Hy­väs­te­jä, ta­paa­mi­sia, vii­mei­siä vie­rai­lu­ja. Elä­köi­ty­vän Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa Sep­po Häk­ki­sen ka­len­te­ri on huo­hot­ta­nut vii­mei­seen työ­päi­vään as­ti. Nyt on kui­ten­kin ai­ka le­vä­tä.

En­nen uut­ta elä­män­vai­het­ta Häk­ki­nen eh­ti pal­jon. Vii­mei­sim­pä­nä 14 vuot­ta piis­pan vi­ras­sa, sitä en­nen seit­se­män Kirk­ko­hal­li­tuk­sen toi­min­nal­li­sen osas­ton joh­ta­ja­na. Seu­ra­kun­ta­pa­pin työs­tä Häk­ki­sel­lä on 20 vuo­den ko­ke­mus. Mikä täs­sä ajas­sa on muut­tu­nut?

Kir­kon ase­ma yh­teis­kun­nas­sa on ai­na­kin kään­ty­nyt vi­ral­li­ses­ta auk­to­ri­tee­tis­ta kan­sa­lai­syh­teis­kun­nan toi­mi­jak­si. Ih­mi­set odot­ta­vat kir­kol­ta ar­vos­ta­vaa koh­taa­mis­ta, ei­vät tiuk­ko­ja to­tuuk­sia.

− Ih­mi­nen ei tar­vit­se vi­ras­toa vaan ko­din. Mei­dän tu­li­si koh­da­ta ih­mi­siä pal­jon ai­dom­min tai pa­rem­min kuin nyt – ei niin, et­tä yri­täm­me kut­sua hei­tä jon­ne­kin koh­taa­maan ins­ti­tuu­ti­o­ta, Häk­ki­nen aloit­taa.

− Ju­ma­la on läs­nä ih­mis­ten koh­taa­mi­sis­sa. Sik­si­kin tee­ma on tär­keä.

Häk­ki­sen mie­les­tä tai­do­kas vuo­ro­vai­ku­tus tu­li­si huo­mi­oi­da pa­rem­min kir­kon työn­te­ki­jöi­den jat­ko- ja täy­den­nys­kou­lu­tuk­ses­sa. Mal­lia voi­si ot­taa myös jär­jes­tö­ken­täl­tä tai yri­ty­se­lä­mäs­tä.

Häk­ki­nen muis­tut­taa kui­ten­kin, et­tä kir­kol­la on edel­leen erit­täin hyvä mah­dol­li­suus toi­mia suo­ma­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa.

− Meil­lä on paik­ka toi­mia, jos me sen vain otam­me.

Mik­ke­lin hiip­pa­kun­ta koos­tuu nel­jäs­tä maa­kun­nas­ta, joi­den väki van­he­nee vauh­dil­la. Ete­lä-Savo on Suo­men ikään­ty­nein maa­kun­ta ja Ky­men­laak­so seu­raa pe­räs­sä heti Kai­nuun jäl­keen. Hiip­pa­kun­nan ikä­ra­ken­ne vai­kut­taa seu­ra­kun­nan jä­sen­mää­riin, ki­ris­tää ta­lout­ta ja muok­kaa seu­ra­kun­tien tu­le­vai­suut­ta.

− Van­hus­ten yk­si­näi­syys ja muu di­a­ko­ni­nen tar­ve li­sään­tyy. Har­vaan asu­tul­la alu­eel­la ky­sy­myk­sek­si nou­see myös, kuin­ka seu­ra­kun­ta on ih­mis­ten ar­jes­sa läs­nä.

Toi­saal­ta Häk­ki­nen ko­kee, et­tä kir­kol­la on hiip­pa­kun­nas­sa yhä luon­te­va sija ih­mis­ten elä­mäs­sä. Kaik­ki he­rä­tys­liik­keet ja kir­kol­li­set jär­jes­töt ovat edus­tet­tui­na ja yh­teis­työ seu­ra­kun­tien kans­sa toi­mii.

