Rip­pi­kou­lu­ke­sä on saa­tu jäl­leen vauh­dik­kaas­ti käyn­tiin. Kir­kon vies­tin­nän tie­dot­teen mu­kaan ke­sä­kuun al­ku on suo­si­tuin rip­pi­kou­lu­lei­rien ja päi­vä­rip­pi­kou­lu­jen ajan­koh­ta, mut­ta lei­rit, päi­vä­rip­pi­kou­lut ja kon­fir­maa­ti­ot jat­ku­vat koko ke­sän ai­na kou­lu­jen al­kuun saak­ka.

Myös Lah­den seu­ra­kun­tien alu­eel­la al­ku­ke­sä on ol­lut kuu­min­ta lei­ri­ai­kaa. Joh­ta­va rip­pi­kou­lu- ja nuo­ri­so­työn­te­ki­jä Tii­na Virk­ku­nen sa­noo, et­tä lei­re­jä py­ri­tään si­joit­ta­maan pit­kin ke­sää niin, et­tä al­ku­ke­sän ruuh­kaa saa­tai­siin ta­soi­tet­tua pi­dem­mäl­le ai­ka­vä­lil­le.

– Meil­lä on tar­jol­la lei­re­jä muul­loin­kin, kuin ke­säl­lä, mut­ta kyl­lä kesä on ri­pa­ri­lei­rien suo­si­tuin ajan­koh­ta, Virk­ku­nen ker­too.

Mo­ni­puo­li­suus – se on kuu­min­ta hot­tia myös rip­pi­lei­ri­tar­jon­nas­sa. Va­li­koi­mas­sa on mon­taa eri­lais­ta sort­tia niin pai­no­tuk­sen, ajan­koh­dan kuin pi­tuu­den­kin mu­kaan. Vuo­sien mit­taan Lah­den seu­ra­kun­nil­la on ol­lut tar­jol­la esi­mer­kik­si peli-, mopo-, las­ket­te­lu- ja seik­kai­lu­ri­pa­ria. Tänä ke­sä­nä ri­pa­ril­le pää­see ul­ko­mail­le Lon­too­seen, Kro­a­ti­aan, Un­ka­riin tai Puo­laan. Li­säk­si on myös esi­mer­kik­si saa­ris­to­lei­riä, Lap­piin suun­tau­tu­vaa lei­riä, lii­kun­ta­lei­riä sekä mu­sa­lei­riä.

– Uu­tuu­te­na meil­lä on tänä ke­sä­nä niin kut­sut­tu te­ho­ri­pa­ri, jos­sa on yh­dis­tet­ty­nä kau­pun­ki­ri­pa­ri­jak­so sekä muu­ta­man päi­vän lei­ri­jak­so. Tämä on suun­nat­tu heil­le, jot­ka ei­vät ha­lua ol­la pi­dem­pää ai­kaa lei­ril­lä, Virk­ku­nen ker­too.

Kai­kis­ta eri­koi­suuk­sis­ta huo­li­mat­ta ”pe­rus­lei­ri” Hei­nä­saa­res­sa on Virk­ku­sen mu­kaan vuo­des­ta toi­seen se kai­kis­ta suo­si­tuin.

Tar­vi­taan­ko siis näin run­sas­ta tar­jon­taa, jos ta­vis­lei­ri on joka ta­pauk­ses­sa se suo­si­tuin?

– Mo­ni­puo­lis­ta tar­jon­taa toi­vo­vat nuo­ret. Ym­mär­rän sen, sil­lä näin ta­kaam­me kai­kil­le sen kai­kis­ta par­haim­man ta­van suo­rit­taa rip­pi­kou­lu. Li­säk­si ajat­te­len, et­tä kun on tar­jon­taa, se mah­dol­lis­taa myös sel­lais­ten nuor­ten läh­te­mi­sen vaik­ka­pa vä­hän kau­em­mas lei­ril­le, joil­la ei muu­ten oli­si sii­hen ta­lou­del­lis­ta mah­dol­li­suut­ta.

Virk­ku­nen on ri­pa­ri­lei­rien ve­tä­jä­nä to­del­li­nen kon­ka­ri. Vuo­des­ta toi­seen hän jak­saa pa­ka­ta kas­sin­sa ja läh­teä nuor­ten kans­sa lei­rei­le­mään. Hän sa­noo, et­tä vaik­ka vuo­sia on jo ta­ka­na, on jo­kai­nen lei­ri sil­ti ai­na uniik­ki ja ai­nut­laa­tui­nen.

– Rip­pi­kou­lu­lei­rin te­ke­vät ne nuo­ret, jot­ka ovat mu­ka­na. Mi­nus­ta on tosi iha­naa seu­ra­ta, mi­ten sel­lai­set­kin nuo­ret, jot­ka sa­no­vat tul­leen­sa mu­kaan ”äi­din pa­kot­ta­ma­na”¨, al­ka­vat lei­rin ede­tes­sä su­laa ja tul­la mu­kaan lei­ri­kup­laan, Virk­ku­nen sa­noo ja jat­kaa:

– Ai­ka mo­nel­le tu­lee jopa jär­ky­tyk­se­nä se, et­tä lei­ril­lä pu­hu­taan avoi­mes­ti Jee­suk­ses­ta ja lau­le­taan vir­siä. Lei­rin ede­tes­sä tä­mä­kin asia al­kaa tun­tua luon­te­vam­mal­ta ja sit­ten ryh­dy­tään poh­ti­maan us­kon­to­te­ma­tiik­kaa oman elä­män kan­nal­ta. On tosi hie­noa saa­da ol­la mu­ka­na poh­ti­mas­sa yh­des­sä näi­tä asi­oi­ta nuor­ten kans­sa. Meil­le lei­rien ve­tä­jil­le on kai­kis­ta tär­kein­tä se, et­tä ri­pa­ris­ta tu­li­si eri­tyi­nen ko­ke­mus ihan jo­kai­sel­le.

