JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Kirkko tuli tiedon­vä­lit­täjän iholle – "Pienellä paik­ka­kun­nalla kirkko tulee luontevasti elämään"

Toi­mit­ta­ja Jark­ko Ju­se­lius ero­si nuo­re­na kir­kos­ta ovet pauk­ku­en. Ny­kyi­sin tie­to ja us­ko mah­tu­vat so­vus­sa sa­maan mie­len­mai­se­maan.

14.8.2020
Kaisa Hako

Mitä yh­teis­tä on vir­si­kir­jal­la ja evo­luu­ti­ol­la?

Koh­ta saam­me sen tie­tää, sil­lä Jark­ko Ju­se­lius on pom­pan­nut ylös puu­tar­ha­tuo­lis­ta ja kii­ruh­ta­nut si­säl­le vir­si­kir­jaa ha­ke­maan.

– Odo­tas vä­hän, hän sa­noo ja plä­rää esiin vir­ren 329, Kii­tos nyt Her­ran.

Sen al­le on pie­nel­lä prän­tät­ty vir­si­ru­noi­li­jan nimi. Sak­sa­lai­nen saar­naa­ja Jo­ac­him Ne­an­der on kir­joit­ta­nut vir­ren vuon­na 1680.

Ju­se­lius ker­too, et­tä her­ra Ne­an­de­ril­la oli ta­pa­na va­el­taa erääs­sä laak­sos­sa, jota sen vuok­si alet­tiin kut­sua hä­nen ni­mel­lään Ne­an­dert­ha­lik­si.

Pa­ri­sa­taa vuot­ta myö­hem­min sa­mas­ta laak­sos­ta löy­det­tiin su­ku­puut­toon kuol­leen ih­mis­la­jin jään­nök­siä. Vir­si­ru­noi­li­jan nimi tal­len­tui näin ne­an­der­ta­li­nih­mi­sen la­ji­ni­meen.

Toi­mit­ta­ja Jark­ko Ju­se­liuk­sen mie­les­tä tämä esi­merk­ki tie­teen ja us­kon­non kie­tou­tu­mi­ses­ta toi­siin­sa on sa­no­mat­to­man her­kul­li­nen.

Pi­ka­ke­laus muu­ta­man vuo­si­kym­me­nen taak­se: Ju­se­lius työs­ken­te­lee 1980-lu­vul­la Ylen Nai­ro­bin kir­jeen­vaih­ta­ja­na, pe­li­kent­tä­nä koko Af­rik­ka. Yk­si Af­ri­kan-ko­men­nuk­sen ko­ho­koh­dis­ta oli pa­le­oant­ro­po­lo­gi Ric­hard Le­a­keyn ta­paa­mi­nen ar­ke­o­lo­gi­sil­la kai­vauk­sil­la Tur­ka­na-jär­ven ran­nal­la, ih­mis­la­jin keh­dok­si kut­su­tul­la alu­eel­la Itä-Af­ri­kas­sa.

Ih­mi­sen ke­hi­tyk­sen var­hai­set vai­heet kieh­toi­vat Ju­se­lius­ta jo sil­loin, kun vir­si­kir­ja ei vie­lä kiin­nos­ta­nut. Vas­ta myö­hem­mäl­lä iäl­lä hän on al­ka­nut poh­dis­kel­la, mi­hin koh­taan evo­luu­ti­on tik­kai­ta si­joit­tui­si Van­han tes­ta­men­tin Adam. Oli­ko hän Homo ru­dol­fen­sis vai ken­ties Homo er­gas­ter?

Me is­tum­me 1860-lu­vul­la ra­ken­ne­tun puu­ta­lon pi­ha­maal­la kes­kel­lä rau­hal­li­sen ku­kois­ta­vaa Kär­kö­län kir­kon­ky­lää, ja olem­me ajau­tu­neet mil­joo­nia vuo­sia his­to­ri­as­sa taak­se­päin. Nyt oli­si pa­lat­ta­va jon­kin ver­ran ta­kai­sin ja siir­ryt­tä­vä ih­mis­kun­nan var­hais­vai­heis­ta Jark­ko Ju­se­liuk­sen var­hais­vai­hei­siin.

