"Sun­ti­on teh­tä­vät liit­ty­vät eri­tyi­ses­ti ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin. Sun­tio huo­leh­tii muun mu­as­sa kynt­ti­lät pa­la­maan, val­mis­te­lee eh­tool­lis­vä­li­neet val­miik­si sekä jär­jes­tää ko­leh­din­ke­ruun. Ny­kyi­sin sun­ti­on pi­tää myös ym­mär­tää kir­kon tek­nii­kas­ta, ku­ten vaik­ka­pa il­mas­toin­nis­ta. Kir­kos­sa oli pää­si­äi­sen yö­mes­su, kun yl­lät­tä­en il­mas­sa al­koi hais­ta savu. Sa­vu­hä­lyt­ti­met ei­vät kui­ten­kaan lau­en­neet. Niin­pä läh­din kier­tä­mään kirk­koa ja tut­ki­maan, mis­tä sa­vun­ha­ju tu­lee ja pa­laa­ko tääl­lä jos­sain. Sii­nä al­koi jo kirk­ko­vä­ki­kin osoit­taa pien­tä le­vot­to­muut­ta. Pian kui­ten­kin eräs kirk­ko­vie­ras osa­si ker­toa, et­tä noin ki­lo­met­rin pääs­sä pa­loi talo, ja savu on pe­räi­sin siel­tä. Mut­ta kyl­lä sii­nä eh­ti jo tul­la pie­ni pa­niik­ki, et­tä pi­tää­kö mes­su päät­tää ja tyh­jen­tää var­muu­den vuok­si koko kirk­ko. Kun sa­vun läh­de oli sel­vin­nyt, pap­pi ker­toi vie­lä ylei­söl­le, et­tei kir­kos­sa pala, ei­kä si­ten ole syy­tä huo­leen."

Täl­lä pals­tal­la sun­ti­ot ker­to­vat uran­sa ai­ka­na ta­pah­tu­neis­ta sat­tu­muk­sis­ta.