− Mik­ke­liin saa tul­la mis­tä ta­han­sa suun­nas­ta, ja nä­kee tuo­mi­o­kir­kon tor­nin jo kau­kaa. Se ei ole vain fyy­si­nen vaan myös hiip­pa­kun­nan hen­ki­nen ja hen­gel­li­nen maa­merk­ki, Häk­ki­nen sa­noo.

Hiip­pa­kun­nas­sa to­del­li­suut­ta ovat myös seu­ra­kun­ta­lii­tok­set. Vuo­den 2020 alus­sa Mik­ke­lin hiip­pa­kun­taan lii­tet­tiin Piek­sä­mä­ki ja Hol­lo­lan ro­vas­ti­kun­nan seu­ra­kun­nat. Vuo­den 2023 alus­sa Mik­ke­lin tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­ta vah­vis­tui Puu­ma­lan seu­ra­kun­nal­la ja Sa­von­lin­na Sul­ka­van seu­ra­kun­nal­la.

− Kun aloi­tin Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan pa­pis­tos­sa, oli seu­ra­kun­tia lä­hes 70. Nyt nii­tä on 36.

Häk­ki­nen tie­dos­taa, et­tä ra­ken­ne­muu­tok­set voi­vat ol­la ki­vu­li­ai­ta ja pit­kä­kes­toi­sia pro­ses­se­ja eri­tyi­ses­ti seu­ra­kun­ta­lais­ten nä­kö­kul­mas­ta.

− Toi­von kui­ten­kin, et­tä ym­mär­ret­täi­siin rat­kai­sun tar­koi­tus. Täl­lä py­ri­tään tur­vaa­maan elä­vä seu­ra­kun­ta­e­lä­mä myös tu­le­vai­suu­des­sa.

Piis­pa on par­haim­mil­laan vah­va mie­li­pi­de­vai­kut­ta­ja. Ra­ja­ton­ta toi­meen­pa­no­val­taa hä­nel­le ei kui­ten­kaan ole suo­tu, sil­lä kir­kon suu­ret ja vai­ke­at ky­sy­myk­set kä­si­tel­lään kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa.

Vaik­ka kii­vaat kes­kus­te­lut lei­maa­vat mie­li­ku­via kir­kos­ta ja po­la­ri­soi­vat ase­tel­mia myös kir­kon si­säl­lä, pyy­tää piis­pa hal­lin­to­e­li­mil­le työ­rau­haa.

− Jos kir­kon ylin päät­tä­vä elin jo­tain mää­rää, sen mu­kaan men­nään. Em­me voi anar­kis­ti­ses­ti päät­tää, mikä pää­tös it­sel­le so­pii ja mikä ei. Näin olen hiip­pa­kun­taa­ni oh­jeis­ta­nut.

Kun suu­ret muu­tok­set ot­ta­vat ai­kaa, pie­nil­lä­kin voi vai­kut­taa. Piis­pain­ko­kous on esi­mer­kik­si aloit­ta­nut työn kirk­ko­kä­si­kir­jan uu­dis­ta­mi­sek­si.

− Kas­teet, kon­fir­maa­ti­ot, avi­o­liit­toon vih­ki­mi­nen ja hau­taa­mi­nen ovat juu­ri nii­tä koh­tia, jois­sa ih­mi­siä koh­da­taan. Kah­des­sa vuo­si­kym­me­nes­sä kie­li on muut­tu­nut pal­jon, jo­ten tun­tui tar­peel­li­sel­ta tar­kas­tel­la, on­ko kir­kol­li­sis­sa toi­mi­tuk­sis­sa kat­ve­a­lu­ei­ta.  

Myös maa­il­man­ti­lan­ne pa­kot­taa kirk­koa muu­tok­seen. Ko­ro­nas­ta opit­tiin di­gi­taa­li­suut­ta ja krii­si­työn val­miuk­sia, Uk­rai­nan so­das­ta yh­teis­vas­tuu­ta.