Pi­ha­ra­ken­nuk­sen ovi vie Ju­se­liuk­sen ja hä­nen vai­mon­sa Lee­na Rei­ma­nin työ­huo­nee­seen. Oves­sa on iso tar­ra, jos­sa lu­kee: ”Syr­jin­näs­tä va­paa alue.”

Tä­män ta­pai­sel­le vyö­hyk­keel­le Ju­se­lius tun­tuu alus­ta pi­tä­en syn­ty­neen­kin.

– Oi­kea ja vää­rä oli­vat lap­suu­den­ko­dis­sa­ni sel­ke­ät. Röy­his­te­ly ei kuu­lu­nut asi­aan. Oi­keu­den­mu­kai­suu­den ja tasa-ar­von ihan­teet oli­vat mi­nus­sa idul­la jo sil­loin, hän ku­vai­lee.

Hel­sin­ki­läis­poi­ka ah­mi ul­ko­maa­nuu­ti­sia ja kir­jal­li­suut­ta. Suu­ren vai­ku­tuk­sen te­ki­vät Itä-Af­rik­kaa ko­lun­nei­den ame­rik­ka­lais­ku­vaa­jien mat­ka­kir­jat. Nii­den tee­ma ylei­ses­ti ot­ta­en oli: Af­rik­ka teki elä­mäs­tä­ni seik­kai­lun.

Tuon­ne ha­lu­an eh­dot­to­mas­ti, poi­ka päät­ti.

Myös pop-mu­siik­ki veti hän­tä vas­tus­ta­mat­to­mas­ti puo­leen­sa.

– Kah­dek­san­vuo­ti­aa­na olin El­vis-fani, mut­ta sit­ten tu­li­vat Rol­la­rit. Toki Be­at­les en­sin, mut­ta Rol­la­rit oli­vat mi­nun jut­tu­ni.

Mu­siik­ki oli taka-aja­tuk­se­na, kun Ju­se­lius pe­rus­ti Roi­hu­vuo­ren yh­teis­kou­lun oman leh­den.

– Yh­tään var­si­nais­ta nu­me­roa ei leh­del­tä tain­nut il­mes­tyä, mut­ta mi­nul­la oli leh­dis­tö­kort­ti, jol­la pää­sin kai­ken maa­il­man kon­sert­tei­hin ja ta­pah­tu­miin. Ta­pa­sin jopa Jimi Hend­ri­xin, hän muis­te­lee.

– Ha­lu­at­ko kuul­la, mi­ten mi­nus­ta tuli toi­mit­ta­ja, Ju­se­lius tie­dus­te­lee seu­raa­vak­si.

Kas näin se kävi: eräis­sä Ira­kin suur­lä­he­tys­tön juh­lis­sa Ylen toi­mit­ta­ja Si­nik­ka Ar­te­va roh­kai­si 26-vuo­ti­as­ta Ju­se­lius­ta ha­ke­maan ke­sä­töi­tä te­le­vi­son uu­tis­toi­mi­tuk­ses­ta.

– Olen seu­ran­nut toi­min­taa­si, hän pal­jas­ti.

Ju­se­liuk­sen sy­väl­li­nen Lähi-idän-har­ras­tu­nei­suus ja sii­hen liit­ty­vä yh­dis­tys­toi­min­ta ei ol­lut jää­nyt huo­maa­mat­ta. Hän haki ja pää­si te­ke­mään ul­ko­maa­nuu­ti­sia.

– Olen tätä van­han lii­ton po­ruk­kaa, joka pää­si töi­hin sil­kas­ta mie­len­kiin­nos­ta. Oli mi­nul­la val­tio-opin opin­to­ja ta­ka­na, mut­ta val­mis­tu­nut en ole vie­lä tä­nä­kään päi­vä­nä, hän nau­rah­taa.