Vii­me ke­sän ri­pa­ri­lai­set Al­vii­na Kont­ti­la ja Pih­la Pen­na­nen viet­ti­vät omaa rip­pi­kou­lu­aan Hei­nä­saa­res­sa. He ha­lu­si­vat ihan ta­val­li­sel­le ri­pa­ril­le, kos­ka Kont­ti­lan iso­sis­ko oli ol­lut sa­mai­sel­la lei­ril­lä ai­em­min ja suo­si­tel­lut Hei­nä­saar­ta. Va­lin­ta meni Kont­ti­lan ja Pen­na­sen mu­kaan nap­piin.

– Hei­nä­saa­ri on iha­na paik­ka ja lei­ri oli tosi on­nis­tu­nut, he heh­kut­ta­vat vii­me ke­sän ri­pa­ri­aan.

Pen­na­nen ker­too läh­te­neen­sä lei­ril­le avoi­min mie­lin, il­man sen suu­rem­paa jän­nit­tä­mis­tä. Kont­ti­lal­le sen si­jaan pää­tös lei­ril­le läh­te­mi­ses­tä ei ol­lut ihan niin yk­sin­ker­tai­nen, vaik­ka sis­ko oli Hei­nä­saa­ren lei­riä suo­si­tel­lut­kin.

– Mi­nun on vai­kea ol­la pois ko­toa pit­kiä ai­ko­ja ja so­si­aa­li­set ti­lan­teet kuor­mit­ta­vat mi­nua. Sik­si en ha­lun­nut aluk­si lei­ril­le lain­kaan. Soit­te­lin äi­dil­le en­sim­mäi­set päi­vät ja ky­se­lin, sai­sin­ko tul­la ko­tiin. Lo­pul­ta viih­dyin kui­ten­kin tosi hy­vin ja olin su­rul­li­nen, kun lei­ri lop­pui, Kont­ti­la ker­too hy­myil­len.

Pen­na­sel­le kyse oli kai­ken kaik­ki­aan isos­ta muu­tok­ses­ta, sil­lä hän sai myös kas­teen en­nen ri­pa­ril­le läh­tö­ään.

– Kos­ka en kuu­lu­nut kirk­koon, mi­nul­la oli en­sin kas­te­juh­la. Rip­pi­pap­pi­ni myös kas­toi mi­nut, hän ker­too.

Kont­ti­la ja Pen­na­nen ovat hy­viä ys­tä­viä kes­ke­nään, jo­ten sen vuok­si lei­ril­le läh­te­mi­nen tun­tui tur­val­li­sel­ta. Uu­siin ih­mi­siin tu­tus­tu­mi­nen on lei­ril­lä kui­ten­kin suo­ta­vaa ja jopa väis­tä­mä­tön­tä, ja se ta­pah­tuu hei­dän mu­kaan­sa yl­lät­tä­vän­kin hel­pos­ti.

– Kun ol­laan pit­kä ai­ka yh­des­sä sa­mas­sa pai­kas­sa ja ko­e­taan yh­des­sä asi­oi­ta, sii­nä al­kaa väis­tä­mät­tä tu­tus­tua pa­rem­min. Me mo­lem­mat saim­me lei­ril­tä mon­ta hy­vää ys­tä­vää, joi­den kans­sa vie­täm­me ai­kaa edel­leen, Kont­ti­la ja Pen­na­nen ker­to­vat.

Kont­ti­lan rip­pi­kou­lu­lei­ri osoit­tau­tui eri­tyi­sen on­nis­tu­neek­si:

– Ta­pa­sin poi­ka­ys­tä­vä­ni vii­me ke­sän lei­ril­lä. Ru­pe­sim­me seu­rus­te­le­maan myö­hem­min ri­pa­rin jäl­keen, hän ker­too on­nel­li­se­na.

Kos­ka ri­pa­ri oli mo­lem­mil­le on­nis­tu­nut ja unoh­tu­ma­ton ko­ke­mus, ha­lu­si­vat Kont­ti­la ja Pen­na­nen käy­dä myös isos­kou­lu­tuk­sen. Tänä ke­sä­nä Pen­na­nen me­nee iso­sek­si ri­pa­ril­le ja Kont­ti­la ve­tää las­ten­lei­riä.

– Tyk­kään sii­tä aja­tuk­ses­ta, et­tä pys­tyn tuo­maan muil­le yh­tä hy­vän ri­pa­ri­ko­ke­muk­sen, mitä it­sel­lä oli. Sik­si olen nyt iso­se­na, Pen­na­nen to­te­aa.