seen ei syt­ty­nyt.

– Nel­jän­nel­le luo­kal­le opet­ta­jak­si tuli vas­ta­val­mis­tu­nut Es­ko Pih­ka­la. Hän oli ins­pi­roi­va, ja hä­nel­lä oli uu­den­lai­set ope­tus­me­ne­tel­mät. Sil­loin in­nos­tuin kou­lun­käyn­nis­tä. Kaik­ki oli mie­len­kiin­tois­ta, ja nu­me­rot­kin nou­si­vat.

Opet­ta­ja ke­hot­ti Rai­jaa ha­keu­tu­maan op­pi­kou­lun pää­sy­ko­kei­siin Vääk­syyn, ei­hän Pa­das­jo­el­la sil­loin op­pi­kou­lua ol­lut. Van­hem­pien mie­les­tä aja­tus oli hyvä, mut­ta mie­ti­tyt­ti sil­ti.

– Isäl­lä ja äi­dil­lä oli sel­lai­nen pe­ri­aa­te, et­tä lap­sia koh­taan piti ol­la ta­sa­puo­li­nen. Jos minä pää­si­sin op­pi­kou­luun, myös kol­mel­la nuo­rem­mal­la si­sa­ruk­sel­la piti ol­la sama mah­dol­li­suus. Van­hem­mat poh­ti­vat, mi­ten sun­ti­on pal­kal­la mak­set­tai­siin nel­jän lap­sen kou­lu­mat­kat, lu­ku­kau­si­mak­sut, kir­jat ja vaat­teet.

– Sit­ten he ajat­te­li­vat, et­tä pan­naan ai­na­kin pää­sy­ko­kei­siin, sit­ten­hän se rat­ke­aa, jos ei vaik­ka pää­se.

Rai­ja Sol­la­mo pää­si op­pi­kou­luun, ja kol­me muu­ta si­sa­rus­ta tu­li­vat pe­räs­sä. Per­heen ta­lout­ta hel­pot­ti Pa­das­jo­en uu­si kirk­ko­her­ra, joka nos­ti alais­ten­sa pal­kat sää­dös­ten mu­kai­sel­le ta­sol­le ja an­toi va­paa­päi­vät­kin.

Sol­la­mon haa­ve opet­ta­jan työs­tä säi­lyi. Opet­ta­mis­ta hän har­joit­te­li jo kes­ki­kou­lus­ta läh­tien an­ta­en pari vuot­ta it­se­ään nuo­rem­mil­le eh­to­lai­sil­le ke­säi­sin yk­si­tyi­so­pe­tus­ta.

– Se oli ke­sä­duu­ni­ni. Sil­loin jo mie­tin, et­tä mis­tä­hän joh­tuu, et­tä jot­kut ei­vät ym­mär­rä tai heil­le ei jää mie­leen, mitä heil­le sa­no­taan. Se ei oi­kein mi­nul­le rat­ken­nut.

Nuo­ren ”opet­ta­jan” ih­met­te­lyn ym­mär­tää. Rai­ja it­se naut­ti kai­kis­ta ai­neis­ta, op­pi hel­pos­ti ja kir­joit­ti ai­ka­naan kuu­si lau­da­tu­ria. Vai­ke­aa sen si­jaan oli päät­tää, mitä hän ha­lu­ai­si opet­taa. Tu­li­si­ko hä­nes­tä kiel­te­no­pet­ta­ja, ma­te­ma­tii­ka­no­pet­ta­ja tai eh­kä­pä us­kon­no­no­pet­ta­ja.

– Lo­pul­ta pää­tin, et­tä us­kon­no­no­pet­ta­jak­si, kos­ka sii­nä pää­see lä­hel­le op­pi­lai­ta ja pu­hu­taan sel­lai­sis­ta asi­ois­ta, jot­ka ovat ai­ka hen­ki­lö­koh­tai­sia. Ajat­te­lin, et­tä voin ken­ties vai­kut­taa tai aut­taa.

Te­o­lo­gis­ten opin­to­jen myö­tä Sol­la­moa al­koi poh­di­tut­taa ih­mis­ten tasa-ar­vo. Tasa-ar­voi­suus­pe­ri­aat­tei­den aja­mi­nen konk­re­ti­soi­tui kuu­lu­viin ja nä­ky­viin Sol­la­mon pu­heis­sa ja kir­joi­tuk­sis­sa, jot­ka kos­ki­vat nai­sen ase­maa kir­kos­sa ja ho­mo­sek­su­aa­lien oi­keuk­sia.