Toi­mi­tuk­ses­sa te­lex-lait­teet suol­si­vat yö­tä päi­vää Reu­ter­sin ja AFP:n säh­kei­tä maa­il­mal­ta, ja Ju­se­lius tun­si ole­van­sa ele­men­tis­sään. Kun vuo­sia myö­hem­min avau­tui kir­jeen­vaih­ta­jan pes­ti Ke­ni­as­sa, pää­tös­tä ei tar­vin­nut kah­des­ti miet­tiä. Lap­se­na syt­ty­nyt Ke­nia-kuu­me ei ol­lut hä­vin­nyt mi­hin­kään. Ju­se­lius per­hei­neen muut­ti kuu­dek­si vuo­dek­si Nai­ro­biin ja viih­tyi, vaik­ka työ vei myös vaa­ral­li­siin ja traa­gi­siin olo­suh­tei­siin, ku­ten ro­tu­sor­toa har­joit­ta­nee­seen Ete­lä-Af­rik­kaan ja nä­län­hä­dän kes­kel­le Eti­o­pi­aan. Siel­lä ti­lan­teet näyt­ti­vät vä­lil­lä ab­sur­deil­ta, kun Neu­vos­to­lii­ton ja Na­ton avus­tus­len­to­ko­neet las­keu­tui­vat sa­mal­le hiek­ka­ken­täl­le kuin Eti­o­pi­an ar­mei­jan tais­te­lu­he­li­kop­te­rit, jot­ka pa­lai­li­vat tu­lit­ta­mas­ta pai­kal­li­sia ka­pi­nal­li­sia.

Krii­si­a­lu­eil­la oli vä­lil­lä myös toi­mit­ta­jan hen­ki vaa­ras­sa. Hän jou­tui pi­dä­te­tyk­si So­we­tos­sa ja väis­te­li luo­te­ja Bei­ru­tis­sa. Sil­ti työ ei pe­lot­ta­nut.

– Kol­me­kymp­pi­se­nä ih­mi­nen ei us­ko kuo­le­van­sa. Se vain ei kuu­lu asi­aan, Ju­se­lius miet­tii.

Af­ri­kas­sa asu­mi­nen vai­kut­ti py­sy­väs­ti koko per­heen maa­il­man­ku­vaan. Per­heen kol­me las­ta sai­vat eli­ni­käi­sen ro­kot­teen ra­sis­mia vas­taan.

Niin – per­he. Jos­sa­kin vai­hees­sa se­kin oli tul­lut pe­rus­tet­tua?

– Sil­tä vai­kut­taa. Hei Lee­na, pe­rus­tim­me­ko me jos­sain vai­hees­sa per­heen, Ju­se­lius ky­syy ohi­kul­ke­val­ta vai­mol­taan.

Vit­si­vit­si.

– Meil­lä tu­lee en­si vuon­na täy­teen 50 vuot­ta yh­des­sä, sa­noo Ju­se­lius, ja ää­nes­sä kuu­luu suu­ri kiin­ty­mys.

Yh­des­sä puo­li­son kans­sa ana­ly­soi­daan asi­at hal­ki joka päi­vä ja toi­mi­te­taan Kesä & Kär­kö­lä -leh­teä.

Nyt Ju­se­lius pomp­paa taas ja­loil­leen ja ke­hot­taa kur­kis­ta­maan si­säl­le ta­loon.

Ko­din sei­nil­lä nä­kyy Af­rik­ka kai­kes­sa mo­ni­muo­toi­ses­sa hen­gel­li­syy­des­sään. Ku­va­ku­dok­ses­sa juh­li­taan eti­o­pi­a­lais­ta Jee­suk­sen kas­teen muis­to­juh­laa. Pie­nes­sä pui­ses­sa kop­ti­kir­kon mat­kai­ko­nis­sa esiin­tyy tum­mai­hoi­nen Ma­ria Jee­sus-lap­si­neen. Ik­ku­na­lau­dal­la on ke­ni­a­lai­sia he­del­mäl­li­syys­pat­sai­ta.

Ju­se­lius kai­vaa esiin myös ris­tin, joka on os­tet­tu van­hal­ta nai­sel­ta Eti­o­pi­an Ak­su­mis­ta, Sii­o­nin Py­hän Ma­ri­an kir­kon luo­ta.

– Sii­nä kir­kos­sa säi­ly­te­tään eti­o­pi­a­lai­sen ta­ri­nan mu­kaan Van­han Tes­ta­men­tin lii­to­nark­kia. Sitä saa kat­sel­la ai­no­as­taan sen var­ti­jak­si va­lit­tu mies­puo­li­nen hen­ki­lö, Ju­se­lius ker­too.

