Hiek­ka­tie Päi­jän­teen Sa­lon­saa­res­sa Asik­ka­las­sa vie yhä pi­dem­mäl­le koh­ti saa­ren itä­ran­taa. Seu­ra­kun­nan Ki­nis­ma­jan ran­ta­sau­nal­le on pel­käs­tään Lah­den­tiel­tä 17 mi­nuu­tin au­to­mat­ka. Tääl­tä on pak­ko löy­tyä yh­teis­sau­no­mi­ses­ta pi­tä­viä ih­mi­siä, sil­lä ei tän­ne ai­van het­ken mie­li­joh­tees­ta läh­de­tä.

Sau­nas­ta kuu­luu kiu­kaan su­hi­na. Het­keä myö­hem­min äi­tien sau­nail­lan ak­tii­vi­kä­vi­jä Mil­la Mu­la­ri as­tah­taa pyy­he pääl­lä sau­nan te­ras­sil­le. Il­man läm­pö­ti­la on 13 as­tet­ta ja tuu­li on na­va­kah­ko.

– Tuu­li tun­tuu läm­pi­mäl­tä, Mu­la­ri to­te­aa.

Hän ai­koo tä­nään heit­tää tal­vi­tur­kin, mut­ta ap­ri­koi, et­tä sii­tä tu­lee no­pea kas­tau­tu­mi­nen. Mu­la­ri ker­too ot­ta­neen­sa seu­raa­van päi­vän va­paak­si töis­tä, jot­ta äi­tien sau­nail­lan on­nis­tu­mi­nen on taat­tu.

– Tääl­lä ol­laan juu­ri sen ai­kaa kuin tar­vet­ta on. Ja­e­taan ilot ja su­rut. Osa meis­tä on puo­leen yö­hön saak­ka. Saa kes­kus­tel­la tai ol­la rau­has­sa ja ol­la sen ai­kaa kuin ha­lu­aa.

Kel­lo on kuu­si il­lal­la kes­kel­lä ar­kis­ta viik­koa. Sau­nail­ta tois­tuu sään­nöl­li­ses­ti kuu­kau­den vä­lein.

Neea Tui­ke­lah­ti aloit­taa il­lan oles­ke­le­mal­la ul­ko­vaat­teis­sa omis­sa aja­tuk­sis­saan lai­tu­rin no­kas­sa. Hän kut­suu sitä maa­doit­tu­mi­sek­si. Nai­nen sei­soo kä­det le­väl­lään tuu­les­sa ja kuun­te­lee ym­pä­ris­töä pie­nes­sä tih­ku­sa­tees­sa.

– Vesi rau­hoit­taa miel­tä. Koh­ta ava­taan ja har­ja­taan hiuk­set.

Sau­nan tak­ka­huo­nees­sa Tui­ke­lah­ti kes­kus­te­lee het­ken Mu­la­rin kans­sa, et­tä sau­nan läm­pö­ti­lan voi­si las­kea 75 as­tees­ta lä­hem­mäs 70:ää, ja niin pää­te­tään teh­dä.

Kuu­si nais­ta al­kaa syö­dä kes­ke­nään sa­laat­ti­a­te­ri­aa en­nen kuin kaik­ki läh­te­vät sau­naan. Ruu­at on jär­jes­tä­nyt ja sau­nan läm­mit­tä­nyt Asik­ka­lan seu­ra­kun­nan vas­taa­va las­te­noh­jaa­ja Emi­lia Tol­va­nen, joka kut­suu sau­nail­to­ja ma­ta­lan kyn­nyk­sen ver­tais­tu­el­li­sek­si toi­min­nak­si.

– Tär­kein­tä on tul­la yh­teen ja saa­da pur­kaa omaa kuor­maa tai ja­kaa on­nis­tu­mi­sia ja elä­män hy­viä het­kiä. Sau­no­mi­sen yh­tey­des­sä on mah­dol­lis­ta teh­dä it­sel­le pien­tä hem­mot­te­lua ihon kuo­rin­nan, jal­ka­kyl­vyn tai kas­vo­naa­mi­on kans­sa, Tol­va­nen ker­too.