Sol­la­mo koki, et­tä mies­ten har­joit­ta­ma raa­ma­tun­tul­kin­ta sekä mies­ten hal­lit­se­ma kirk­ko ja tra­di­tio oli­vat alis­ta­neet nai­sia. Ar­vot­taa­ko kris­ti­nus­ko su­ku­puo­lia eri ta­voin?

– Raa­ma­tun­tut­ki­ja­na mi­nul­la oli vä­li­neet puo­lus­taa sitä kan­taa, et­tä täs­sä ajas­sa nai­set ja mie­het ovat yh­tä pä­te­viä ja ar­vok­kai­ta kaik­kiin teh­tä­viin, myös pa­pin vir­kaan. Raa­mat­tu on ih­mis­ten kir­joit­ta­ma, se on oman ai­kan­sa lap­si. Vaik­ka me us­koi­sim­me, et­tä sii­nä on Py­hän Hen­gen vai­ku­tus­ta ja joh­da­tus­ta, se on kui­ten­kin ih­mis­ten kir­joit­ta­ma, Sol­la­mo sa­noo.

– Tämä tar­koit­taa, et­tä ih­mi­set toi­mi­vat oman ai­kan­sa ja yh­teis­kun­tan­sa ke­hyk­sis­sä, jos­ta mää­räy­tyy nä­ke­mys hy­väs­tä ta­vas­ta toi­mia. Tuol­loin oli pat­ri­ar­kaa­li­nen jär­jes­tys: mie­het hal­lit­si­vat, joh­ti­vat ja päät­ti­vät per­heen asi­ois­ta, sa­moin us­kon­toon liit­ty­vis­tä asi­ois­ta.

Sol­la­mo muis­tut­taa, et­tä Raa­ma­tus­sa on pal­jon tär­kei­tä koh­tia, jois­sa ko­ros­te­taan nais­ten ja mies­ten sa­ma­nar­voi­suut­ta.

– Luo­mis­ker­to­muk­set­kin ovat tasa-ar­voi­sem­pia kuin mil­tä ne mies­ten vuo­si­sa­to­ja tul­kit­se­mi­na näyt­tä­vät.

Toi­sin kuin juu­ta­lai­suu­des­sa, kris­tit­ty­jen yh­tei­sös­sä nai­sil­la oli mer­kit­tä­vä osa jul­ki­ses­sa us­kon­non har­joit­ta­mi­ses­sa.

– Apos­to­li Paa­va­lin yh­tey­des­tään ir­ro­te­tut Ko­rint­ti­lais­kir­jeen sa­nat, jois­sa nai­sia ke­ho­te­taan vai­ke­ne­maan seu­ra­kun­nas­sa, ei­vät an­na oi­ke­aa ku­vaa nais­ten ase­mas­ta var­hai­sis­sa seu­ra­kun­nis­sa. Paa­va­lin seu­ra­kun­nis­sa tai muis­sa al­ku­seu­ra­kun­nis­sa nai­sil­la ei ol­lut pu­he­kiel­toa.

Sa­mas­sa kir­jees­sä Paa­va­li pu­huu, mi­ten seu­ra­kun­nan ko­kouk­ses­sa nai­set­kin voi­vat ru­koil­la ja pro­fe­toi­da.

– Hän suh­tau­tui nai­siin ta­sa­ver­tai­si­na työ­to­ve­rei­na. Kiin­nos­ta­vaa mei­dän rat­kai­su­jem­me kan­nal­ta on, et­tä Paa­va­lin ai­ka­na voi­daan jo pu­hua kris­ti­nus­kos­ta ja sen aset­tu­mi­ses­ta tä­hän yh­teis­kun­taan.

Kes­kus­te­lu nai­sen ase­mas­ta kiin­nos­ti laa­jas­ti. Rai­ja Sol­la­mo oli­kin ky­syt­ty pu­hu­ja ym­pä­ri maa­ta.

– Pu­he­mat­koil­la­ni opin, et­tä tämä ei ol­lut vain nais­ky­sy­mys, vaan mie­het­kin sa­noi­vat, et­tä hei­tä ah­dis­taa nai­sia alis­ta­vas­sa kir­kos­sa.