Nuo­re­na mie­he­nä Ju­se­lius ei it­se asi­as­sa ty­kän­nyt kir­kos­ta lain­kaan, vaan ero­si ovet pauk­ku­en heti 18-vuo­ti­aa­na kun se oli mah­dol­lis­ta. Kirk­ko tun­tui tur­hal­ta lai­tok­sel­ta, joka lä­hin­nä roh­mu­si ih­mi­sil­tä ra­haa.

Sik­si on­kin hu­pai­saa, et­tä mies asuu nyt Kirk­ko­tiel­lä kir­kon vie­res­sä ja plä­rää tot­tu­nees­ti vir­si­kir­jaa. Mi­ten tä­hän on tul­tu? Sii­nä on Kär­kö­läl­lä näp­pin­sä pe­lis­sä, mut­ta sitä en­nen li­sää Ju­se­liuk­sen ke­hi­tys­his­to­ri­aa.

Af­ri­kan-vuo­sien jäl­keen Ju­se­lius­ta oli pyy­det­ty Ylen ra­di­ouu­tis­ten po­li­tii­kan toi­mit­ta­jak­si.

Se oli mie­lui­saa.

– Olin jo op­pi­nut, mi­ten maa­il­ma toi­mii. Nyt ha­lu­sin op­pia, mi­ten Suo­mi toi­mii.

Edus­kun­nas­sa po­lii­tik­ko­ja ta­va­tes­sa hän to­si­aan oli yh­teis­kun­nan toi­min­nan yti­mes­sä. Ju­se­lius sa­noo op­pi­neen­sa kun­ni­oit­ta­maan suo­ma­lai­sia po­lii­tik­ko­ja. Pal­jon näh­neen kon­ka­rin mie­les­tä suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ar­vo­ym­pä­ris­tö vai­kut­taa edel­leen pe­rus­ter­veel­tä. Nuor­ten nais­po­lii­tik­ko­jen nou­su hal­li­tuk­sen jä­se­nik­si ilah­dut­taa, ja Ju­se­lius ke­huu hei­dän hoi­ta­neen työ­tään hy­vin.

– Suo­mes­sa on yhä erit­täin ar­vos­tet­ta­via po­lii­tik­ko­ja, vaik­ka omi­tui­suuk­si­a­kin löy­tyy. Kes­kus­te­lu­tyy­li on kyl­lä men­nyt han­ka­lam­mak­si. Ir­to­pis­tei­tä ka­las­te­taan il­kei­le­mäl­lä, hän sa­noo.

Kun Ju­se­lius oli lap­si, maa­il­man­ti­lan­net­ta sä­vyt­ti kyl­mä sota. Neu­vos­to­lii­ton ja Yh­dys­val­tain vas­tak­kai­na­set­te­lu lei­ma­si kaik­kea. Kuu­ban oh­jusk­rii­si vuon­na 1962 pe­läs­tyt­ti nuo­ren maa­il­man­po­li­tii­kan seu­raa­jan:

– Nuk­ku­maan men­nes­sä jän­nit­ti, on­ko aa­mul­la ydin­so­ta, hän muis­te­lee.

Sil­loi­nen ki­veen ha­ka­tul­ta tun­tu­nut maa­il­man­jär­jes­tys on sit­tem­min mul­lis­tu­nut ylö­sa­lai­sin. Tä­män­het­ki­nen ke­hi­tys on Ju­se­liuk­ses­ta huo­les­tut­ta­vaa:

– Jos ame­rik­ka­lai­set ha­lu­a­vat möh­liä oman elä­män­sä, niin se on oo­koo. Mut­ta nyt Na­tol­la ei ole enää sel­ke­ää joh­toa. Il­mas­ton­muu­tos uh­kaa, mut­ta enää ei voi­da luot­taa sii­hen, et­tä Yh­dys­val­lat joh­tai­si maa­il­maa jär­jel­li­seen suun­taan, hän päi­vit­te­lee.

– Sii­hen ver­ra­ten suo­ma­lai­nen ar­vo­maa­il­ma on yhä suht koh­dal­laan. Olen al­ka­nut to­del­la ar­vos­taa suo­ma­lais­ta rau­hal­li­suut­ta.