– Vä­lil­lä vil­voi­tel­laan ul­ko­na tai pu­lah­de­taan Päi­jän­tee­seen ja hör­pä­tään vis­syä ja taas sau­no­taan.

Tol­va­sel­le on tär­ke­ää, et­tei­vät sau­nail­taan tu­le­vat äi­dit jou­du it­se esi­mer­kik­si kok­kaa­maan.

– Ha­lu­an tar­jo­ta äi­deil­le hen­gäh­dys­het­ken omas­ta ar­jes­ta sil­lä, et­tä he saa­vat tul­la val­mii­seen pöy­tään ja mi­tään ei tar­vit­se teh­dä. Meil­lä on myös pie­ni­muo­tois­ta oh­jel­maa, ku­ten pie­ni har­taus­het­ki alus­sa.

Tol­va­sel­le it­sel­leen­kin sau­no­mi­seen ja nii­den yh­tey­des­sä käy­tä­viin kes­kus­te­lui­hin liit­tyy rak­kai­ta muis­to­ja.

– Pa­ras sau­na­muis­to­ni kuu­luu eh­dot­to­mas­ti lap­suu­tee­ni ja nuo­ruu­tee­ni, kun asuim­me ys­tä­vä­ni kans­sa naa­pu­rei­na, ja mei­dän ta­lo­yh­ti­öl­läm­me oli yh­tei­nen ran­ta­sau­na Päi­jän­teen ran­nas­sa. Opim­me it­se sy­tyt­tä­mään sau­nan ja ve­si­pa­dan­kin läm­mi­tyk­sen, vaik­ka se oli han­ka­la saa­da syt­ty­mään.

Sil­loin­kin sau­no­mi­nen ja ui­mi­nen kes­ti tun­te­ja, kun vä­lil­lä ui­tiin ja hy­pit­tiin lai­tu­ril­ta tai ol­tiin su­kel­lus­ki­saa.

– Tei­ni­ai­kaan ran­ta­sau­na oli meil­le myös tär­keä paik­ka pääs­tä jut­te­le­maan asi­ois­ta, ja­ka­maan ilot, su­rut ja ihas­tu­mi­set. Se oli iha­nan huo­le­ton­ta ai­kaa.

Äi­tien sau­na-il­lois­sa puo­les­taan pu­hee­nai­hei­den kes­to­suo­sik­ke­ja ovat pa­ri­suh­tee­seen ja van­hem­muu­teen liit­ty­vät asi­at sekä mo­nes­ti oma ter­veys ja jak­sa­mi­nen. Vä­lil­lä pu­hu­taan us­ko­na­si­ois­ta.

Net­ta Tuo­ri­nie­mi ker­too käy­neen­sä tääl­lä muu­ta­mia vuo­sia sit­ten myös vau­vo­jen kans­sa.

– Asun nyt Hol­lo­las­sa, mut­ta ha­lu­an yhä käy­dä tääl­lä. Ei ole vä­liä, kuin­ka pit­kä mat­ka on. Tääl­lä saa het­ken omaa ai­kaa.

Kat­so vi­deo äi­tien sau­nail­las­ta Asik­ka­lan Ki­nis­ma­jal­ta:

Seu­raa­va­na il­ta­na Ve­si­jär­vi on lä­hes tyy­ni Pa­rin­pel­lon lei­ri- ja kurs­si­kes­kuk­sen ran­nas­sa Hol­lo­las­sa. Sau­na­ra­ken­nuk­sen tak­ka­huo­nee­seen as­tu­es­sa ei näy ke­tään. Olo on hie­man kuin Kul­ta­kut­ril­la. Pöy­tä on ka­tet­tu il­lal­lis­ta var­ten. Mak­ka­rat odot­ta­vat ta­kan reu­nal­la pais­ta­jaan­sa. Mel­kein vesi he­rah­taa kie­lel­le.

