Aina ei voi muistaa kaikkea – suntiot kertovat uransa aikana tapahtuneista sattumuksista
Työssä on tullut vastaan useita ikimuistettavia tapahtumia. Yhdestä unohduksesta tunsin syvää noloutta.
Äitienpäivänä kirkossa oli messu ja sitten pari kastetta. Lopuksi vietettiin vielä äitienpäiväjuhla.
Äitienpäivä on liputuspäivä. Pitkän työpäivän jälkeen tulin kotiin. Kun olin syönyt, alkoi väsyttää, joten otin pienet päiväunet. Herättyä mieleen ei enää muistunut, että lipun laskeminen oli unohtunut.
Seuraavana aamuna töihin tullessani en huomannut lipun olevan salossa. Mennessäni viemään kolehtirahoja pankkiin naapurikerrostalosta eräs mies huusi: ”Katsopas tuonne, mikäs sinulla on tuolla”.
Jähmetyin paikalleni, kun huomasin lipun. Apua, se on ollut yön salossa.
Pitäjässä oli eräs henkilö, joka otti paikallislehden palstoilla ahkerasti kantaa niin kunnan kuin seurakunnankin asioihin. Pian aloin pelätä, että tästä unohduksesta saan vielä lukea lehdestä. Kaksi viikkoa elin jännityksessä, jonka jälkeen huokaisin helpotuksesta, kun lehdessä ei asiasta kirjoitettukaan.