”Hau­ta­jai­set ovat herk­kä ja mo­nel­le tun­teet pin­taan nos­ta­va ti­lai­suus.

Sun­ti­ol­le ja hau­taus­maan työn­te­ki­jöil­le on kun­ni­a­ky­sy­mys pal­vel­la hau­ta­jai­siin ko­koon­tu­nut­ta saat­to­vä­keä par­haan­sa mu­kaan.

Jos­kus on pa­ras­ta ol­la ai­van hil­jaa, jos jo­kin asia on men­nyt pa­has­ti pie­leen.

Erääl­lä hau­taus­maal­la siu­nat­tu vai­na­ja oli las­ket­tu maan po­veen. Seu­raa­vak­si hau­dan pääl­le nos­tet­tiin lu­ji­te­muo­vis­ta teh­ty kan­si, jon­ka pääl­le ja vie­reen omai­set las­ki­vat kuk­kan­sa. Vir­ren vei­saa­mi­sen jäl­keen saat­to­vä­ki pois­tui hau­dal­ta.

Hie­man myö­hem­min joku toi hau­dal­le kynt­ti­län. Ele oli kau­nis, mut­ta täl­lä ker­taa ta­pah­tu­mat sai­vat sur­ke­an kään­teen.

Kynt­ti­lä kaa­tui ja sy­tyt­ti tu­leen lu­ji­te­muo­vi­sen suo­ja­kan­nen, joka pa­la­es­saan suli. Lie­keh­ti­vä muo­vi va­lui ar­kun pääl­le ja sy­tyt­ti sen­kin tu­leen.

Tul­les­saan peit­tä­mään hau­taa hau­taus­maan työn­te­ki­jä näki tu­hot. Pää­tös oli no­pea. Hau­ta luo­tiin um­peen, ei­kä ta­pah­tu­mas­ta pal­jon pu­hut­tu.”

Täl­lä pals­tal­la sun­ti­ot ker­to­vat uran­sa ai­ka­na ta­pah­tu­neis­ta sat­tu­muk­sis­ta.