Toi­sil­leen tut­tu, jo ikään­ty­nyt, mies­po­ruk­ka löy­tyy sau­nas­ta. Jor­ma Nie­mi­nen ja jo­ku­nen muu on eh­ti­nyt käy­dä kas­tau­tu­mas­sa muu­ta­man met­rin pääs­sä ole­vas­sa ma­ta­las­sa ran­nas­sa, vaik­ka kel­lo on vas­ta ylit­tä­nyt sau­nail­lan aloi­tu­sa­jan.

Mies­ten sau­nail­lan ve­tä­vä pap­pi Ari Pel­ko­nen saa­puu tak­ka­huo­nee­seen odot­te­le­maan.

– Mie­het tyk­kää­vät sau­no­mi­ses­ta. Kun sau­nan yh­dis­tää raa­mat­tu­pii­riin, sau­na on sem­moi­nen ve­to­voi­ma­te­ki­jä, Pel­ko­nen sa­noo.

Il­lan kul­ku on kai­kil­le sel­vä. Tän­ne tul­laan lu­ke­maan yh­des­sä Raa­mat­tua ja kes­kus­te­le­maan lu­e­tus­ta. Vuo­ros­sa on Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min 8. luku, jos­sa Jee­sus muun mu­as­sa tyyn­nyt­tää myrs­kyn ja ajaa pa­hat hen­get si­koi­hin. Hol­lo­las­sa sitä en­nen kui­ten­kin sau­no­taan ja syö­dään.

Vart­ti­tun­nin pääs­tä Nie­mi­nen ja Aar­no Oi­no­nen as­tah­ta­vat en­sim­mäi­si­nä tak­ka­huo­nee­seen.

– En minä tän­ne pel­kän sau­nan ta­kia tu­li­si. Tu­len en­nen kaik­kea raa­mat­tu­pii­rin vuok­si. Sau­na aut­taa tu­tus­tu­maan toi­siin pa­rem­min, Nie­mi­nen sa­noo.

– Sau­na pois­taa tur­hat jän­nit­teet. Tääl­lä puit­teet te­kee pal­jon, komp­paa Oi­no­nen.

Pii­rin va­paa­eh­tois­ve­tä­jä Mat­ti Mik­ko­nen sa­noo, et­tä jos­kus pii­riä ve­tä­vä pap­pi on lait­ta­nut po­ru­kan miet­ti­mään ai­ka tiu­koil­la­kin ky­sy­myk­sil­lä.

– Jos­kus näis­tä kes­kus­te­luis­ta nos­tet­tiin miet­tei­tä jopa kir­kon saar­naan saak­ka, hän muis­taa.

– Mi­nus­ta kes­kus­te­luis­sa on yleen­sä kak­si tär­ke­ää nä­kö­kul­maa: mitä teks­ti on tar­koit­ta­nut ai­ka­lai­sil­le ja mitä teks­ti voi­si tar­koit­taa ny­ky­päi­vä­nä.

Po­ru­kan mak­ka­ran­pais­ta­jak­si kut­sut­ta­va Ris­to Ta­ka­la as­tuu tak­ka­huo­nee­seen, ja ruo­ka­puo­li al­kaa saa­da vii­mei­sen si­net­tin­sä ta­kan hiil­lok­ses­sa.

– Eri­no­mais­ta mak­ka­raa, ei ole yh­tään mus­tu­nut, Oi­no­nen ke­hai­see, kun köö­ri on pääs­syt ate­ri­an ma­kuun.

Se on leik­ki­mie­li­nen piik­ki. Vii­me ker­ral­la mak­ka­rat pää­si­vät kä­räh­tä­mään – ja vie­lä kun oli vie­rai­ta­kin Lah­des­ta.

