Suntion työssä kohtaa surun – suntiot kertovat uransa aikana tapahtuneista sattumuksista
Suntioille kertyy työvuosien mittaan useita ikimuistoisia kokemuksia. Monesti ne liittyvät kirkollisiin toimituksiin eli seurakuntalaisten elämään.
Pysähdyttäviä hetkiä suntiot kohtaavat erityisesti hautaan siunaamisten yhteydessä. Vainajan omaisten ja läheisten sekä heidän surunsa kohtaaminen jättävät muistijälkensä.
Eräässä seurakunnassa oli käynyt erityisen ikävä liikenneonnettomuus, jossa menehtyi viimeisillään raskaana oleva nainen. Kolaripaikalla ensiapuhenkilöstö pystyi auttamaan vauvan maailmaan hätäsektiolla, mutta vauva kuitenkin menehtyi kohta tämän jälkeen.
Siunaustilaisuudessa arkussa lepäsivät äiti ja hänen lapsensa.
Useimmiten hautaan siunattavat vainajat ovat eläneet pitkään, mutta nyt oli toisin. Mieleen nousi Jobin kirjan mietteet ihmisen elämästä.
”Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu. Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys.”