Ju­se­lius to­te­aa, et­tä kirk­ko on par­haim­mil­laan yh­teis­kun­nan mo­raa­li­nen sel­kä­ran­ka, jär­jel­lis­ten ar­vo­jen tu­ki­pyl­väs.

Kär­kö­läs­sä kir­kon­mä­el­lä asu­es­sa saat­taa tul­la ha­vain­neek­si, et­tä kir­kos­sa on lo­pul­ta pal­jon hy­vää.

Per­he asui Hel­sin­gin Kum­pu­las­sa, kun­nes pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten Lee­na-vai­mo näki leh­ti-il­moi­tuk­sen van­has­ta ta­los­ta Kär­kö­läs­sä. Sen piti ol­la kak­ko­sa­sun­to, mut­ta toi­sin kävi.

– Kak­si­tois­ta vuot­ta kä­vin tääl­tä töis­sä Hel­sin­gis­sä, kun­nes jäin eläk­keel­le, Ju­se­lius ker­too.

Jyrk­kä asen­ne kirk­koa koh­taan oli jo al­ka­nut lien­tyä. Af­ri­kan-vuo­sil­ta mie­leen oli jää­nyt myön­tei­nen kuva va­pau­tuk­sen te­o­lo­geis­ta, jot­ka tais­te­li­vat tasa-ar­von puo­les­ta. Ju­se­lius haas­tat­te­li ark­ki­piis­pa Des­mond Tu­tua. Myös ete­lä­af­rik­ka­lai­nen pap­pi Al­lan Bo­e­sak teki vai­ku­tuk­sen apart­hei­din vas­tai­sel­la toi­min­nal­laan.

Kär­kö­läs­sä kirk­ko tuli suo­ras­taan ihol­le.

– Hel­sin­gis­sä ei re­hel­li­ses­ti sa­not­tu­na juu­ri jou­du kir­kon kans­sa te­ke­mi­siin. En var­maan tun­te­nut siel­lä yh­tään pap­pia. Pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la kirk­ko tu­lee luon­te­vas­ti elä­mään ta­val­lis­ten kon­tak­tien kaut­ta. Tääl­lä seu­ra­kun­ta on tär­keä osa yh­tei­söä, Ju­se­lius sa­noo.

Hän on näh­nyt seu­ra­kun­ta­e­lä­män eri muo­to­ja kirk­ko­val­tuu­tet­tu­na sekä Tul­kaa kaik­ki -liik­kees­sä. Hän löy­si it­sen­sä jopa raa­mat­tu­lu­ku­pii­ris­tä.

– Raa­ma­tun­tun­te­muk­se­ni oli ol­lut lie­väs­ti sa­not­tu­na pin­nal­li­nen.

Raa­mat­tuun tu­tus­tu­mi­nen osoit­ti, et­tä sa­mo­jen kan­sien vä­lis­sä on mon­ta eri maa­il­maa.

– On so­tai­sa Van­ha Tes­ta­ment­ti, joka on oi­ke­as­taan voit­ta­ja­his­to­ri­aa. Uu­si Tes­ta­ment­ti on puo­les­taan so­vi­tus­kir­ja. Näen sen tär­ke­äm­pä­nä kuin van­han lii­ton moo­sek­se­lai­suu­den, jos­sa on us­ko­mat­to­man pal­jon nais­ta alis­ta­via jut­tu­ja, Ju­se­lius luon­neh­tii.

– Jee­suk­sen stoo­ri on­kin sit­ten eri jut­tu. Ei hän ho­mois­ta­kaan sa­no­nut yh­tään mi­tään, Paa­va­li se väit­ti kai­ken­lais­ta. Tul­kin­nat nä­kö­jään kes­tä­vät ai­kan­sa. Nai­set sen­tään jo saa­vat pu­hua seu­ra­kun­nas­sa.

Ju­se­lius sa­noo ar­vo­maa­il­man­sa kas­va­neen nuo­ruu­den eh­dot­to­muuk­sis­ta koh­ti yhä suu­rem­paa laa­ja-alai­suut­ta ja muu­tos­val­miut­ta.

