"Olin lu­ke­nut mu­sii­kin­toh­to­ri Ava Num­mi­sen väi­tös­kir­jas­ta, mi­ten lau­lu­tai­dot­to­mas­ta tu­lee ke­hit­ty­vä lau­la­ja, ja Kir­kon­seu­dus­sa oli il­moi­tus uu­des­ta kuo­ros­ta, jon­ne ei ol­lut lau­lu­ko­kei­ta. Lop­pi­ai­sen jäl­keen 2010 me­nin Sal­paus­se­län kirk­koon. En­sim­mäi­siin kuo­ro­har­joi­tuk­siin saa­pui yli 70 ih­mis­tä. Tämä Mar­jaa­na Tu­ru­sen pe­rus­ta­ma kuo­ro sai ni­mek­seen Lau­la­mat­to­mien kuo­ro, ja nyt mei­tä on kir­joil­la var­maan kol­mat­ta sa­taa lau­la­jaa.

Kaik­ki te­ke­mi­nen, mikä vai­kut­taa it­seen ja toi­siin myön­tei­ses­ti, on py­hää. On ih­meel­lis­tä, mi­ten kuo­ro­po­ru­kas­sa pys­tyy tai­ta­vas­sa oh­jauk­ses­sa ke­hit­ty­mään pa­rem­mak­si lau­la­jak­si. Kuo­ros­sa ei ole suo­rit­ta­mi­sen vaan te­ke­mi­sen mei­nin­ki. Kaik­ki ää­net ovat osa kuo­roa. Kym­me­nes­sä vuo­des­sa olen op­pi­nut lau­la­maan niin, et­tä us­kal­lan ava­ta kir­kos­sa vir­siä vei­sa­tes­sa suu­ni ja tie­dän, et­tei siel­tä tule ihan mitä sat­tuu.

Kuo­ro on avar­ta­nut py­hyy­den kä­si­tys­tä­ni, kun on tu­tus­tut­tu mo­neen mu­siik­kiin. Su­vi­vir­ren ja En­ke­li tai­vaan rin­nal­le py­hyyt­tä löy­tyy vaik­ka­pa Apu­lan­nan ja So­mer­jo­en bii­seis­tä. Mo­nis­sa ar­ki­sis­sa­kin asi­ois­sa on pyhä mu­ka­na."

Tit­ta Kal­lo­nen, Nas­to­la