Pap­pis­vir­ka avau­tui­kin nai­sil­le 1986. Sil­ti kes­kus­te­lu nai­sen so­pi­vuu­des­ta pa­pik­si ei ole täy­sin päät­ty­nyt. Yhä jot­kut nais­pa­pit koh­taa­vat vä­hek­syn­tää ja suo­ras­taan vi­ha­mie­li­syyt­tä työ­teh­tä­vis­sään.

Kris­ti­nus­ko tasa-ar­vois­ti myös kas­te­kä­si­tyk­sel­lään. Juu­ta­lai­suu­des­sa poi­ka­lap­set ym­pä­ri­lei­kat­tiin riit­ti­nä, jol­la hei­dät lii­tet­tiin yh­tei­sön jä­se­nik­si. Tyt­tö­jä sen si­jaan ei se­re­mo­ni­al­li­ses­ti otet­tu juu­ta­lai­suu­teen.

– Sii­tä syn­tyy aja­tus­ra­ken­nel­ma, et­tä us­kon­nol­li­nen toi­min­ta juu­ta­lai­ses­sa yh­tei­sös­sä oli mies­ten alu­et­ta. Tämä mies­ten alue näyt­täy­tyi ai­van konk­reet­ti­ses­ti­kin, kos­ka nai­sil­la ei ol­lut pää­syä temp­pe­lin py­hem­mil­le alu­eil­le. Heil­le oli va­rat­tu yk­si uloim­mis­ta esi­pi­hois­ta. Jul­kis­ta us­ko­nyh­tei­söä hal­lit­si­vat mie­het.

Paa­va­lin seu­ra­kun­nis­sa ja muis­sa­kin kris­til­li­sis­sä seu­ra­kun­nis­sa toi­mit­tiin toi­sin: sekä po­jat et­tä ty­töt kas­tet­tiin seu­ra­kun­ta­yh­tey­teen.

– Voi­daan aja­tel­la, et­tä kas­te tuli se­re­mo­ni­ak­si juu­ta­lais­ten poi­ka­las­ten ym­pä­ri­leik­kauk­sen ti­lal­le, mut­ta kris­tit­ty­jen kas­te kos­ki kaik­kia. Paa­va­li opet­ti voi­mak­kaas­ti, et­tä kas­teel­la ei ole eroa mie­hen ei­kä nai­sen vä­lil­lä, ei kreik­ka­lai­sen ei juu­ta­lai­sen, ei or­jan ei­kä va­paan. Pait­si su­ku­puo­li­ra­jat, myös kan­sal­li­set ja so­si­aa­li­set ra­jat me­net­ti­vät mer­ki­tyk­sen­sä, Sol­la­mo sa­noo.

– Oli val­lan­ku­mouk­sel­lis­ta, et­tä kaik­ki otet­tiin us­kon­nol­li­seen yh­tei­söön sa­ma­nar­voi­si­na, ol­koot sit­ten muu­ten yh­teis­kun­nas­sa ar­vo­a­se­mal­taan ylem­piä tai alem­pia.  

Kun Sol­la­mo oli jo apu­laisp­ro­fes­so­ri, ho­mo­sek­su­aa­lien kris­til­li­nen pii­ri kut­sui hä­net pu­hu­maan. Sil­lä vie­rai­lul­la oli suu­ri vai­ku­tus hä­nen aja­tuk­siin­sa.

– Tu­lin maal­ta, olin ujo­kin, opis­ke­lin ja lii­kuin pie­nes­sä pii­ris­sä. En ol­lut ta­van­nut yh­tään ho­mo­sek­su­aa­lia, joka oli­si avoi­mes­ti ker­to­nut sek­su­aa­li­suu­des­taan. En tie­dä, mi­ten pu­hee­ni siel­lä pii­ris­sä hei­hin vai­kut­ti, mut­ta he vai­kut­ti­vat mi­nuun suu­res­ti. He oli­vat nu­jer­ret­tu­ja, ei­vät us­kal­ta­neet ol­la sitä mitä oli­vat, eli­vät kaa­pis­sa. Sil­loin aja­tel­tiin, et­tä ol­koot vain ho­mo­sek­su­aa­le­ja, kun­han ei­vät käy­tän­nös­sä har­joi­ta sitä.