– Am­mat­ti on skar­pan­nut maa­il­man­ku­vaa­ni. Mi­kään ei ole it­ses­tään sel­vää. Isot­kin asi­at voi­vat muut­tua. Vaa­din it­sel­tä­ni asi­oi­den pun­nit­se­mis­ta. Pelk­kä tyk­kää­mi­nen tai ei-tyk­kää­mi­nen ei rii­tä, hän sa­noo.

Se kos­kee myös hen­gel­lis­tä ajat­te­lua. Ju­se­lius lis­taa nä­kö­kul­mi­aan: Li­be­raa­li. Va­kau­muk­sel­li­nen tasa-ar­von puo­les­ta­pu­hu­ja. Tie­teen saa­vu­tus­ten kun­ni­oit­ta­ja.

Jos on sei­so­nut ar­ke­o­lo­gi­sil­la kai­vauk­sil­la fos­sii­le­ja pur­su­a­van Tur­ka­na-jär­ven ran­nal­la, ei tule mie­leen us­kon­non ni­mis­sä kiis­tää evo­luu­ti­o­te­o­ri­aa. Se ei tar­koi­ta, et­tei­kö sil­ti syn­tyi­si he­del­mäl­lis­tä kes­kus­te­lu­yh­teyt­tä nii­den kans­sa, jot­ka us­ko­vat Raa­mat­tuun kir­jai­mel­li­sel­la ta­val­la.

– Meil­lä on mo­ni­ar­voi­nen, mut­ta yh­teis­työ­ky­kyi­nen seu­ra­kun­ta. Se on rik­kaus.

Maa­il­maa näh­nyt ko­ti­seu­tu­ak­tii­vi

Jark­ko Ju­se­lius on syn­ty­nyt 1948 Hel­sin­gis­sä. Toi­mit­ta­ja­nu­ran­sa ai­ka­na hän työs­ken­te­li Ylen te­le­vi­si­ouu­ti­sis­sa, ul­ko­maan­kir­jeen­vaih­ta­ja­na sekä ra­di­ouu­tis­ten po­li­tii­kan toi­mit­ta­ja­na. Per­hee­seen kuu­lu­vat vai­mo Lee­na Rei­man sekä kol­me las­ta.

Kär­kö­lä­läis­ty­nyt Ju­se­lius toi­mii ak­tii­vi­ses­ti ko­ti­paik­ka­kun­nal­laan osal­lis­tu­en muun mu­as­sa Huo­vi­lan puis­ton ke­hit­tä­mi­seen. Hän on myös kir­joit­ta­nut pai­kal­lis­his­to­ri­a­te­ok­sia, mut­ta tie­sit­kö hä­nes­tä tätä:

1 Nuo­re­na Jark­ko Ju­se­lius kävi ki­ta­ra­kou­lua. Ny­kyi­sin hän on el­vyt­tä­nyt van­han har­ras­tuk­sen ja liit­ty­nyt Lah­den ki­ta­ra­or­kes­te­riin. ”Pap­pai­än kot­ko­tuk­sia”, hän väit­tää.

2 Ju­se­lius har­ras­taa kym­me­nien ki­lo­met­rien pyö­rä­lenk­ke­jä. Suun­ta va­li­taan si­ten, et­tä läh­ties­sä on vas­ta­tuu­li, pa­la­tes­sa myö­tä­tuu­li. Pyö­räil­les­sä kor­va­na­peis­sa soi blues tai blu­es­rock, esi­mer­kik­si John Hi­att tai Joe Bo­na­mas­sa.

3 Ju­se­lius on Lee­na-vai­mon­sa kir­ja­kus­tan­ta­mon tie­to­ko­ne­vas­taa­va ja päi­vit­tää sen verk­ko­si­vu­ja. Pie­ni Kar­hu -kus­tan­ta­mon alaa ovat las­ten­kir­jat.

4 Ju­se­lius asuu his­to­ri­aa ha­vi­se­vas­sa ta­los­sa, jon­ka Is­ra­el Sau­lin ra­ken­nut­ti 1860-lu­vul­la. Tuol­loin talo toi­mi Kär­kö­län en­sim­mäi­se­nä maa­seu­tu­kaup­pa­na. Myö­hem­min talo oli muun mu­as­sa Al­li Paa­si­ki­ven ja hä­nen si­sa­rus­ten­sa omis­tuk­ses­sa.

Lue lisää aiheesta