Sar­ja­ku­va­kir­jan en­sim­mäi­ses­sä ku­vas­sa pie­ni poi­ka leik­kii Ali-Ju­hak­ka­las­sa kes­ke­ne­räi­sen rin­ta­ma­mies­ta­lon keit­ti­ös­sä äi­din kans­sa ja veis­tää sor­meen­sa. Vuo­si on 1949 ja ta­pah­tu­ma Timo Poh­jo­lan en­sim­mäi­nen muis­to.

Kir­jan vii­mei­sel­lä si­vul­la on Kris­tus ja vii­mei­se­nä sa­nan aa­men. Vuo­si on 1987. Sil­loin Poh­jo­la va­pau­tui van­ki­las­ta.

Lah­te­lai­sen Timo Poh­jo­lan vii­me mar­ras­kuus­sa il­mes­ty­nyt oma­kus­tan­ne Var­jois­ta va­loon on raju ti­li­tys hä­nen elä­mäs­tään.

– Ha­lu­sin re­hel­li­ses­ti ker­toa ta­ri­na­ni, jot­ta lä­hi­o­mai­se­ni­kin tie­tä­vät sen. Kir­jan taus­tal­la on myös toi­ve roh­kais­ta jo­tain ala­mä­en kul­ki­jaa luot­ta­maan sii­hen, et­tä on mah­dol­li­suus sel­vi­tä, sel­vit­tää Poh­jo­la kir­jan­sa taus­taa.

Tei­ni-iäs­sä al­ka­nut al­ko­ho­lin käyt­tö vei Ti­mon vää­ril­le rai­teil­le. Vii­nan­hi­mo ajoi omai­suus- ja vä­ki­val­ta­ri­kok­siin ja sitä kaut­ta usei­siin van­ki­la­tuo­mi­oi­hin. Van­ki­la­vuo­sia ker­tyi 15. Kään­ne­koh­ta oli, kun Poh­jo­la tuli van­ki­las­sa us­koon. Ri­kol­li­nen elä­mä jäi.

– Us­koon­tu­lo oli pro­ses­si, jota edel­si kau­an jat­ku­nut he­räyk­sen tila. Ru­koi­lin pal­jon, et­tä Ju­ma­la näyt­täi­si mi­nul­le tien tai­vaa­seen.

Ei elä­mä pel­käk­si au­vok­si muut­tu­nut. Poh­jo­la to­te­aa­kin, et­tä elä­mä on yhä tais­te­lua syn­tiä vas­taan.

Van­ki­la­vuo­sien jäl­keen aset­tu­mi­nen ta­val­li­seen elä­mään oli vai­ke­aa.

– 25 vuot­ta oli men­nyt ihan muis­sa tou­huis­sa yh­teis­kun­nan ul­ko­puo­lel­la.

Van­ki­la­kun­din oli vai­kea saa­da työ­tä, ja kun työn vih­doin sai, 90-lu­vun lama vei sen al­ta.

– Sai­ras­tuin psyyk­ki­ses­ti ja elin seit­se­män vuot­ta har­hois­sa. Pa­hi­ten har­ha­ää­net pääs­sä­ni ko­put­ti­vat ko­to­na, mut­ta ei niis­tä pääs­syt eroon kym­me­nien ki­lo­met­rien pyö­rä­len­keil­lä­kään.

Poh­jo­la päät­ti lo­pet­taa elä­män­sä ja hy­pä­tä par­vek­keel­ta.

– Otin suu­ren mää­rän uni­lääk­kei­tä, soi­tin vel­jel­le­ni, et­tä tämä on vii­mei­nen ter­veh­dyk­se­ni hä­nel­le. Sit­ten meni taju ja he­rä­sin sai­raa­las­sa.

Veli oli ym­mär­tä­nyt, et­tä tosi oli ky­sees­sä ja hä­lyt­ti apua pai­kal­le.

Elä­mä kään­tyi pa­rem­paan suun­taan, kun Poh­jo­la löy­si vii­si vuot­ta sit­ten tien­sä mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jien Lah­den Klu­bi­ta­lol­le.

– Sain apua elä­mää­ni. Ta­lol­ta löy­tyi ys­tä­vik­si koh­ta­lo­to­ve­rei­ta, ja tun­sin it­se­ni ta­sa­ver­tai­sek­si.

Van­hat har­ras­tuk­set ku­ten ka­las­tus ja lii­kun­ta ovat taas mie­lui­sia, sa­moin ku­va­tai­de. Poh­jo­la oli jo lap­se­na in­no­kas piir­tä­jä. Rii­hi­mä­en van­ki­las­sa syt­tyi in­nos­tus öl­jy­vä­rei­hin ja äs­ket­täin Har­ju­lan kan­sa­lai­so­pis­tos­sa ku­van­veis­toon. Oma­na te­ra­pi­a­työ­nään Poh­jo­la päät­ti piir­tää sar­ja­ku­va­kir­jan elä­mäs­tään.

Kir­jaa saa Timo Poh­jo­lal­ta p. 0400 854834 hin­taan 15 eu­roa.