Sol­la­mo ei jää­nyt it­sek­seen miet­ti­mään uu­sia aja­tuk­sia, vaan ja­koi nii­tä myös opis­ke­li­joi­den kans­sa.

– Pu­huin, et­tä pi­tää aja­tel­la myös kris­til­li­sen rak­kau­den kan­nal­ta. Ho­mo­sek­su­aa­lit ovat Luo­jan luo­mia lä­him­mäi­si­äm­me. Sek­su­aa­li­suus on tär­keä osa ih­mis­tä. Ha­lu­sin puo­lus­taa kaik­kia ho­mo­sek­su­aa­le­ja ja eri­tyi­ses­ti kris­tit­ty­jä ja va­paut­taa hei­dät elä­mään täyt­tä elä­mää rak­kaim­man ih­mi­sen­sä kans­sa.

Sol­la­mo koki, et­tä hä­nen teh­tä­vän­sä oli an­taa ää­nen­sä ho­mo­sek­su­aa­lien ih­mi­soi­keuk­sil­le. Vä­li­neet oli­vat raa­ma­tun­tut­ki­mus ja mah­dol­li­suus ker­toa jul­ki­ses­ti aja­tuk­si­aan.

– Läh­din mu­kaan sii­hen kamp­pai­luun, jos­sa ajet­tiin ho­mo­sek­su­aa­leil­le oi­keut­ta re­kis­te­röi­dä pa­ri­suh­teen­sa vi­ral­li­ses­ti maist­raa­tis­sa.

Tätä oi­keut­ta ajoi myös 1990-lu­vun lo­pul­la syn­ty­nyt Yh­teys-lii­ke, jos­sa Sol­la­mo oli mu­ka­na. Mah­dol­li­suus re­kis­te­röi­dä pa­ri­suh­teen­sa to­teu­tui vuon­na 2002.

– Se oli tär­keä pää­tös. Har­ras toi­vo­muk­sem­me oli, et­tä pa­ri­suh­teen­sa re­kis­te­röi­neet voi­si­vat saa­da kir­kol­li­sen siu­nauk­sen. Se ta­voi­te ei va­li­tet­ta­vas­ti ole to­teu­tu­nut.

Seu­raa­va ta­voi­te oli tasa-ar­voi­nen avi­o­liit­to­la­ki, mikä to­teu­tui 2017, ja oi­keus kir­kol­li­seen vih­ki­mi­seen, mikä ei ole to­teu­tu­nut.

– Mie­les­tä­ni kir­kon pi­täi­si eh­dot­to­mas­ti vih­kiä homo- ja les­bo­pa­rit, jos he kir­kon jä­se­ni­nä sitä pyy­tä­vät. Pää­tös kir­kol­li­ses­ta vih­ki­mi­ses­tä pi­täi­si teh­dä kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa, mut­ta mää­rä­e­nem­mis­tö­sää­dös han­ka­loit­taa asi­an lä­pi­me­noa.

Mitä raa­ma­tun­tut­ki­muk­sel­la on sa­not­ta­va­na tä­hän ki­pe­rään ja ki­pe­ään asi­aan? Sol­la­mo nos­taa esiin muu­ta­mia nä­kö­koh­tia.

Van­han tes­ta­men­tin ker­to­muk­sis­sa, esi­mer­kik­si 1. Moos. 19:1–14 ja Tuom. 19:11–30, ho­mo­sek­su­aa­li­suut­ta ku­va­taan vä­ki­val­tai­si­na, hä­päi­se­vi­nä ja alis­ta­vi­na te­koi­na ja omien hi­mo­jen hil­lit­se­mät­tö­mä­nä tyy­dyt­tä­mi­se­nä.

– Sel­lai­nen on tie­tys­ti kiel­let­tyä ja an­ka­ras­ti ran­gais­ta­vaa.

Paa­va­li yh­dis­tää Roo­ma­lais­kir­jeen en­sim­mäi­ses­sä lu­vus­sa ho­mo­sek­su­aa­li­set teot ja epä­ju­ma­lien pal­ve­le­mi­sen sekä pu­huu luon­nol­li­sen sek­su­aa­li­suu­den vaih­ta­mi­ses­ta luon­non­vas­tai­seen.

Sol­la­mo huo­maut­taa, et­tä ny­ky­a­jan tut­ki­jan ja Raa­ma­tun lu­ki­jan pi­tää ot­taa huo­mi­oon Raa­ma­tun kir­joit­ta­jien ja mei­dän ai­kam­me eri­lai­set kä­si­tyk­set ho­mo­sek­su­aa­li­suu­den luon­tees­ta.