Sep­po Häk­ki­nen tie­tää 40 vuo­den ko­ke­muk­sel­la, kuin­ka hel­pos­ti jul­ki­ses­sa teh­tä­väs­sä ko­kee riit­tä­mät­tö­myy­den tun­net­ta. Hän muis­tut­taa­kin, et­tä vaik­kei kaik­kien odo­tuk­sia pys­ty täyt­tä­mään, Ju­ma­la kan­taa kai­kis­sa ti­lan­teis­sa.

Piis­pan vir­kaa hoi­de­taan yh­des­sä. Tätä Häk­ki­nen ko­ros­taa, kun hän­tä pyy­tää ni­me­ä­mään mer­kit­tä­vim­män ai­kaan­saan­nok­sen­sa. Esi­mer­kik­si kirk­ko­lain­sää­dän­nön uu­dis­ta­mi­nen on ol­lut iso urak­ka, mut­ta elä­köi­ty­mi­sen kyn­nyk­sel­lä mie­li siir­tyy yk­sit­täi­sis­tä teh­tä­vis­tä olen­nai­seen.

− Olen miet­ti­nyt eme­ri­tu­sark­ki­piis­pa Juk­ka Paar­man oh­jet­ta: "Huo­leh­ti­kaa sii­tä, et­tä piis­pan vir­ka säi­lyy hen­gel­li­sen joh­ta­jan – ei hal­lin­to- tai toi­mi­tus­joh­ta­jan vir­ka­na". Hen­gel­li­syys on tä­män vi­ran yti­mes­sä.

Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­nen kirk­ko on maa­il­man­laa­jui­ses­ti kat­so­en työn­te­ki­jä­val­tai­nen kirk­ko, ja hiip­pa­kun­nas­sa­kin on rei­lut 2000 työn­te­ki­jää. 

− Meil­lä on tosi upei­ta, si­tou­tu­nei­ta ja kou­lu­tet­tu­ja työn­te­ki­jöi­tä. Heil­le iso kii­tos, Häk­ki­nen sa­noo sy­dä­men­sä poh­jas­ta muis­tut­ta­en kui­ten­kin, et­tei kir­kon työ voi no­ja­ta vain pal­kat­tuun hen­ki­lös­töön.

− Seu­ra­kun­ta­lais­ten ak­tii­vi­suus on tu­le­vai­suu­den suu­ria ky­sy­myk­siä. Mi­ten yh­dis­tää yk­si­löl­li­syys ja ih­mi­sen kai­puu yh­tei­söl­li­syy­teen? En­tä mis­tä yh­tei­sö koos­tuu ny­kyi­sin, kun yk­si­lön iden­ti­teet­ti ei vält­tä­mät­tä kyt­key­dy asuin­paik­kaan vaan vaik­ka­pa kiin­nos­tuk­sen koh­tei­siin?

Jos Häk­ki­sel­tä ky­sy­tään, yk­si on var­maa: ydin­sa­no­mas­ta ei läh­de­tä luis­te­le­maan.

− Kir­kon tu­le­vai­suut­ta ei rat­kais­ta iden­ti­teet­ti­äm­me lai­men­ta­mal­la. Ky­sy­mys on pi­kem­min­kin sii­tä, et­tä kirk­ko­na us­kal­lam­me pi­tää kiin­ni pe­rus­teis­tam­me. Se pi­tää kui­ten­kin teh­dä myön­tei­ses­ti yh­teis­kun­taa ra­ken­ta­en ja koh­da­ten ih­mi­siä hei­dän kie­lel­lään ja kult­tuu­ri­sil­la ta­voil­laan.

Ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­ma vih­kii Mari Park­ki­sen Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pak­si Mik­ke­lin tuo­mi­o­kir­kos­sa 3.9. Park­ki­nen aloit­taa uu­des­sa vi­ras­saan 1.9.