Syön­nin jäl­keen as­ti­at su­jah­ta­vat tis­ki­ko­nee­seen. Kun Raa­ma­tut ote­taan esiin, päät­ty­nees­tä ruo­kai­lus­ta muis­tut­ta­vat enää pöy­däl­lä ylö­sa­lai­sin sei­so­vat si­nap­pi­pur­kit. Täs­sä po­ru­kas­sa si­na­pin­sie­me­net näyt­tä­vät ole­van ai­na­kin koh­tuul­li­sel­la ver­sol­la, kun sau­na­puh­taat sie­lut al­ka­vat poh­dis­ke­le­maan il­lan tee­maa.

”Ar­mo on kuin sau­nan peh­meä löy­ly”

Sau­nail­lat ovat seu­ra­kun­nil­le mel­ko ylei­nen ja suo­sit­tu ta­pah­tu­ma­muo­to. Sau­nail­to­jen mää­räs­sä ke­sä­kuus­sa pi­sim­män kor­ren tai­taa ve­tää Hei­no­lan seu­ra­kun­ta, jol­la on kym­men­kun­ta sau­nail­taa nuo­ril­le, nai­sil­le ja mie­hil­le. Kirk­ko­her­ra Jan­ne Ha­tak­ka vas­ta­si Kir­kon­seu­dun ky­sy­myk­siin sau­no­mi­ses­ta:

Mil­lai­nen sau­na si­nul­la on?

Van­han rin­ta­ma­mies­ta­lon kel­la­riin ra­ken­net­tu puu­läm­mit­tei­nen sau­na. 

Kuin­ka usein sau­not? 

Yleen­sä muu­ta­man ker­ran kuu­kau­des­sa. Ke­säl­lä vaik­ka joka viik­ko. 

On­ko sau­na pyhä paik­ka?

Mo­nel­le sau­na on pyhä paik­ka. Muis­tan, mi­ten joku ku­va­si ar­moa niin, et­tä se on hä­nel­le kuin sa­vu­sau­nan peh­meä löy­ly, joka ym­pä­röi hä­net sau­no­es­saan. 

Mik­si seu­ra­kun­ta jär­jes­tää sau­na-il­to­ja?

Ha­lu­am­me, et­tä niil­lä­kin joil­la ei ole ke­sä­mök­kiä tai omaa sau­naa, on mah­dol­li­suus pääs­tä sau­no­maan yh­des­sä tois­ten kans­sa yh­des­sä Hei­no­lan par­haim­mis­ta ran­ta­sau­nois­ta Sul­ka­van­kos­kel­la.

Mitä sa­noi­sit sau­nan ja Raa­ma­tun suh­tees­ta? 

Eh­kä voi­si aja­tel­la niin, et­tä sau­na ja sau­no­mi­nen on it­ses­sään Ju­ma­lan hy­vää lah­jaa. Uu­den Tes­ta­men­tin si­vuil­la Paa­va­li ni­mit­tää ruu­mis­ta ”Py­hän Hen­gen temp­pe­lik­si”. Us­ko ei ole vain ajat­te­lua tai miel­tä kos­ket­ta­va asia. Jo­tain Ju­ma­las­ta ja ar­mos­ta voi­daan ko­kea myös ke­hol­li­ses­ti. Voi­si­ko aja­tel­la niin, et­tä sau­nan jäl­kei­nen hyvä olo ker­too mi­nul­le Ju­ma­lan ar­mos­ta ja hä­nen huo­len­pi­dos­taan?

Mil­lai­nen on hyvä sau­na­ru­kous?

Lii­an pit­kiä ru­kouk­sia ei var­maan sau­naan men­nes­sä ei­kä siel­tä läh­ties­sä kan­na­ta lau­sua. Muil­la­han saat­taa ol­la jo kii­re löy­lyyn tai siel­tä pois.