– Raa­mat­tu pu­huu ho­mo­sek­su­aa­li­sis­ta te­ois­ta, me pu­hum­me ho­mo­sek­su­aa­li­ses­ta iden­ti­tee­tis­tä. Nyt oli­si ai­ka siir­tyä pu­hu­maan kaik­kien ih­mis­ten, sekä he­te­roi­den et­tä ho­mo­sek­su­aa­lien, vas­tuul­li­ses­ta sek­su­aa­li­suu­des­ta.

Kes­kus­te­lu kir­kos­sa on pyö­ri­nyt vuo­si­kym­me­niä su­ku­puo­len ym­pä­ril­lä. Oli­si­ko ai­ka tuo­da kes­kus­te­luun muu­ta­kin?

– Täl­lä het­kel­lä oli­si kii­reel­lis­tä tä­män maa­pal­lon, luon­non ja ih­mis­kun­nan pe­las­ta­mi­nen, jot­ta tääl­lä voi­si­vat elää tu­le­vat­kin su­ku­pol­vet. Se on suu­ren luo­kan ky­sy­mys.

Jut­tua kor­jat­tu 23.3.: Toi­sin kuin ju­tun ing­res­sis­sä ai­em­min mai­nit­tiin, Rai­ja Sol­la­mo ei ole aka­tee­mik­ko, vaik­ka hän on teh­nyt aka­tee­mis­ta uraa. Aka­tee­mik­ko on hen­ki­lö, jol­le ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti on myön­tä­nyt aka­tee­mi­kon ar­vo­ni­men. Rai­ja Sol­la­mol­le sel­lais­ta ar­vo­ni­meä ei ole myön­net­ty.

Rai­ja Sol­la­mo, mitä sa­noi­sit Min­na Cant­hil­le?

Rai­ja Sol­la­mo teki 40 vuo­den uran Hel­sin­gin yli­o­pis­ton te­o­lo­gi­ses­sa tie­de­kun­nas­sa tut­ki­ja­na ja opet­ta­ja­na, Raa­ma­tun al­ku­kiel­ten pro­fes­so­ri­na 1982–1998, yli­o­pis­ton va­ra­reh­to­ri­na 1998–2003 ja pro­fes­so­ri­na 2004–2007.

Min­na Cant­hin (1844–1897) li­pu­tus­päi­vä . Cant­hia pi­det­tiin ju­ma­lat­to­ma­na, kos­ka hän vaa­ti nai­sil­le tasa-ar­voa. Mitä sa­noi­sit Min­na Cant­hil­le? ”Pal­jon on men­ty eteen­päin. Ny­kyi­sin lain­sää­dän­tö edel­lyt­tää, et­tä eri yh­tei­söis­sä nai­set ja mie­het ovat tasa-ar­voi­ses­sa ase­mas­sa. Ja Min­nal­le: Kyl­lä mi­nä­kin olen yrit­tä­nyt kan­taa kor­te­ni ke­koon tasa-ar­von suh­teen.”

Si­nul­la on kak­si ty­tär­tä. Mitä sa­not hei­dän su­ku­pol­vel­leen? ”Kun on tasa-ar­vo, nais­ten pi­tää myös kan­taa vas­tuu­ta tasa-ar­voi­ses­ti. Heil­lä on vas­tuu yh­teis­kun­nas­ta ja sen tu­le­vai­suu­des­ta yh­tä lail­la kuin mie­hil­lä.”

Tätä et tien­nyt Rai­ja Sol­la­mos­ta: ”Olen in­to­hi­moi­nen jal­ka­pal­lo­fa­ni. En ole kos­kaan käy­nyt jal­ka­pal­lo-ot­te­lus­sa, mut­ta seu­raan te­le­vi­si­os­ta koti- ja ul­ko­mai­sia ot­te­lui­ta.”

Puo­li­son, seu­ra­kun­ta­neu­vos Mat­ti Sol­la­mon vä­li­rep­liik­ki: ”Rai­ja val­men­taa jouk­ku­ei­ta te­le­vi­si­on ää­res­sä ja huu­taa: va­sen lai­ta va­paa, mik­si et sin­ne syö­tä.”

Lue lisää aiheesta